Tieteellisissä artikkeleissa viitataan silloin tällöin jousimetsästäjän saantoon, joka ilmoitetaan yksikössä kg/tunti. Toisin sanoen, kuinka paljon perkaamatonta saalista metsästäjä saa keskimäärin yhden metsästykseen käytetyn tunnin aikana. Aika sisältää vain sen ajan, kun todella metsästetään, eli ollaan jollain tavoin metsästysvalmiudessa.
Mikä on esimerkiksi Tuukan tai Ilkan saanto? Kuinka lähellä saanto on alan ammattilaisia?
Terashima (1983), mainitsee Afrikan mbuti-jousimetsästäjien ryhmässä tehtävän mota-metsästyksen saannon, 0,33 kg/tunti/mies. Yksin tehtävän samoilumetsästyksen saanto on merkittävästi pienempi.
Amazonasin Yanomamo-jousimetsästäjien saanto on 0,57 kg/tunti/mies (Hames 1979).
Walker et al. (2002) on julkaisut mielenkiintoisen tutkimuksetn Paraguayn ache-metsästäjistä. Tutkimuksen aiheena oli metsästyksen tuloksellisuus metsästäjän iän funktiona. Aseena käytettiin lähinnä jousta ja mies oli parhaimmillaan noin nelikymppisenä, jolloin saanto oli noin 0,7 kg/tunti/mies. Sen jälkeen alkoi selvä lasku. Joukossa oli muutamia yksittäistapauksia, jotka saivat jopa 1,3 kiloa saalista per tunti.
Ihan huikeita saantoja nuo ed. mainitut suhteessa käytettyn aikaan. Nyt pitää ymmärttää paljon riistamaiden mahdollisuuksia suhteessa “saantolukuihin”… On aika eri juttu olla Afrikan elämää kuhisevassa viidakossa kuin Etelä-Suomen risukossa, saati Grölannin pyyntimailla jousineen. Saanti, ei voi olla täten mitenkään suhteutettuna kiloihin tai edes metsästäjän ikään tai kokemukseen. Osin, tosin, mutta ei noista voi mitään järkevää datakäppyrää piirtää. Edes tietokoneella. Jopa Suomemme maan eri osien välillä on hurja vaihtelu riistan mahdollisuuksien suhteen. Rusakkoa ei juuri Oulua ylempänä ole. Toisalta peltopyytä ei ole kuin Pohjanmaalla ja sen rannikkoseuduilla jne…aivan vertailukelvotonta siis tämä aika/kg jo lähtökohdiltan edes tämän maan rajojen sisällä. Tästä voisi kirjottaa kirjan ja silti ei aukeis taulukot fiksusti.
Ja nyt kun tulee peura jouselle(?) niin jo yksi peurankaato vääristäisi tilastot ihan klommolleen. Pohjosen pojat jahtais jousillaan pieniä metsäkanalintuja ja etelässä kaatuis peura… 6-0. hah.
Voisi kuvitella, että nuo on pitkän aikavälin laskelmia. Juurikin iso riista varmasti vääristäisi muuten tilaston. Jos muutettaisi riistan perässä kuten ennen, olisi saanti jotain muuta. Vaikka eikös tosi riistamies näin teekin. Kalamiehet ainakin lähtee pohjoiseen.
Historian paras saanto lienee ollut preeriaintiaaneilla. Esim. eräs cree-metsästäjä ampui jousella yhden ajon aikana 16 biisonia 17 nuolella. Jos ajo kesti tunnin, niin tulos oli 3 200 kg, mikäli lasketaan vain talteen kerätyn lihan määrä, joka oli noin 200 kg per eläin.
Noin 400 hunkpapa-heimon metsästäjää kaatoivat vuodessa noin 20 000 biisonia. Joissakin tapauksissa käytettiin tuliasetta, mutta varmaankin yli 90% kaatui jousella. Siitä on paha laittaa paremmaksi.
No, ei tietenkään pysty laittamaan paremmaksi täällä Suomen mailla. Vertailu nykyaikaan myös kaatuu samaan asiaan kuin edellä kirjoitin. Jos olisi vastaavat biisonilaumat olemassa ja luvat niiden katoon ni jo pelkästään Tuukka Kumpulainen saattaisi lyödä tuon Cree jampan ennätyksen heti syyskauden alkupäivinä!
Preeriaintiaanien saanto on laajemmassa vertailussa täysin harhaanjohtavaa, harvinaisista olosuhteista johtuen. Otetaan mantereen isokokoisin maaeläin, joka elää kyseessä olevalla alueella miljoonapäisinä laumoina. Noustaan kolonialistien tuoman ratsun selkään ja aletaan hommiin.
Kiloissa on joo paha laittaa paremmaksi. Tulee mieleen esimerkiksi joidenkin antropologien laskelmat kasviravinnon suuresta merkityksestä varhaiskantaisissa yhteisöissä, kun muuttujana käytetään leiriin tuodun ruoan painoa. Kaikkihan me tiedetään, että kaalilla ja kalanmädillä on sama ravintoarvo.
Elinympäristöt tietysti vaihtelevat. Viidakossa ei ole samanlaista liharunsautta kuin jossain muualla. Mutta silti noin 10-vuotiaat pojat Amazonasilla kykenevät hankkimaan tarvitsemansa eläinproteiinin jousellaan. En tiedä, paljonko tämä on grammoina, mutta 100 g per päivä olisi varsin kohtuullinen määrä noin ravitsemuksen kannalta. Se voi olla sitten mitä vain kaloista ja sammakoista lintuihin ja apinoihin.
Muistan lukeneeni joistakin eskimoista, että mies kaatoi jousella perheelleen noin 20 karibua vuodessa. Tämä määrä piti saada jo senkin takia, kun ne nahat tarvittiin vaatteisiin. Täysikasvuinen karibu painaa noin 90 - 170 kg, eli sanotaan konservatiivisesti 100 kg. Puolet tästä on lihaa, joten 1 000 kiloa lihaa vuodessa. Tämän lisäksi jousella saalistettiin tietysti muitakin eläimiä.
Tuohon saantoonhan pitäisi laskea myös metsästysvälineiden tekemiseen ja niiden valmistamiseen tarvittavien ainesten hankkimiseen kuluva aika, sikäli kun monissa tapauksissa ne olivat metsästäjän itsensä valmistamia ja vaikuttavat saantoon aikalailla.
T. I. Itkosen mukaan pelkästään poronhoidolla toimeentuleva saamelaisperhe tarvitsi 1900-luvun alkupuolella n. 300 pään poroelon, joista teurastettiin vuodessa ruoaksi n. 30-40 eläintä. Itkonen mainitsee, että paistit myytiin. Ilmeisesti muut osat syötiin itse. Lisäksi Itkonen mainitsee, että varakkaat poronomistajat teurastivat vuodessa noin 15 vasaa vaatteiden valmistusta varten.
Luvut ovat aika lähelle linjassa inuitien 20 karibun kanssa, kun otetaan huomioon, että saamelaiset eivät tässä tapauksessa syöneet paistilihoja itse. Kokonaislihamäärä omaan kulutukseen saamelaisilla ei varmaan ollut tuota tuhatta kiloa, koska vaatetuksen vuoksi lähes puolet teuraista oli vasoja.
Kalamiehet ainakin lähtee pohjoiseen.