Nuolivarren muoto

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Nuolet
1

Näkemyksiä ja kokemuksia nuolivarren muodosta? Muodolla tarkoitan nuolen sivuprofiilia. Yksinkertaisin muoto lienee sylinterimäinen, koko pituudeltaan tasapaksu nuolivarsi. Helppo tehdä ja toimiva.

Sitä jos jalostetaan, niin nuolivartta voidaan ohentaa nokkipäätä kohti. Nykyisin yleensä koko nuolivartta ei ohenneta, vaan tietty osa, esimerkiksi 30–50 senttimetriä nokkipäästä. Englannissa koko pituudelta nokkipäätä ohennettu malli oli nimeltään “bobtailed”. Ohentamisella saavutetaan ainakin teoriassa etuja: Nuolivarsi on kevyempi kuin sylinterimäinen varsi ja nuolen kärkipainoisuusarvo voi olla suurempi tai sitten vastaava mutta selvästi kevyemmällä massalla kuin sylinterimäisellä nuolivarrella. Nokkipäästä ohennettu nuolivarsi on karkeasti noin 20–30 graania kevyempi kuin yhtä jäykkä sylinterimäinen varsi ja vastaavasti kärjen massaa voidaan pudottaa melkein yhtä paljon. Harvinainen ohennettu nuolimalli on niin sanottu “chested”, joka ohenee nokkipäästä kohti kärkeä, paksuin kohta on nokki; Lambert (1929, 97–98) toteaa, että kyseistä nuolimallia käytetään pituusammunnassa. Tosin Elmer (1946, 233) toteaa, että kyseistä nuolimallia ei ole luultavasti koskaan käytetty. Historiasta kyllä tunnetaan niin sanottu “breasted” -muoto, jossa nuolivarren paksuin kohta on jossain nokin ja keskikohdan välillä (tämä on tavallaan barreloidun nuolivarren erikoistapaus). Tällaiselle mallille ei liene ainakaan puujousitauluammunnassa käyttöä, ja vaikea sen etuja on muutenkin hahmottaa. Tosin, paradoksaalista sinänsä mutta tällä hetkellä paras talja-ampujien käyttämä nuoli, jolla on ammuttu eniten titteleitä ja ennätyksiä on Easton X10 Protour ja se on tasapaksu nokista keskikohtaan ja ohenee kohti kärkeä…!

Jos nuolivarsi on ohennettu molemmista päistä, ollen paksuimmillaan keskeltä, niin mallli on barreloitu. Esimerkiksi pituusammuntanuolet ohennetaan yleensä symmetrisesti nuolivarren keskikohtaan asti mutta tauluammuntanuolissa voisi toimia paremmin epäsymmetrinen barrelointi – nuolen kärkipäätä ohennetaan vähemmän ja/tai lyhyemmälti kuin nokkipäätä. Esimerkiksi 11/32" (8,7 mm) nuolivarsi voidaan ohentaa nokista 9/32" (7,1 mm) kokoon ja kärjestä 5/16" (8,0 mm) kokoon.

Pituusammuntanuolissa barreloinnin edut ovat itsestään selvät: Kevyin varsi suhteessa jäykkyyteen, sekä paras aerodynamiikka.

Itse olen miettinyt, että onko (epäsymmetrisesti) barreloidulle tauluammuntanuolelle perusteita? Mikä on etu, joka sillä saavutettaisiin? Jos halutaan nuolelle tietty kärkipainoisuusarvo, niin kevyin nuoli on sellainen, joka on vain ohennettu nokkipäätä kohti. Jos taulunuolta barreloidaan, niin kärkipainoisuusarvo pienenee, vaikka nuolivarsi onkin kevyempi ja jos halutaan vastaava kärkipainoisuusarvo, niin kärjen massaa pitää kasvattaa. Maalitaulujen viivasäännöt puoltavat paksumpaa kärkeä. Aerodynamiikka sinänsä on kysymysmerkki, mutta olettaisin merkityksen äärimmäisen pieneksi tauluammuntaetäisyyksillä ja kun ammutaan perinnejousilla, jossa jo tauluun osuminen on hyvä suoritus. Toisaalta, tähtäinampujien tällä hetkellä paras nuoli on Easton X10, joka on barreloitu. Eduiksi mainitaan erityisesti pienempi herkkyys sivutuulelle (pienempi pinta-ala) ja ilmeisesti muoto on myös stabiilimpi nuolen lennon aikana. Absoluuttisella huipulla pienetkin erot näkyvät joten ehkä voisi sitten ajatella, että perinnepuolellakin voisi jotain etua saada? Vaan vastaako se työmäärää?

Joka tapauksessa, itse aion tehdä ensi kaudeksi uudet välineet ja uudet nuolet tulevat olemaan nokkipäästä ohennettuja.

2 tykkäystä
2

Noinhan mä olen juuri barreloinut nuolet lähes aina. Tai no ei minun varastosta yhtään settiä täyspaksulla nokkipäällä löydy…
Meidän kärkikoot, 5/16 ja 11/32 rajoittaa barrelointia vähän. Tai niin päin että ohuempaa ei kannata käyttää vaikka löytyisikin kärkiä, koska nuolen keula (puuosa) olisi niin heikko iskuja vastaan.

Jos löytyy aikaa niin on tuommoiset nuolet myös nätimipiä kun tasapaksut! Varsinkin kun käy parissa museossa ja huomaa että kukaan ei ampunut ennen tasapaksuja nuolia.

3

Jos nuolivarren halkaisija on 5/16", niin kevyisiin jousiin voi ohentaa nokkipäästä, barreloinnissa ei ole oikein järkeä. Jos halkaisija on 11/32", niin edelleen nokkipäätä kohti ohennus mutta mitä etua kärkipäästä ohentaminen 5/16"-kokoon toisi? Tai kuten tuolla aiemmin todettiin, että pieniä eroja voi olla, jotka näkyvät huipulla mutta puujousiampujalle ei ehkä? Menetetään kärkiosan kestävyyttä, kärkipainoisuusarvoa sekä teoreettisia viivapisteitä. Mutta ehkä tätäkin pitäisi kokeilla, sulattomilla kun ampuu, niin erot näkyvät paremmin.

4

Tämä keskustelu keskittyy nähtävästi nykyaikaan. On kuin olisi vain kaupasta ostettuja, amerikkalaisiin määrämittoihin tehtyjä, nykyisten nuolivarsitehtaiden käyttämistä materiaaleista tehtyjä nuolivarsia. Sehän ei ole kuin raapaisu jousenkäytön pintaan.

Mänty, saati kuusi ei kestä iskuja ohennettupäisenä ja ohutvartisena nuolivartena, mutta eipä sellaisia komboja käytetty paljon missään. Esimerkiksi tutkimani selknam-nuolet ovat 7,5 - 8,0 mm suurimmalta läpimitaltaan, mutta silti kavennettu molemmista päistään vain 4,8 - 5,0 millimetrin läpimittaan. Ne onkin tehty raudanlujasta tulimaalaisesta happomarjasta, joka kiillottuu peilinsileäksi. Ja näillä nuolilla ammuttiin 90-kiloisia paksuvillaisia guanakoja, ei olkitauluja.

Vastaavia barrelinuolia käytettiin ylt’ ympäri perheiden ruokkimiseen ja puolustamiseen. Siellä, missä nuolivarsi oli ympäristöllis-teknisistä syistä pehmeää materiaalia, kestävyysongelma ratkaistiin tekemällä etubarreli erilliseen, vahva-aineiseen esivarteen. Greasewood tai tuomipihlaja ei ole moksiskaan viiteen, kuuteen milliin suipistamisesta myös iskupäässään.

Ohutkin nuoli kannatti barreloida keulastaan, sillä viisi-kuusimillinen keula jarrutti pienikokoisen leikkaavan kärjen läpäisyä paljon vähemmän kuin kahdeksan-yhdeksänmillinen, ja kärkipainoltaan vähäiset varhaiskantaiset nuolet lensivät paljon paremmin barrelivartisina. Tätä jopa englantilaista tautia poteneet Popet ja kumppanit äimistelivät, katsellessaan kivikautisten metsästysnuolten lentoa tarkan vakaasti koko 150-jaardisen kantamansa läpi.

1 tykkäys
5

Näinhän se tietenkin on ja jotta aihe ei ihan leviäisi, niin itse ajattelin asiaa nimenomaan nykyaikaisen puujousi- ja puunuolitauluammunnan näkökulmasta. Selknamien tai muiden itsensä jousella elättäneiden kansojen nuolien käyttötarkoitus oli aivan eri kuin minulla mutta silti on hyvinkin kiinnostavaa, että barrelointi oli ratkaisu. Pitää toki barreloituja nuolisettejä tehdä ja kokeilla. Vaatisi kyllä nuolellista testijärjestelyä ja isoa aineistoa, jotta niiden erot esimerkiksi tasapaksuihin varsiin saisi luotettavasti esille. Pellolle ammutun nuolen lento ei vielä kerro paljon mitään. Mistä muuten tulikin mieleen, että en ole ikinä ampunut sulatonta nuolta pellolla! Ehkä se sittenkin voisi kertoa jotain, että miten nuoli toimii ja lentää! Pitääpä tehdä pieni nippu erilaisia sulattomia nuolia ja mennä kokeilemaan!

1 tykkäys
6

Joo Tuomo…lähde kokeilemaan ja hämmästy:)
Kymmenkunta vuotta sitten tuli kokeiltua vissiin kaikki mahdolliset kepin muodot
ja spinet…ja tulokset oli varsin metkoja? Siis pituusammunta meininki.
Joku kääntyi poikittain jo 10metrin päässä ja jos minkälaista lentoa sai ihmetellä…
Yksi nuoli (barreloitu) sattui olemaan sopivalla spinellä ja lenti tikkusuoraan
näkymättömiin…eikä löytynyt koskaan:( speksit ei tietenkään olleet ylhäällä…
Eikä toisto onnistunut koskaan…

Jonkinlainen usko kuitenkin tuli että keppi voi lentää suoraan ilman sulkiakin…

2 tykkäystä
7

Knoppitietona huikkaan, että sekä 3D EM- että MM-tittelin vienyt Ian Edwards käytti ainakin Sloveniassa juuri nokkipäästä ohennettuja nuolia. Pitkäksi kaveriksi nuolet oli myös mielestäni oudon lyhyitä ja näiden ominaisuuksien ansiosta todella kevyitä.

1 tykkäys
8

Lisää vaan knoppitietoja! Näitä on kiva kuulla, että mitä huiput maailmalla käyttävät.

Lyhyt nuoli on massanäkökulmasta järkevä: Lyhyelle nuolelle riittää notkeampi spine kuin pitkälle nuolelle. Tällöin jo täyspitkän nuolivarren massa on lähtökohtaisesti merkittävästi pienempi, lisäksi pituus itsessään vaikuttaa. Nuolen kärkipainoisuusarvo (FOC) riippuu nuolivarren massan ja kärjen massan suhteesta, jolloin lyhyelle ja kevyelle varrelle voi käyttää kevyempää kärkeä, jos halutaan sama kärkipainoisuusarvo kuin pitkälle nuolelle. Ohennettu nokkipää keventää edelleen nuolta ja samoin voidaan käyttää kevyempää kärkeä. Lyhyesti, mitä lyhyempi nuoli, sitä kevyempi se voi olla! Ja nokkipäästä ohennettu lyhyt nuoli on keveyden optimointia. Siinä on varmaan haettu nopeutta, arvioitavilla etäisyyksillä nopea nuoli vähentää etäisyyden arviointivirheen vaikutusta.

1 tykkäys
9

Alustavien testien perusteella näyttää siltä, että tasapaksuun nuolivarteen verrattuna nokkipäästä ohennetun pitää olla noin 2–3# jäykempi, jotta sulattomat lentävät samaan kohtaan. Epäsymmetrisesti barreloidun pitää olla noin 3–5# jäykempi. Jotenkin kyllä vaikutti, että barreloitu oli vähemmän herkkä nuolivarren jäykkyyden vaihteluille, ja lensihän se nätisti. Nuolen pituus 27 tuumaa, kärki kaikissa 100 graania. Kyllä menee barreloidut nyt laajempaan testiin ja pitää tehdä ihan sulitettu nuolisarja itselle. Sulitetuilla pääsen sitten kokeilemaan vielä pitkiä matkoja.

2 tykkäystä
10

Hyvä löytö! Lonkalta voisin olla samaa mieltä. Tai niin että omissa nuolissa ainakin on pitänyt olla usein aika paljon spineä verrattuna jousen jäykkyyteen.
Ja vaikka ampuisi peukkuvedolla ja/tai khatralla, tarvitsee spineä silti paljon.

Noista meidän täysbambuvarsistahan voisi tehdä tämmöistä barreloitua settiä ensi kesälle. Onko suunnitelmissa?

11

Hänellä on 3” sulat, kevyet kärjet ja nuolet painaa jonkun 330 gn. Jousessa ei ole hurjasti paunoja, hänen vedollaan alle 45 paunaa kesällä. Talvella vähemmän.

12

Barreloidusta nuolesta vielä, ja tuo aiemmin mainittu Eastonin X10: “…the X10 was released in 1995 and since then has won every Olympic Games gold medal. All of them. It has also set every outdoor world record achieved since then.”

Ehkäpä siinä barreloidussa muodossa jotain taikaa on!