Nuolitruutta re: itse tehdyt nuolivarret

Ei voi ollenkaan olettaa. Yksi laiva yhdestä maasta, ajalta, jolloin jousen varhaiskantainen käyttö oli jo päättymässä. MR:stä on monta nuolikeppiä, mutta se on silti äärimmäisen suppea aineisto, ajassa ja paikassa.

Jos varhaiskantainen nuolenvalmistus on 1000 km pitkän lauta-aidan takana piilossa, on MR lyijykynän mentävä oksankohta tuossa aidassa, eikä edes edustavassa kohdassa, sillä vuonna 1545 tuliaseet ja varsijouset olivat jo lähes täysin syrjäyttäneet käsijousen ympäri Eurooppaa, ja käsijousiin liittyvä teknologia ja osaaminen oli jo hiipunut ellei kadonnut monin paikoin.

Truutta tekee tasapaksua, mutta ei ole mikään juttu ottaa truutasta tullut nuolikeppi ja suihkia päihin barrelia tai teipperiä höylällä tarpeen mukaan. Mihin truuttaa sitten tarvitaan? Voi olla, että truutan ja höylän kombo on tietyissä tilanteissa paras yhdistelmä.

Esimerkiksi meikäläistä ei naurata ajatus höyliä pienellä käsihöylällä kivikovia hikkoreita nuoliksi. Truuttahikkorin päiden trimmaus höylällä on huomattavasti nieltävämpi optio. Pelkästään höylänteroitukseen kuluva aika ja energia pienenee näin radikaalisti.

Kartion sorvaaminen ei sinänsä ole monimutkaista, helpoimmillaan syötetään aihio hieman kasvavassa kulmassa truuttaan.

Aina voi olettaa kaikenlaista. Jätit kuitenkin vastaamatta olennaisimpaa kysymykseen, että löytyykö mistään reikäsorvin lopputuotteita? Niitä pitäisi löytyä, jos reikäsorvilla tehtiin edes puolivalmisteita.

Jos reikäsorvista ei ole mitään viitteitä edes ajalta, jolloin nuolivarsia tehtiin teolliseen tyyliin valtavia määriä, pyrkien mahdollisimman suureen tehokkuuteen, miksi sitä olisi käytetty alkeellisimmissa oloissa, jolloin määrä ei ollut ratkaisevaa. Ja kuten aiemmin totesin ja viittasin, Lähi-idässä nuolisorvi tunnettiin mutta lopputulos oli kelvoton.

Ja tuo on aikakausi, jolloin konevoima oli jo käytössä, teollinen tuotanto voimissaan, määrät valtavia ja silti sinänsä hyvin yksinkertaista tuotetta, pyöreää tankoa, tehtiin edelleen käsin höyläämällä.

Nyt alkaa mennä jo jankkaamiseksi. Mutta Tuukka haluaa usein viitata suureen kuvaan, esimerkkeihin, joita löytyy paljon ja eri puolilta maailmaa, ei vain yhteen pieneen, melko epämääräiseen lähteeseen, jota yleistetään.

Mutta, kukas sorvaa ensimmäiset käsijousen nuolivarret ilman sähköä?!

Ei voi olettaa, että pitäisi löytyä. Muinaiset puuesineet ovat äärimmäisen harvoin säilyneet ollenkaan, ja mitä pienikokoisemmista / ohuemmista esineistä on kyse, sitä perusteellisemmin ne ovat mennyttä.

Maailmassa on tehty historian kuluessa miljardeja nuolia, pelkästään Suomessa miljoonia, mutta yhtään nuolivartta ei meillä ole tutkittavaksi, paria yksipuisen kolkan klunssia lukuun ottamatta. Itse asiassa suurimmassa osassa maailman maista ei ole yhtään muinaista nuolta. Viittaan uudelleen maanviljelykseen, johon liittyviä esineitä on säilynyt häviävän vähän esi- ja varhaishistoriasta, vaikka ne ovat paljon isompia, arvokkaampia ja käytössä pitkäikäisempiä esineitä kuin nuolet.

Suurin osa maailman nuolilöydöistä on pinnoiltaan niin huonokuntoisia, ettei niistä pysty tekemään mitään muita päätelmiä valmistustekniikasta kuin oliko nuolivarsi vesaa, ruokoa vai lohkottua puuta. Jälkimmäisissä raakapuun läpimitta lustojen kaarevuuden perusteella on jo epävarmalla pohjalla, sillä puiden poikkileikkaus ei ole säännönmukainen. “Tämä nuoli on tehty höyläämällä ja tämä sorvaamalla” menee useimmissa tapauksissa niin kauas ohi realiteeteista että huhhuh.

Mihin viittaat, kun puhut nuolten teosta teolliseen tyyliin valtavia määriä? MR:n aikaiseen Englantiinko? Projisoit nykyihmisen eklektistä seisovan pöydän maailmaa muinaisuuteen, jos oletat, että vaikkapa 1500-luvun Briteissä nuolentekijäin valikoimissa oli kaikki mahdolliset ei-sähköiset nuolentekotavat, ja näistä valittiin optimaalisimmat. Ehei.

Ei nuolisorvin täydy liittyä tuotannon nopeuttamiseen sinänsä. Viittasin jo edellä siihen, miten tietyissä tilanteissa sorvi voi olla parempi vaihtoehto, vaikka se ei olisikaan nopeampi vaihtoehto. Ei kaikissa ajoissa ja paikoissa ollut tehokkaita nuolihöyliä käytössä. Tietyt puulajit voivat olla olennaisesti helpompia sorvata kepeiksi kuin höylätä. Paskaraudan pala, jossa on muutama reikä ei ole haitekkiä. Mieluummin minä sellaisen väsään post-apokalyptisessä yhteydessä kuin puuhöylän.

Reikäsorvista ei ole mitään viitteitä? 1400-luvun Saksassa tehtiin tuhansia tai miljoonia varsijousen vasamia reikäsorvilla, tilanteessa, jossa tuotantomäärä oli ratkaisevaa. Mikä se on, jos ei viite?

Lähi-idässä tunnettiin jokin nuolisorviyritelmä, josta tuli kirjailijan toisen käden tiedon mukaan kelvottomia nuolia. Big deal.

Haluan viitata suureen kuvaan, koska varhaiskantaisen jousiammunnan kuva on suuri. Yksittäiset aineistot ovat niitä 1000-kilometrisen aidan oksanreikiä. Tietenkin niistäkin saadaan käsityksiä, etenkin jos oksanreikiä on paljon, eikä liian kaukana toisistaan.

Kuten aiemmin totesin, oletettavasti lyöntitekniikalla, joka on nopeampi ja helpompi kuin pyörittämällä, varsinkin varsijousien vasamien kaltaisissa kappaleissa mutta käyttökelvoton käsijousen nuolissa, eli ei vain työkalu, vaan myös se, miten työkalua käytetään. Toisin sanoen, ei mitään viitteitä varhaiskantaisesta nuolisorvista mutta kaikki suorat ja epäsuorat todisteet puhuvat höyläämisen puolesta.

Mutta, ehkä on parempi jatkaa aiheesta keskustelua, kun joku on tehnyt ensimmäiset käsijousen nuolivarret sähköttömällä reikäsorvilla. Saadaan uutta tietoa ja näkemystä aiheeseen. Jos homma toimii, niin hieno juttu!

Kyllähän tässä himottaa tehdä varhaiskantaisesti truutattuja nuolia. Alustavaa kokemusta jo on, mutta katsotaan, milloin sää ja priorisointipakko antaa myöten tehdä kokonaisia varsia.

Puhut nyt arkeologin kanssa :smiley:

Eivät arkeologit ole tehneet päätelmiään vain löytöjen perusteella oikeastaan koskaan. Muun muassa etnografiset analogiat ja jo mainittu kokeellinen tutkimus ovat taajaan käytössä esihistorian puolella, ja keskiajan arkeologiassa tietenkin lisäksi kirjalliset lähteet, kartat ja kuvitukset. Kaikkiin näihin liittyy myös sudenkuoppia, joita puidaan jo perusopintojen luennoilla.

Järjen ja mielikuvituksen käyttö on todellakin sallittua. Olennaista on, että tuotoksista selviää, mihin mikäkin päätelmä tai arvio perustuu, ja että näitä myös problematisoidaan.

2 tykkäystä

Voi olla, että muualla tehdäänkin näin. Viimeksi olen kinaillut parin englantilaisen arkeologin kanssa ja ne olivat saamarin ykstotisia kumpikin. Kun jotain ei heidän papereissaan ollut niin ei voinut olla. Kun sitten löysin viitteen niin kumpikin lopetti keskustelun siihen, ilmeisesti noin ei saanut tehdä …

Ei nuolivarsia ole pakko lyödä läpi. Ne voidaan myös vetää.