Tapio, ei näistä guuglettamalla selviä, eikä edes scholarilla. Enhän minäkään olisi matkustanut kolmen kaupungin väliä yliopistollisten kirjastojen sivuhaaroissa päiväkausia viettäen, jos ruutuajalla olisi selvinnyt.
Tosi monet (et sinä) kuvittelevat, että kaikki löytyy netistä, mutta esimerkiksi oman alani, arkeologian tai sen aputieteen, paleoekologian, tapauksessa se on pelkkää kuvitelmaa. Valtava määrä tutkimusta on vain paperilla, ja sen käsiinsä hankkiminen on ikävän usein urakointia.
Tulee fiilis, että et pahemmin lukenut kirjoittamaani vastausta. Kirjoitin: “Mänty yleistyi enimmässä osassa Suomea vasta myöhemmin.” Se ei ole kiistanalaista. Mänty tosiaan tuli valtapuuksi 8200 - 8000 calBC, eli noin 10 000 vuotta sitten. Sitä kuitenkin kasvoi etelässä, idässä ja kaakossa jo silloin, kun Suomeen tultiin ensimmäistä kertaa. Ei asepuun tarvitse olla valtapuu. Ei marjakuusi ole missään valtapuu. Ei villaheisi ole missään valtapuu jne.
Yritin vääntää mahdollisimman havainnollisesti, että olot Suomessa tuolloin olivat täysin riippuvaisia sijainnista, mutta sinä viittaat vain koko Suomeen, mikä ei voi toimia. Suuri osa Suomea oli vielä mannerjään alla, ja sitä ympäröi periglasiaalinen, karu vyöhyke, jossa ei mäntyjä puskenut. Silti samaan aikaan etelässä, idässä ja kaakossa, minne ensimmäiset ihmiset tulivat, elettiin puistomaisen avoimissa, koivuvaltaisissa metsissä, joissa kasvoi hajapuuna lukuisia eri puulajeja.
En tiedä, mistä ja kuinka geneerisistä ja poleemisista lähteistä olet näitä “isot lehtipuut tuli 2000 vuotta koivua myöhemmin” bongannut, mutta se ei pidä paikkaansa. 2000 vuotta on tuossa ajassa ja paikassa järjettömän pitkä aika, jonka aikana ympäristöt muuttuivat valtavasti, ja puuvartisillakin kasveilla oli yllin kyllin aikaa etabloitua.
Koko ajan täytyy muistaa, että nyt puhutaan ajasta, jolloin nuolentekijöitä tuli Suomeen. Oloilla sitä ennen ei ole merkitystä, ajanlasku alkaa siitä. Joku etelänpelle jalava yleistyi vasta kun täällä oltiin oltu jo tovi, mutta tavalliset puulajit olivat talossa kun ihmiset tulivat.
Lepät yleistyivät räjähtämällä suht myöhään, mutta nekin jo noin 10 000 vuotta sitten eli noin 1000 vuotta asutuksen alusta. Tammi ja saarni tuli myöhään, ja jostain syystä vaahtera myös. Kuusi on tietenkin special case, supermyöhäinen Suomeen muuttaja ja Suomen muuttaja.
Edellä kuvattuja tietoja ei saa yleisesityksiä lukemalla. Täytyy käydä läpi muinaisasutuksen tuntumasta kairatuista, samanikäisistä siitepölynäytteistä tehtyjä diagrammeja, ja lukea vielä, mitä makroja turvekerroksista tavattiin (siellä on välillä jopa neulasia ja käpyjä yli 10 000 vuoden takaa). Sieltä löytyy puusukuja.
Kesälämmöt olivat etelässä ja kaakossa jo asutuksen alkaessa yhtä korkeita kuin nykyisin, vuoden keskilämpö etelässä vastasi nykyistä Etelä-Lappia, jäätikön möyhimä ja sateiden vielä huuhtomaton maaperä oli kivennäispitoinen ja auringon säteily oli voimakkaampaa kuin tänä päivänä. Puut kasvoivat niissä oloissa isoiksi, ihan samalla tavalla kuin tänä pänä, paitsi paremmin. Ja alleviivataan edelleen: katoavan jäätikön tuntumassa ei ollut ollenkaan tällaista, mutta ei siellä ollut nuolia tekeviä ihmisiäkään.
Oliko nuolimäntyä käden ulottuvilla vai ei, ja mistä nuolet tehtiin?
500 km itään Suomen itärajalta sijaitsee Veretje I-asuinpaikka. Se ajoittuu (kiistanalaisesti) vanhimmilta osiltaan Suomen asuttamisen aikaan. On niin ikään kyse juuri niistä suunnista, mistä ensimmäiset ihmiset Suomeen etenivät. Veretjestä on joukko nuolivarren katkelmia, jotka ovat kaikki lohkottua mäntyä.
Mesoliittisia nuolilöytöjä on Venäjältä laajemmaltikin, ja ne ovat kaikki lohkottua mäntyä. No, niin ovat kaikki skandinaavisetkin mesonuolet, ennen kuin Rönneholmissa joku teki maailman toistaiseksi vanhimman vesavartisen nuolen. Se on pähkinäpensasta, joka yleistyi Pohjolassa siinä vaiheessa, kun mänty yleistyi voimakkaasti, oltuaan puolen tuhatta vuotta melko vähälukuinen mutta kuitenkin läsnä.
Illustroiva on myös edelleen maailman vanhin nuolilöytö, Stellmoor Pohjois-Saksassa. Paikalta löytyi tutusti satoja lohkotusta männystä tehtyjä nuolia. Mielenkiintoisesti Stellmoor on niin varhainen löytöpaikka, että mäntyä ei vielä kasvanut sen ympäristössä, kun näitä nuolia villipeuroihin ja muihin jääkauden loppumujujen riistaeläimiin ammuttiin. Nuolipuun täytyi olla etelämpää.
Suomalaisilta lähes 11 000 vuoden ikäisiltä asuinpaikoilta löytyy usein piikiveä, jonka alkuperä on kaakossa ja etelässä, 400 - 1000 km asuinpaikoilta. Tästä piikivestä tehtiin Suomessa muun muassa nuolenkärkiä. Kivitavara, jonka postimaksu oli tuohonkin aikaan kova, liikkui todella hurjien matkojen päähän.
Vaikka Suomen varhaisimpiin kuuluvia leirejä olisi ollut paikoissa, missä oksatonta ja suorasyistä mäntyä ei kasvanut, ei sellaista tarvinnut treidata kuin kymmenien kilometrien päästä tulosuunnista, jonne yhteydet olivat päällä.
Kaikki Itämeren piirin asuttajat asuivat ympäristöissä, joissa puunvesoja kasvoi joka paikassa. Tähän nähden on silmiinpistävää, että mikään näistä yhteisöistä ei kelpuuttanut vesanuolia ampumavälineikseen. Lohkottua mäntyä sen olla piti.