Nuolipuut

Yhdellä englantilaisella laudalla törmäsin tällaiseen, keskustelun aiheena primi-nuolipuulajit:
" The most common (or at least the one most commonly found in museum collections across the Great Plains) was “choke cherry” (Prunus virginiana) . Next was Saskatoon berry/Service berry (Amelanchier alnifolia) This is a puzzle, I have at least 3 subspecies growing in my garden in the west slope of the Rockies. So your guess is as good as mine, the wood anatomies look so much alike but the size, the appearance, the growth habits are so different."
Tämä eläkkeellä olevalta puuproffalta.

“In Northern Europe, including Britain, the most prolific arrow remains from Mesolithic/Neolithic are Viburnum. In the UK the only native species of Viburnum are V.opulus (Guelder Rose) and V.lantana (Wayfaring Tree). However, arrows have been found made of Alder, Ash, Birch, Dogwood, Hazel, and even Honeysuckle.”
Tämä arkeologilta.

Hyvin mielenkiintoinen aihe. Ite olen pähkäillyt että koska lohkovarsien tekeminen kivikautisilla välineillä on hemmetin työlästä ellei jopa mahdotonta niin primitiivinuolen tulee olla puun vesaa tahi ruokoa. Ymmärtääkseni amerikanintiaanit käyttivät river cane (oisko jokiruoko ainakin lähellä oikeaa suomennosta) jos sitä vain suinkin oli saatavilla. Toukokuun Turun primikisoissa ammutaan intiaanien mokkasiinikisa jossa saa käyttää vain vesanuolia. Mulla on käytössä pajunuolet jotka ovat mielestäni mainettaan parempia. Ne kyllä käyristyvät ammuttaessa mutta myös suoristuvat vaivatta. Eli joka laakin jälkeen pitää vähän oikoa isompia mutkia ja taas lentävät kohtuullisesti.

Vesanuolen etuna lohkovartiseen pidän myös rakennetta: syyt ovat ehjiä (vähän kuin maatuskanuket eli putki jonka sisällä pienempi putki jonka sisällä taas pienempi putki jne.) lohkovarressa syyt katkeavat. Ruokonuolet (esim. bambu) on vielä parempi mutta suomalaiset ruokokasvit eivät oikein kestä. Onko joku tehnyt ruokonuolta järviruo’osta?

River cane näkyy olevan bambu *Arundinaria gigantea *, elikkä ei ruoko. Luulen ettei meikäläisestä järviruoosta saa nuolta ilman taikatemppuja.

Kivikauden välineillä puun hallittu lohkominen on ainakin hemmetin hankalaa jos ei mahdotonta. Olen ymmärtänyt, että sopivan märkä kuusi halkeaa hyvin syitä pitkin kun osaa näin aikanaan tehtiin päreet käsin ennen pärehöylien aikakautta. Kaippa siitä nuoliaineksiakin saisi, vaatii kyllä terästyökalun.

Enkuilla on tällainen halkomisrauta “froe” en tiedä suomenkielistä vastinetta. Sitä on nimenomaan käytetty hallittuun halkomiseen.

Virginian tuomi on suomessa jokseenkin harvinainen ( :grin:), sen sijaan näitä erilaisia tuomipihlajia on koristeina ja marjapuina siellä sun täällä.

Koiranheisi esiintyy meillä, villaheisi taitaa olla vaan koristeena, kanukat samoin, pähkinää on paikoin samoin lehtokuusamaa.

Olen tehnyt kivikauden työkaluja käyttäen männystä lohkomalla nuolia 4 kappaletta. Kaksi näistä Helsingin messukeskuksessa 2013 kun olin edustamassa Kutteloa Kierikkikeskuksen kojulla.
Prosessi on tosiaan vähän nihkeä jos ei ole tehnyt jo alustavasti toimivia työkaluja.
Kivikirveellä kaataa isommankion puun noi tunnin huhkimisella siinä missä fiskarssin kirver tekee saman homman noin 10 minuutissa.

Sarvesta, luusta, kvartsista ja piistä tehdyt työkalut tarvitsevat huolen pitoa ja tarkkuutta että toimivat oikein.

Kun puu on kaadettu niin lohkoaminen käy helposti sarvi ja puukiiloilla. Nuolien muotoon viestely onkin sitten vain kärsivällisyys kysymys.

5 tykkäystä

Onko kuvia tekemisestä? Olen jossain kokeillut kivikirvestä tukkiin ja kyllä sillä poikki saa, mutta työmäärä on suhteessa hillitön.

Ihan vain noin mielenkiinnosta, onko jotain jousiin liittyvää jota et olisi kokeillut? :+1: :smiley:

Olen kysynyt samaa ja – niin uskomattomalta kuin vastaus kuulostaakin, niin kuulemma on…

Aasialaiset ja muutenkin jänne jouset ovat ne kaikein vähiten kokeillut… Materiaalit on, mutta motivaatio puuttuu.
Suurin osa yksinkertaisista puujousimuodoista ja niihin soveltuvista puulajaista mitä täällä kasvaa on kokeiltu. Kok aikanani olen esimerkiksi tehnyt kain kolme nuolihyllyllistä ja kaksi laminaatti justa joissa on enemmän kuin kolme eri puuta. Pistooli kahvallisia vain yhden.

Nuolistakin vain murto osa on kokeiltumitä täällä euroopoassa on käytetty. Pronssikäkiset on vielä kokeilematta. Kuparista, simpukasta, puusta ja kivestä on tehty joitain kokeita sekä pieniä nuolisettejä.

Ei tässä olla kuin pintaa vain raapaistu vasta :sweat_smile:

Täytyy ottaa joku kuva.
Mulla hajosi 2015 pöytäkoneeni kovalevy ja siinä meni noin 80% kaikista siihen astisista kuvistani… Läppärillä oli muutamia ja netistä (facesta ja vanhalta foorumilta) latasin kaiken minkä löysin. Eipä se paljon lohduttanut kun en niitä muita koskaan mihinkään ollut tallentanut edes :smiley:

Tein joskus nuolia osmankäämistä ,notkeita ovat mut kevyeen jouskaan hyvin sopivia,solmun kohtaan nokki,ja punos lisäksi niin ei halkee ,hyvin kestävät nämäkin n.20v ikäisiä :upside_down_face:

2 tykkäystä

Olen tainnut tämän jossain lukea, en kyllä yhtään muista missä.

Vanhalla foorumilla oli juttuu ,ammuin silloin pituutta 135m ,Simon valvovan silmän alla ,ei ollu kisa mut oli viritettynä mittanaru mistä lukema saatiin :ok_hand:

Sulla taitaa olla osmankäämin SE. :grin:

Otan ilolla vastaan ton tittelin ,tosin tulos on epävirallinen siispä samoin myös titteli ,hyvin huomioitu sulta :clap::relieved:

Itse kerran yritin, mutta katkaisin nuoleni ennenkuin endin laukaustakaan kokeilla. Olikohan samoihin aikoihin sun jälkeesi :smiley:

Tuloporakepeiksi minö niitä olen tuonne parvekkeelle hamstrannut parisen kymmentä. Pitääpä ottaa muutamam kokeiluun tulevaa AR tapahtumaa varten.

Sun näpeissä ei kestä mikään rautakankea heikompi :rofl::see_no_evil:

1 tykkäys

Valitettavan totta :sweat_smile:

Ja kuitenkin kaikki maailman vanhimmat säilyneet nuolet, miljoonien neliökilometrien alalta, ovat lohkottua puuta, eivät vesaa, Rönneholmin yksittäislöytö pois lukien. Vesanuolet ovat Euroopan kivikauden näkökulmasta keskivaiheen muoti-ilmiö, ajalta, jolloin jousi ei ollut enää toimeentulon keskiössä. Tämä ei ole sattumaa.

90-luvun alussa, kun etsin vantaalaisista metsistä nuolitarpeita, totesin empiirisesti, että pajun-, koivun-, tuomen- tai pihlajanvesoista ei tule metsästysnuolia joihin voisin luottaa, tai jotka useimmiten edes olisivat tarkkuuden kannalta riittävän pitkiä. Kun siirryin lohkomaan nuolia työläästi mäntysoiroista vähin ja huonoin käsityökaluin, metsästyslaakieni tarkkuus ja so. saaliinsaantini parani merkittävästi. Olin täsmälleen samojen realiteettien äärellä kuin Suomen asuttajat 11 000 vuotta sitten.

11000 v sitten ei ollut kuin koivun vesoja ja ilmeisestikin hieskoivua jonkin kokoisena, mänty oli juuri saapumassa. Männyn jälkeen meni ilmeisesti aika kauan ennen kuin liuta lehtipuita muutti pohjoiseen.

En ollenkaan pitä hanttiin havainnollesi, mutta olisi kiva jos kertoisit muutaman lähteen.

Ei pidä paikkaansa, Taihki hyvä. Heität jälleen ikävä kyllä täyttä tuubaa toteamuslauseissa, vaikka sinulla on nähtävästi vain virheellinen, äärimmäisen pintapuolinen ja sen lisäksi vanhentunut käsitys ajasta ja paikasta, jota tutkin aikoinaan ammatikseni. Mulla on huomisillalla deadline massiivisen tutkimusraportin kanssa, joten avaudun tässä ajassa ja paikassa vain pikaisesti.

Jääkauden jälkeen ilmastonmuutos oli sekä äärimmäisen voimakasta että nopeaa. Katoavan mannerjäätikön vaikutuksesta Suomen alueella alueelliset erot olivat lisäksi huomattavan suuret. Idässä ja kaakossa oltiin koko ajan reippaasti länttä, saati luodetta, edempänä.

Jousten ja nuolten valmistuksen ja käytön kannalta olennaista on, että myös ihmiset asuttivat Suomen idästä ja kaakosta käsin, juuri sieltä, missä metsien kehitys oli pisimmällä. Ajoitukset osoittavat niin ikään, että Suomen alueelle siirryttiin vasta, kun postglasiaalinen arotundratyyppinen ympäristö oli vaihtunut avoimeen sekametsätyyppiin; ei oltu koivuvesaikossa vaan koivuvaltaisissa sekametsissä. Vanhimpien asuinpaikkojen ajoitus Suomessa osuu haarukkaan 9200 - 8600 calBC eli söpösti tuohon mainitsemaani pyöristykseen 11 000 vuotta sitten.

Koivu oli preboreaalisessa ympäristössä valtapuu, mutta ei alkuunkaan ainoa puu, eikä liioin ensimmäinen puu. Pajut ja kataja tulivat ensin, sitten koivut, pihlaja, haapa. Myös mäntyä kasvoi harvakseltaan. Se yleistyi enimmässä osassa Suomea vasta myöhemmin, mutta nyt ei puhuta siitä.

Esimerkiksi Laatokan Karjalassa mänty oli valtapuu jo 11 000 vuotta sitten. Keskisellä Kannaksella kasvoi samaan aikaan koivu-kuusi-mänty-sekametsiä. Aineellisia todisteita tästä on myös kivikauden ihmisten keskuudesta: Antrean verkkolöydön (10700 - 10 000 v.sitten) verkonkohot on tehty sylinpaksuisten ikihonkien kilpikaarnasta.

11 000 vuotta sitten esimerkiksi Ilomantsin Parkunsuon ympäristössä kasvoi puuvartisista koivuja, pajuja ja haapaa.

Hartolassa, 300 kilometriä länteen Ilomantsista, kasvoi mäntyä harvakseltaan jo 10 700 vuotta sitten.

Yo. data ja paljon muuta löytyy paleoekologisista artikkeleista, joita metsästin ja kahlasin 2010-luvulla läpi määrättömien tuntien ajan yliopistollisissa kirjastoissa. Kuten tiedät, tieto on tässäkin tapauksessa pieninä murusina sadoissa epämääräisissä ja erimaalaisissa julkaisusarjoissa. Jopa alan ammattilaiset kyselevät seminaarien kahvitauoilla toisiltaan, että mistä löytyisi.

Esittämäsi toteamuslauseet:

-11 000 vuotta sitten ei ollut kuin koivun vesoja
-mänty oli juuri saapumassa
-meni kauan ennen kuin lehtipuita muutti pohjoiseen

voidaan todeta tyyten virheellisiksi.

Joo, uskon että Tuukan perehtyneisyys asiaan on toista kertaluokkaa omiin pähkäilyihin verrattuna. Lohkovarsia siis.

1 tykkäys

Vielä osmanuoli , tässä nokki latvapäässä, kärki jäänyt jonnekin

1 tykkäys