Nuolia 2018

#1

Muutamia tässä alkukevään aikana tehtyjä nuolisarjoja. Pahoittelen muutaman kuvan outoa rajausta, kuvankäsittelijällä ollut varmaan huono päivä tai jotain muuta…

Tusina käyttönuolia, lajiteltu setti mäntyä, 11/32", nelituumaiset sulat, silkkipunos nokissa.

Nuolia kuljeskeluammuntaan omaan käyttöön, varustettu blunteilla ja judo-kärjillä. Sulat erottuvat, laatikon pohjalta viimeiset viisituumaiset, niitä oli juuri sopiva määrä. Mäntyä, 11/32", osa varsista B-luokkaa, kun näiden elinikä ei välttämättä ole pitkä.

Tusina kisanuolia, kuusta, 5/16", jäykkyys 42–43 paunaa, massa keskimäärin 370 graania, kaikki 10 graanin sisällä.

Kumiblunttinuolia, mäntyä, 11/32".

4 Likes

#2

Mihis käyttöön bluntit?

0 Likes

#3

Kai niillä jotain sellaista ammutaan, mihin kumibluntti on hyvä, ei siis ainakaan mitään elävää. Tämä oli tilaustyö.

Kärjet olivat 125-graanisia ja aika kovaa kumia. Pitäisi tehdä itsellekin tuollainen sarja, voisi olla ihan kiva maastossa luonnonmaaleihin ammuskelussa. Ei ainakaan uppoa sammalikkoon.

0 Likes

#4

Oot hurjan määrän väsännyt! Mulla on pahasti vaiheessa mäntyrimasta Amround-nuolet suolijänteelle eli isolla nokkiuralla. 12 aihiota joista raakattu pois barreloinnissa 5 kun tuntuivat näppituntumalla liian löysiltä. 1/7 valmis.

0 Likes

#5

Vielä yksi sarja, 16 nuolta. Jäykkyys kolmen paunan sisällä (60–62 paunaa) ja massa (keskimäärin 560 graania) 10 graanin sisällä. Kolmas nuoli ylhäältä, jossa on huono lustonkulku, on ylimääräinen. Nuolivarsi ei täyttänyt hyvän nuolivarren kriteerejä lustonkulun osaltaa mutta jäykkyys ja massa sopivat sarjaan, niin otin sitten mukaan.

3 Likes

#6

Hieno väritys! Tuossahan olisi mulle juuri passeli setti… :yum:

0 Likes

#7

Kyllä on hienoa työtä. Et näämmä kuitenkaan nyöritellyt sulitusten etupäitä. Eipä se ole niin tarpeenkaan.

0 Likes

#8

Laitan silkkipunoksen sulituksen vain muovinokittomiin nuoliin. Sopii tyylillisesti paremmin kun nokin ympärilläkin on punos.

Punoksen tarpeellisuudesta, minulla ei ole koskaan irronnut sulka etupäästä. Joitakin kertoja sulka on lähtenyt irtoamaan nokkipäästä, kun liima ei ole tarttunutkaan kunnolla pintakäsittelyyn. Jos ruodin etupää viistetään ja viimeistellään liimatipalla, niin ei ole mitään pelkoa, että ruodin pää uppoaisi käteen. Punos onkin lähinnä esteettinen juttu. Sitten kun primeillään kunnolla ja hylätään nykyaikaiset liimat, niin se on tietenkin eri asia.

1 Like

#9

Siistiä Tuomolaatua, kuin kaupasta tullutta, eikä siinä ole sinänsä mitään vikaa muuta kuin että jo melkein vois ostaa koko nuolen sitten kaupasta kun… ainakin mulla sulituksissa pistää silmään valmiiksi leikatut sulat. Koska ajattelit saksia itse sulat? Noi sulat on vähän kuin Phil Collins, mä tykkään enempi esim Slayerista.
Nuo kumibluntit ovat mitä parhaimpia maastoharjoitteluun jossa ei ole ammuntapakkaa. Kantoihin jne.

0 Likes

#10

Itse tekemällä saa parempia kuin kaupasta! Vaikka käsityönä ne kaupankin nuolet tehdään. Toisekseen, minulle on luullakseni kertynyt tietotaitoa nuolista jo sen verran, että voin toivoakseni ehdä parempia kuin kaupan nuolet muillekin…

Juha - ainankin ensimmäiset kaksi tai kolme American roundia, sekä muut kisat ammuin nuolilla, joiden varret olin itse sahannut lankusta ja höylännyt käsin pyöreiksi, nuolissa saksitut sulat tietenkin! Silloin en vesanuolista tiennyt vielä mitään.

Voihan nuolenteon aloittaa etsimällä suoran ja oksattoman männyt ja keräämällä siitä siemeniä ja kasvattamalla itse nuolimateriaalit.Johonkin on kuitenkin laitettava rajat, yksi rajanasettaja on aika. On vaan niin helppoa ottaa valmis nuolivarsi, valmiit sulat ja kärki ja käyttää niitä. Sillä mennään, mikä toimii ja mille on nyt tarvetta. Parempia aikoja on odottamassa vesavarsia, muutama kalkkunallinen sulkia, hanhensulkia, tököttiä, tms., joista sitten joskus tehdään oikeita artesaaninuolia.

Ajatuksena on kyllä, että jokaista kisaa varten pitää olla kisaan sopiva kalusto. Osittain tämä on jo toteutunut mutta paljon on vielä tehtävää. Preeriakisassa on preerianuolet, joskin uusi setti pitäisi tehdä. Primikisaan sopisi parhaiten alusta loppuun itse tehdyt priminuolet, mikä on vielä tekemättä. American roundia varten on jo kisaan sopivat nuolet. Millaiset nuolet Petikkoon?

1 Like

#11

Ai millaiset nuolet Petikkoon? Tietty vesanuolet itserevityin sulin ja 3 lisäpojoa napsahtaa ja jos ampuu kuten Mikke viime vuonna itsetehdyillä muinaiskärjillä, niin toiset 3 pojoo kilahaa tilille ilman laakiakaan. Pelkästä käsityön palvonnasta sarake täyttyy. Olen jopa miettinyt että vesanuolivaiva pitäisi palkita runsaammin kuin yhden vitaalilakin pisteytyksen verran. Vesanuolisettiä (hyvää) ei kuitenkaan päivässä tee.

0 Likes

#12

Jännejousissa ja vesanuolissa on sitä tunnelmaa! Sillä en ihmettele yhtään meidän intiaanimiesten mielenkiintoa. Musta kun tuntuu että jos vaivaa laittaa, tulee vesanuolisetti lähes yhtä helposti kuin käsin höylätty lohkosetti. Sitten oikein pitkillä sulituksilla, niin ai että on pähee.
Toivottavasti mulla ei aika koskaan ole niin kortilla, että joutuu ostovarsilla ampumaan! :stuck_out_tongue:

Tuota muinaiskärkijuttua mietin, leikkurit kun tekisi helpolla, samaten bluntit. Kumpikaan ei vaan ole preeriakisassa tai petikossa oikeen hyvä. Voisiko tehdä jotain pieniä, pitkiä 10mm leveitä leikkureita? Mitään järkeä?

Olen @JMenna ihan samaa mieltä, että vesanuolisetistä voisi saada enemmän pisteitä. Kannattaisiko bonus kääntää prosenttisysteemiksi? Esim. 2016 voittaja sai 87p, tästä 10% nostaisi 8,7p tulosta. Viimeisellä sijalla 10% nostaisi vain 1,7 pistettä, mutta olisi kuitenkin linjassa, onhan 10% aika huomattava extra määrä.

0 Likes

#13

Prosentteja toivomme vain juomiin. Me tehdään säännöt vaistolla kuten ampumisetkin. Jokin despoottimainen päätös siis tulee pisteytykseen Patiksen, Heikin ja minun osalta ja se on sitten siinä kuin naulattuna. Ehkä Jurikin vaikuttaa asiantuntijana jos saadaan hänet ratamestaroimaan kansamme.

1 Like