Olin reilun viikon mittaisella reisulla Saksan itä seuduilla. Lähinnä kuvanveistelemässä eräässä pikkukylässä, mutta paluumatkan ohessa ehdin museoonkin, puoleksi tunniksi… Toki sitä ennen pari tuntia taidehörhömuseoita.
Maaseudun pikkukylän laitamilta löysin jousiampumaradankin ja kuulin paikallisilta että jousimetsästys on kokonaan kieletty Saksassa. Kaverit ampuivat vaistolla siellä, sellasia Grozerytyylisiä jousia ja muitakin.
Metsästystorneja tuliasemetsästystä varten oli valehtelematta noin 300-400m välein metsien reunoissa ja metsäautoteillä. Metsästyskansaa. Ja todellakin, ei yhtään hakkuuaukeata osunut silmiini koko 10 päivän aikana. ei auton ikkunasta, ei juoksulenkeillä, eikä lentokoneen ikkunasta. Oli sieltä kaadettu puita, mutta sopuisasti haettu harventaen ja yhä kasvoi vanha pyökki metrin tyvihalkaisijallaan kuin nuoremmat istutuskuuset vieri vieressä. Metsät näyttivät metsiltä! Siellä eläin pysyy. Törmäsin lukuisiin eläimiin joka juoksulenkillä. Yksikin kaurispukki oikein uhitteli minulle… Miksi meillä on yhä täällä Suomessa voimassa kaikki sileeksi metodi kun metsää hakataan… Ei voi kulkea, ei ole elukoita, kestää ihmisiän palautua kyseinen kasvusto. en tajua. No joo…
Hienoja kuvia! Sen verran kantaa tuohon metsän sukkessioon että aikaan ennen ihmispaljoutta monisatavuotinen kliimaksimetsä paloi salamaniskun seurauksena poroksi eli muistutti aika hyvin hakkuuaukeaa. Otollinen kasvualusta paljon valoa vaativille pioneerilajeille. Maitohorsmaa, vadelmaa ja nopeasti kasvavia lehtipuita ja pensaita: paju, harmaaleppä, koivut ja haapa. Lehtiaines syksyllä pudotessaan toimi erinomaisena maanparannusaineena. Pikku hiljaa kuusi levittäytyy ravinnerikkaaseen maahan ja metsä muuttuu sekametsäksi. Kuusi on tehokas varjostaja joten aluskasvillisuus kuolee pois. Kuusen neulaset happamoittavat maaperän ja lehtipuut kuolevat. Lopulta ollaan taas kliimaksissa eli kuusivaltaisessa aarniometsässä. Ja seuraavaa salamaa taas odotellaan…
Toki tehometsätalouden tyyliä viedä oksat ja kannot energialaitokselle ei voi kuin harmitella. Kun biomassa viedään pois jäljelle jää ravinneköyhä maa jossa kasvu on niukkaa. Lisäkauheus on se että hakkuuaukealle istutetaan kuusentaimet heti seuraavana kesänä eli skipataan luonnollisesta kierrosta sata vuotta. Fiksumpaa olisi hakkuiden jälkeen kulottaa aukea jotta saataisiin ravinteet tuhkan muodossa helposti hyödynnettävään muotoon ja istuttaa vaikka koivumetsä ennen havupuita.
METSÄSTYSJALKAJOUSI (ns. Pürschstahel)
1600 luvun lopulta.
Pylvään, eli jalan päällä luupinoite, joka on runsaasti kaiverettu.
Teräsjousi lakkattu.
Jänne hamppu.
“Pürschstahel” ei voi oikeastaan kääntää, “Pürsch” tulee mun mielestä sanasta pirschen, joka tarkoittaa vaania.
Mä huomaan muuten kans, aina kun matkustan junalla lentokentältä kotikaupunkiin, että Saksassa metsästystorneja on joka paikassa jopa Nordrhein-Westfaliassa, mistä olen kotoisin, vaikka valtio on tiheään asuttu. Avarat maisemat ja maaseudut löytyy ja meillä on siellä villisikoja, peuroja, saksanhirvejä … ja metsästäjiä tietysti.
Kävi kuitenkin tuuri, Juha. Sellainen mahtava ammuntarata ihan läheisyydellä on harvinaisuus.
Jassoo, sarvimeininki siis. Ajatelinkin että miten tuollainen paksu, lyhyt kapula voisi kestää, edes jos jänneselkä olisi nahan alla. Jänneselät eivät taas tuohon aikaan olleet Euroopassa muodissa.
Komposiittiset varsijousenkaaret omaksuttiin Eurooppaan ristiretkien yhteydessä arabeilta, ja niistä tuli vallitseva laatuvarsijousten kaarityyppi hyväksi aikaa. Teräskaarienkin levittyä sotakentille 1300-luvulla komposiittikaaria käytettiin vielä pitkään parhaissa metsästysvarsijousissa. Täällä Pohjolassa sotajousetkin olivat komposiittikaarisia vielä yli 100 vuotta myöhemmin. Hyperpaksu kaari tarvittiin, jotta lyhyestä vedosta saatiin jerkku irti. Komposiittiset varsijousenkaaret olivat äärimmäisen heittokykyisiä - tuotannolliset ja ylläpitoseikat ajoivat ne vähitellen pois kentiltä.
Luonnollisesti myös käsijousissa nähtiin komposiittimeininkiä täällä Euroopassa, aina roomalaisajoista eteenpäin. Myöhäiskeskiajalla niiden käyttö painottui maantieteellisistä syistä Etelä- ja Itä-Eurooppaan, mutta asetyyppi tunnettiin käytännössä kaikkialla. Marjakuusipitkäjousi oli vain yksi tapa muiden joukossa laittaa nuolta matkaan.
Edit: tietty Välimeren piirissä skyyttalainen jousi oli käytössä jo ennen roomalaisaikaa, meikäläisittäin varhaismetallikaudella.Yo. kommentti koski lähinnä Keski-, Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa.
Joo, kyllä komposiitteja oli Euroopassa, vaikka virheellisesti niin summasin yllä ettei olleet muodissa. Unkarin seudulla tietty eniten, mutta ei laajalti käsijousissa muodissa ympäri Eurooppaa. Onhan Suomalais-Ugrilaisetkin jouset komposiitteja. Kahta puuta. Mitähän ajanjaksoa nyt tässä tarkoitan edes…
Eikös niin Skyyttilaiset kuin Turkkilaistenkin sarvipuujännekomposiitit tehty oikeastaan Euroopan ulkopuolella? Tuontitavaraa tai valloittajien mukana kulketuneita siis.
Turkkilaiset osallistuvat euroviisuihinkin kun sirpale Turkkia on Bosborinsalmen tällä puolen ja se salmi on kai se Euroopan raja. En miellä Turkkia silti Euroopaksi.
Unkarilaisten komposiittien esikuvat tulevat vahvasti idästä. Niissä sekoittuvat niin Skyyttien, Crimin tataarijousten kuin Turkkilaisten ja monien muiden itäkomposiittien komposiittien piirteet. Toki on niihin kehittynyt oma tyylinsä aikain saatossa. Jotenkin miellän nekin tuontitavaraksi… Tai sotasaaliiksi. Ehkä juuri laajamittaisten mamelukkien kanssa käytyjen sotien tähden ja siitä on saatu vaikutteet vihollisten jousista jne.
Minkälaisia komposiitteja Roomalaiset valmistivat? Kiinnostavaa.
Tällaisen kuvan löysin pika pikaa Roomalaisesta jousimeiningistä… heh… lavastettu kusilautu replica ja jousen tyyli minun silmääni enimmäkseen Unkarista. Grozeryn firma näemmä kauppaa traditional Roman bowia, ihan neljää mallia… Hungary traditionaalit ovat miltei ihan samanlaisia, erivärisillä nahkapäällysteillä vain… heh.
Onko selkeitä kuvia Rooman jousista olemassa? Siis ei jalkajousista vaan käsijousista. Tekstiä löysin jonkin verran että komposiitteja on ollut, ja läntisissä provinseissa puujousta enempi, mutta en kuvaa. Tämäkin tukee itävaikutteiden suurta osaa komposiittiasiassa.
Monipuiset jouset eivät ole komposiitteja, eli useista eri materiaaleista (ei pelkästään useista puunkappaleista) koottuja jousia.
Komposiittijousia on varmasti tuotu matkojen takaa, mutta käytännössä varmasti myös valmistettu asiansa osaavien siirtolaisten ja oppia saaneiden paikallisten toimesta eri puolilla Eurooppaa, skyyttalaisajoista saakka.
Yhtään roomalaista jousta ei ole säilynyt. Roomalaisten käyttämien komposiittijousten luulattoja on kyllä löytynyt Brittein saarilta asti. Rooman rauhan ajalle kuuluvia komposiittijousilöytöjä on kaksi, Yrzi ja Qum Darya. Jouset ovat komposiiteiksi pitkiä, puolitoistametrisiä ja samanlaisilla luusakaralatoilla varustettuja kuin roomalaisyhteyksien latat. Roomalaisessa taiteessa kuvatut komposiittijouset eivät kuitenkaan vastaa täysin Yrziä ja Qum Daryaa. Yrzissä ei ole kahvarefleksiä kuten kuvitusjousissa.
Myöhemmin roomalaiset lainasivat tapansa mukaan innolla hunnien ja vuorostaan avaarien (Unkari) jousiteknologiaa. Nämäkin jouset olivat vielä melko pitkiä, “aukisakaraisia” ja lukuisilla luulatoilla kuorrutettuja komposiitteja.
