Tässä uusi askel kohti itse kerättyä 100% luonnonmateriaali jousimetsästys settiä nimittäin nokkosjänteen opettelua. Nokkonen siksi että sen ominaisuuksia on runsaasti kehuttu ja materiaalia riittää vaikkakin on työmäärältään suuri.
Alkuviikosta keräsin jonkinmoisen kasan nokkosta. Nyhtäminen, riipiminen ja juurten leikkaus noin 1 tunti.
Nippu jätesäkkiin ja talliin odottamaan viikonloppua.
Torstaina aloitin kuitujen irroituksen. Teippasin alustan pöytään pehmikkeeksi ja kaulin aseena aloitin varsien murskauksen. Toisin sanoen rullasin muutamaan kertaan varren pehmeäksi jonka jälkeen halkaisin ne
Tämän jälkeen kuitukimppujen irroitus sormin, ensin katkaistaan puumainen osa keskeltä niin että kuitukimput eivät vaurioidu ja vedetään kimput irti päitä kohti peukalon ja etusormen välissä.
Välillä kuitukimppu tietenkin katkeaa kesken matkan , kovin lyhyitä pätkiä ei kannata uudestaan yrittää irroittaa koska siinä aikaa kuluu hukkaan. Mieluummin ottaa uuden varren ja jatkaa siitä.
Tässä on kuivuneita kuitukimppuja joiden keskimääräinen pituus on 80 cm molemmin puolin, pisimpien ollessa noin 120cm. Sellainen huomio nokkosen varsista oli että jos pystyy ja viitsii varsia nyhtäessä valita vain pisimmät ja paksuimmat varret niin kuitukimppuja saa pienemmällä vaivalla nopeammin ja enemmän. Ohut varsi->enemmän työtä pienempi saanto. Oheistuotteena myös kuivattuja nokkosen siemeniä joilla on kyllä erittäin myönteinen vaikutus aamulla nautittuna.
Punoin tuoreeltaan muutamasta lyhyestä kuidusta testipätkän. Hieroin kuiduista sormien välissä kuiva-ainesta irti ja tuloksena oli hiuksen hienoja silkkisiä kuituja josta punoin tämän
Siinä testailtiin vetää poikki vaan eipähän se onnistunut. Kesto on tässä vaiheessa aika vakuuttava. Samalla heräsi ajatus punoa vastaavia mutta hieman paksumpia ja ryhtyä punomaan niistä varsinainen jänne.
Täytyy jättää ajatus jalostumaan miten ryhdyn jänteen valmistamaan. Jo etukäteen tiedossa oleva työmäärä ahdistaa oravanpyörän, stressin ja ruuhkavuosin runtelemaa mieltä vaikka kyllähän tämä teeveen katselun voittaa
Hyvä projekti tämä! Mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Toi kuluneen ajan dokumentointi on hyvä juttu, käynkin lisäämässä sen tonne omaan suolijänneketjuun.
Mielenkiintoista, siistiä! Itsekin olen miettinyt, että mihinkähän aikaan nokkoskuitua pitäisi kerätä, kun kuulemma kuitujen vahvuus vaihtelee kauden aikana paljonkin. Tästä oli puhetta ainakin pp:llä Bakerin ym toimesta.
Ei ole minullakaan tarkkaa tietoa ajankohdasta. Puhutaan kukinta-ajasta, heinäkuun puolivälistä yms ympäripyöreää. Tässä vaiheessa mennään täysin mutuna oikeasta ajankohdasta. Täytyy vain kokeilla mikä ajankohta toimii parhaiten. Täytyy käydä keräämässä vielä kasa lisää ja laittaa osa talven yli hangen alle likoamaan ja kokeilla minkälaista kuitua sillä tavoin saa. Ainakin tuo testipätkä syyskuun aikana kerätystä matskusta oli älyttömän kestävää. Kesällä kukinta-aikaan punoin testipätkän heti tuoreeltaan ja myös se oli erittäin lujaa, samoin vastaava punos maitohorsmasta. Mitään tarkkaa ei tietenkään pysty sanomaan kun ei ole laitteita millä mitata vetolujuutta.
Ihan maalaisjärjellä ajateltuna syksyllä kerättyyn nokkoseen on ehtinyt kasvaa kuitua enemmän kuin alkukesän nuoreen nokkoseen. Voi toki olla että syksyn nokkosessa on myös enemmän puumaista kuorta ja kuitusadon korjaaminen on hankalampaa.
Tässä on tämän päivän testiä. Kokeilin eri vahvuisilla kuitukimpuilla ja eri kosteuksilla. Paksumpaan kohtaan liitin 60cm pätkän aiemmin punottua jonka kostutin läpimäräksi. Ohuempaa punosta kostutin hieman sumuttamalla vettä päälle. Läpikostutetusta osasta kuului miellyttävä ritinä sitä vedellessä joten kannattaa antaa kuivua kunnolla ennen rasitusta. Saanto 176 cm punosta varsin pienestä määrästä joka näkyy lyhyenä kuitukasana pitkien vieressä aikaisemmassa kuvassa lisättynä kahden reilun metrin mittaisen varren kuiduilla. Punomiseen meni 1 tunti 40min aloittelijalla + haituvien trimmaus ja vahaus. Vahvuus n. 2-4mm. Jousen kahvaa tuosta sai 5cm joten pitänee purkaa hieman päästä ja alkaa jatkamaan punosta.
Ei ole mitään jänne kelpoista vielä mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa päästä hajulle oikeasta tekniikasta.
Tässä puolen tunnin hikisen hiertämisen tulos. Ensin kimppu kerrallaan rivakasti puisen tuolin selän päällä edestakaisin hiertäen. Sitten tiukka ote molempien käsien sormilla parin sentin välein ja edestakaista nitkuttelua ja käydään koko kimppu läpi päästä päähän. Hieman epäselvä kuvaus mutta kuka on peltiliparetta tai rautalankaa nitkutellut poikki niin todennäköisesti ymmärtää. Kolmas vaihe hierotaan kämmenten välissä rivakasti edestakaisin ja ylhäältä alas niin että kuidut kokoajan pysyvät saman suuntaisina. Kuva varmaankin selventää omalta osaltaan.
Tuloksena on näppituntumalla hyvin lähelle putkihampun kaltaista kuitua. Käyn vielä kertaalleen läpi tuolla edellämainitulla tavalla jotta saan vieläkin puhtaammaksi kuidut tuosta ylimääräisestä tauhkasta. Tosin alkoi olla jo sellaista laatua mistä voisi vaikka punoa.
Kinnostavaa että joku tarraa viimein toimeen ja jakaa kera kuvien. Tuukka on kertonut tehneensä nokkosesta jännettä ja manasi sitä että tavaraa tarvii todella paljon jänteen kasaan saamiseksi. Eli ei järin antoisaa materiaalia. Tsemppiä, tämähän on oikein primimatsku kärkipäästä jänteesen raakanahkaslaissien ja suolien ohella.
Kesken, lokakuussa poimitut kaksimetriset varretkin vielä nurkassa odottamassa kuiduttamista. Hiljaa hyvää tulee. Projektin hallinnassa vain pieniä ongelmia
Sorkkaliimalla liimattu pätkä oli kyllä lupaavan oloinen.
Palaan tähän. Muutama viikko sitten törttöilin fillarilla ja nurin. Oikea olkapää on vieläkin pois pelistä joten St.Michel jää väliin. Mökilläkin fyysisemmät jutut ei onnistu joten aamutuimaan viikatteella nokkosia nurin ja askartelemaan. Lopputulemana reilut 30 kpl metri-puoltoista nokkosvarsista rohtimet kuivumassa. Ei kummoinen määrä, myönnettäköön.
