Tämmöistä jouduin puuhailemaan tässä yhtenä iltana, kun ampumatreeneissä alkoi tulla liian tiukkaa nippua
Sorry kuvien laatu. En ole oikein sinut uuden puhelimeni kanssa.
Tämä nokki on näköjään jo kerran ennenkin korjattu.
Sitten ihan normisti erikeepperiä saumaan ja puristin päälle. Niitinkantojen ansiosta palaset pysyvät kivasti liukumatta aloillaan. Paleokelpoinen ratkaisu olisi varmaan hiekanjyvä tuossa liukumista estämässä
Itse en ole vielä yhtään selfnokkia korjannut. Olen tehnyt nuolia aina niin paljon kerralla, etten ole viitsinyt korjailla. Noin 20–30 nokkiosuman saanutta nuolta kyllä odottaa edelleen korjaamista.
Ekassa kuvassa näkyy hyvin punoksen toinenkin funktio - se estää nokkiosumassa nuolen nokkipään pirstaloitumisen ja halkeamisen. Kun osuma tulee, niin yleensä vaurio jää pieneksi, jolloin korjaaminenkin onnistuu helposti tällä Heikin käyttämällä menetelmässä.
Muovinokilla (anteeksi) ei ole aina samaa etua. Yli puolet muovinokkiosumista johtaa siihen, että nuoli halkeaa osittain. Sulkia irtoaa, palasia irtoilee. Oma “ennätykseni” on nuolen halkeaminen noin puoliväliin nuolivartta. Vaikka muovinokki sinänsä on helppo vaihtaa, niin nokkiosuman jälkeen nuoli ei ole enää entisensä halkeamisen takia.
