Ostin viime kesänä Hämeen keskiaikamarkkinoilta sepän takoman veitsen. Nyt on aika tehdä sille kahva.
Teen kahvan sarvesta, jonka lopulta koristelen. Heloista en vielä tiedä. Pitää tuumailla inspiraatiota.
Luin jotain että keittämällä sarven olisi terän myös voinut työntää hohkan läpi, joka sitten kuivuessaan kiristyy terän ympärille, (Mikke?) mutta tämä vaikutti niin tiukalta että päätiin tyytyä tekemään tutulla tavalla.
Sarvi(sarveisaine) ei kutistu samalla periaatteella. Sarvi vetää itseään kasaan sissänpäin. Kutistuminen on yleensä todella vähäistä sarven iästä riippuen, mutta useisa puukko kisoissa juurikin kahvoissa ilmenee nuorison joukossa, että särvi on sahattu/halkaistu ja laitettu tuoreeltaan kiinni puukkoonn ja sitten tuomarointi päivänä saumoissa on pykäliä.
Tässä tapauksessa kun olet halkaissut sarven niin reunoihin saattaa ilmestyä pieni kynnys. Puhutaan noin 0,4mm pykälistä. Helppo hiota pois.
@M.Reinikainen Joo toi sarvi vaikuttaa ihan mutulla joltain 50 vuotta vanhalta. Se oli kiinni alustassa seinäkoristeena. Löyty kirpparilta. Sitten varmaan paljastunut sisus reagoi jotenkin ilman ja kosteuden kanssa?
@Juri En tiiä vielä. Se oli kyllä alkuperänen suunnitelma, mutta en oo vielä varma minkä näköseks haluan tehdä tarkalleen. 2mm uushopeatankoa löytyy kuitenki. Haluaisin kaivertaa jotain toistuvia kuvioita ja värjätä urat punaruskeaksi (ideoita millä värjätä?) Onko jotain mitä mun kannattaisi tietää noiden niittien laittamisesta sarven suhteen?
Ei kai niiteissä muuta kuin muotoilee ensin toisen pään (muutama sata pientä napausta kevyellä pallopäällä), sitten pätkäisee niin että jää pari milliä ylimääräistä pituutta. Tämän jälkeen naputellaan toinen puoli ja lopuksi voidaan viilata pinnan tasolle jos niin haluaa.
Luulisi että kaiverruksiin voi hieroa värillistä pigmenttijauhetta yhtä hyvin kuin hiiltä. Luonnon pigmentit ovat kalliimpia kuin synteettiset, mutta eivät haalistu ajan mittaan. Niitä saa taiteilijatarvikeliikkeistä.
Dremeli on niille jotka eivät osa käyttää terätyökaluja.
Dremelilla saa yhtä helpostii hyvää jälkeä kuin vahinkoakin ja se vahinko on usein vaikea korjata. Terilla vahingot ovat lähinna harjoituksen puutetta, mutta pieniä luu/sarvi esineillä.
Dremelillä on välillä veemäistä saada puhdasta jälkeä, kun taas terillä jälki on jo viimeistelty.
Alkuperäinen tarkoitus oli rosary:in alaosaan, mutta oon nyt talven aikana miettinyt, että sille pitää varmaankin tehdä loppu ruumis jonka jälkee siitä tulee memento mori marionetti!
Dremel on usein tosiaann liian painava vaikka kyllä sillä puukonkahvan kaivertaa. Kaikkein pienimpiin töihin käytän yleensä tällaista minidremeliä. Tämä ei rasita kättä eikä ala väsymään helposti.
Terätyökalujen ongelma on niiden tylsyminen ja huolto, tämän huomaa helposti jos tekee vähänkään enemmän kaiverrustyötä, etenkään jos ei ole ymmärtänyt ostaa laadukkaita kaiverrusvälineitä. Itse ostin pari kiinalaista tuontia ja puutyöpajan laadukas saksalainen setti on ihan priimaa niiden rinnalla.
Normaalia mustaa hiiltä voi muuten värjätä sekoittamalla siihen muita väriaineita. Hiili toimii vaan sidosaineena. Vaatii vaan että murskaa hiilen mahdollisimman hienoksi jauheeksi.
Itselläni ja parilla kaivetaja kaverilla ei ole mitään teroitusta ollut moneen vuoteen.
Omat käsikaivertimeni ovat olleet jo kome vuotta teroittamatta ja noin 200 tuntia väkertelyä takana kertoo vain siitä, että ei se terän pitäminen terässään ole mistään muusta kiinni kuin laadusta. Perus puukkoteräs ja oikeaan kulmaan teroitus ja se on siinä.
Jos terästä katkeää kärki tai tulee vekki on se silloin kaivertajan vika.
Onko mikke kuvia sun teristä ? Olisi tarkotus tehdä itellekki joskus vähän erilaisia teriä niin vois olla hyvistä esimerkeistä hyvä alkaa pohjustamaan toteutusta.
a) en usko
tai
b) sulla on oikeasti tylsät työkalut
Vaikka pitäisi paikkansa - miksi työkaluja ei teroiteta useammin? Kyllä mulla laadukkaitakin veitsiä, kirveitä, höyliä löytyy mutta ei niillä tylsänä vingutella edes tomaattia. Sehän rupeaa ärsyttämään ja työteho/laatu kärsii.
Toki sanot että terässä pysyminen ei ole mistään muusta kiinni kuin laadusta. Sitten tuli seuraavassa lauseessa teräkulma. Seuraavaksi varmaan säilytys ja sitten käyttäjän taito…
Jos on jokaiselle eri tarkkuutta vaativalle prosessilla oma työkalu, esim jos pitää poistaa paljon puuta kerralla vrt. pikkutarkka. Niin siihen suurpiirteiseen raakatyöstöön ei tartte sitä parhaassa terässä olevaa työkalua. Kyllä työkalu kestää jos sitä ei pudottele lattialle tai rääkkää ja tee sillä kaikenlaista mitä sillä ei pidä tehä. Itteä pienehkö tylsyyskin kyllä rupee vituttamaan ja on mukavaa teroittaa taltta ja tuntea kun lastu lähtee helpommin.
@M.Reinikainen Pystytkö laittamaan kuvaa sun kaiverrus setistä? Ja kertomaan mikä on jees ja mikä ei ja mitä kannattaa tietää? Entä matskuille, puu, sarvi, luu, metallit? Ois kaikenlaista kaiverrettavaa. Shakkinappuloita ja puukonkahvoja
Dremel on tuollaisiin piirtokaiverruksiin todella hätäinen ja kömpelö työkalu. Urien olisi myös hyvä olla teräviä jotta pigmentti tarttuu ja pysyy. Ensin vain pieni naarmu ja sitten sitä pikkuhiljaa syvennetään.
Hirvensarvi on kuitenkin aika pehmeää materiaalia. Ei mielestäni kuluta teriä juurikaan puuta enempää, edellyttäen tietysti että ne on tehty kelvollisesta työkaluteräksestä. Selviää muuten helpommalla kun vain pitää terävyyttä säännöllisesti yllä, eikä anna tylsyä.
Ihmisillä on ihan väärä ajatus mikä on kaiverrus terä ja mikä on vuolu terä. Liian ohut tai liian pitkä niin tylsyy joka vuolasulla. Lyhyt ja sitkeä niin ei huolta.
Tuossa kuvassa on 12 vuoden takaa vekertimiä jotka on teroitettu muutaman kerran ja sitten pari sellaista joihin ei ole koskettu sen jälkeen kun tulivat pajalta.
Millainen ote, Millainen liike (työntö vai veto) Tekeekö kaiken alusta loppuu yhdella työkalulla vai tekeekö alun vahvemmalla terällä ja siiltyy sirompiin teriin yksityiskohtia väkertäessä.
Suurinta osaa näistä käytän myös puuhun.
Paras terä on vaikea sanoa, mutta sarvelle valitsen joko tuon vasemman puoleisen koukun tai keskimmäisen leveä teräisen.
Paskin sarvelle on tuo ruskea kahvainen hoikka terä koska se on jengin ohiun ja katkeaa jos sillä yrittää työntää. Siitä on katkennut kärkä kakasi kertaa ja sitä käytänkin vain ja ainoastaa lusikoiden tekemiseen. Se on vain viiltämistä varten.
Tuo nahka sidoksinen on vahvin sekä vanhin teräni. Materiaali on hopeaterästä.
Narusidos jkahvainen on vanha puukko joka on katkennut ja siitä sitten hioin ylimäräisen pois ja siitä tuli sitten tuollainen. Oikein mukava sarvelle. Materiaali hopeateräs.
Osage kahvainen on pikaterästä. Tällä työnnetään sivuttan taltan tavoin materiaali veks a samalla kärki on kaiverrin jolla saa survastua sarven hötöstä läpi aika huoletta (Ei koskaan teroitettu uudestaan)
Kaikissa (paitsi viimeiset kaksi) on terän suu vasemmalle.
4-3 oikealta ovat vanhoja viilan tyviä ja niillä sekä työntää taltan tavoin sekä viiltä. Lyhkäsemmällä tein tuon pääkalloni hampaat (uudestaan teroitus myöskin täysin turhaa)
2 oikealta on viiltäjä myös. Aivan tähti tarkkaan työhön (yksi niistä joita ei koskaan tarvitse teroittaa)
Vika oikeelta on siloitin koukki terä jolla tekee niin uria sekä karevia muotoja.
