Nahkatöitä tullut askarreltua. Työn alla tälläinen nuoliviini prototyyppi. Haaveena olisi iskeä viinin pohjaan magneetit jolloin nuolet pysyvät paikallaan ja lisäksi tuo vyölenkki pitäisi laittaa neppareilla jolloin se aukeaisi ja saisi selkään puettavantästä kun tekee sellaisen soppelin rintaremmin.
Ja tarkoitus myös sitten joskus käsitellä karnaubavahalla, jolloin nahasta tulee ns kivikovaa ja veden ja aikalailla monen muunkin asian kestävää.
Hieno nuoliviine! Miten tuo karnaubavahalla käsittely tehdään? Sehän on kova vaha.
Joo se on kova vaha ja sen käsittely on vähän kikkailua kotioloissa. Karnaubavaha sulaa noin 82-85°C. Minulla on iso teräksinen astia missä laitan vahan uuniin ja pikkasen ennen kuin se on kokonaan sulannut laitan sen käsiteltävän nahan myös sinne uuniin jotta huokoset aukeavat. Sitten vaan upottamalla/valelemalla/siveltimellä millä vaan nahkaan niin paljon vahaa kuin saa ja takaisin lämpimään jolloin se varmasti imee vahan itseensä. Kuumailmapuhallinta voi myös varoen käyttää siihen että imeytyää sitä vahaa nahkaan.
Tossa näkee vähän millainen tuli rannesuojasta.
https://www.instagram.com/p/CvfxOOxsB0_/?igshid=N2ViNmM2MDRjNw==
Saman kovetus ilmiön saa aikaan myös pelkällä mehiläis vahalla tai öljyllä. Kun nahka kuumemee niin se kovenee myös itsestään, mutta ilman suoja öljyä menee helposti rapean hauraaksi.
Mehiläisvahalla kovetettu nahka vain on jonkin verran pehmoisampaa. Sitäkin on mutta käytän sitä sitten juomleilien ja muiden juttujen kanssa. Tahdon juurikin tuota karnaubavahaa kokeilla sen takia että siitä tulee niin jäykkää eikä taipuile tai menetä muotoaan.
Jos keität kunnolla niin se nahka on täysin koputus kova ja murtuu kuin näkkileipä niin öljyssä kuin pelkässä mehiläisvahassakin. Kuolu aikoina useampi menetti juuri leilinsä täyttö vaiheessa kun oli jäänyt keitin liian kovalle.
Sitä nahkaa ei tarvi keittää. Mie muotoilen nahkan ihan vaan silleen että kastelee ja sitten prässää tai muuten laittaa muotoon mihin haluaa ja antaa kuivua. Nahka on sit kuivuttuaan siinä muodossa mutta on kuitenki aika notkeaa ja taipuisaa vielä. Sitten kun sen kyllästää vahalla oikein niin se nahka itsessäänhän on edelleen joustava mutta se nahkan sisällä oleva vaha on sit kovaa. En osaa selittää ehkä tätä ihan oikein.
Ja siis se on tarkkaa lämpötilan seurantaa. Jos käytän mehiläisvahaa kuten esim leilissä niin vaha sulatetaan ja pidetään siinä lämmössä eli noin 65°C. Samalla sit se nahka kuumennetaan siihen samaan lämpöön jolloin se sula vaha säilyy mahdollisimman pitkään nahkassa sulana ja täyttää kudokset kunnolla.
Karnaubavaha taas sulaa siellä 82-85°C ja siellä pitää olla sit super tarkkana kun nahkan kudokset alkaa ottaa jo osumaa tuolla 85°C kohtuudella. Hyvä lämpömittari auttaa
Ei tietenkään tarvii mut niin siinä kävi kun liki kiehuvaa vahaa esi muotoiltuun lieliin kaadettiin. Kaveri teki aikoinaan samoilla resepteillä rintahaarniskan nahasta kovettamalla ja hyvin toimi viiltoja vastaan. Nuoli olikin sit jo astetta rajumpi vastus.
Olen leikkinyt itse kovetetuilla nahoilla viimeksi 2006-07 vuosina. Yksi rannesuoja, puukontuppi, pilli ja kolme leilii.
Hieno tuli rannesuojasta!
Ihan yleisesti rannesuojasta – onko sen hyvä olla mahdollisimman paksua ja kovaa nahkaa vai riittääkö vähempikin. Toki omien mieltymysten mukaan tässä itse kukin toimii. Itse en ole asiaa sen enempää miettinyt, käytössä on aina ollut itse tehty rannesuoja ja viimeisin on ties kuinka vanha, yli kymmenen vuotta ainakin. Tavallista kaksimillistä kasviparkittua nahkaa, enkä ole muuta osannut kaivata, toiminut moitteetta. Varmaan siksi, että jänne ei ole koskaan osunut kunnolla ranteeseen, niin ei suojankaan ole tarvinnut olla kunnon panssari. Tietysti loogisesti ajatellen sen olisi hyvä olla mahdollisimman kova ja liukas, sitä pitkin jänne suojaan osuessaan liukuu hyvin. Ja niinhän monet kaupalliset ei-nahkaiset rannesuojat ovatkin, kovaa muovia.
