Tein kolme ja kaksi kesää sitten nahkaprojektin I. Se meni loppujen lopuksi hevon kuuseen kun aloitin parkkauksen “pellavainen” pellavaöljyllä. Älkää koskaan tehkö millään muulla kuin sellaisilla ohjeilla, joilla joku on varmasti saanut hyviä tuloksia. Kuulopuheisiin ei kannata luottaa. nahanparkkaus on kovaa ja aikaa ottavaa työtä, joten haaskuuseen menee niin vaiva kuin materiaali jos menee kuulopuheiden perusteella. Pelastin pellavaöljynahkojani I.Seikun kasviparkkikurssilla ja loppujen lopuksi, hirveän ylivaivan tehtyäni, sain niistä jonkinlaista saappaanvarsinahkaa. Yhden nuoliviinen niistä tein. Eli laatu ei päätä huimaa, mutta kantapään kautta. Nyt meikän ekat aivoparkit yritykseen.
Nyt sain paljon ohjeita, kiitos Tuukan, Simon ja Seikun. Tuukan ohjeita eniten noudattaen, kun Tuukalta on tullut pro jälkeä aivoparkkihommissa.
Viime talvena sain 2+1 peuraa jotka putsasin huolella lihoista ja annoin olla suolassa kesään saakka. Yksi talja oli harakkasyöttinä ja se vain oli kevään hangella.
Aloin kolmen taljan projektiin kesäkuussa ja ekaksi taljat tuhkaliemeen +viikoksi. Ruokasoodaa sekaan vahvikkeeksi. Tässä tein kuitenkin mokan. Taljat olisivat saaneet olla vielä kauemmin upoksissa tai liuos vahvempaa. Kuulemma sammutettua kalkkiakin voi tässä käyttää tai jotain jossa on kalsiumhydroksidia. Karva irtosi kyllä suht helposti, mutta kalvot oli kyllä liian tiukassa.
Kaavintaan soveltui mulla parhaiten Italiasta ostettu pikkuvesuri. Tarpeeksi ketterä ja jykevä samaan aikaan. Aikaa meni yhden nahan kummankinpuoliseen kaavintaan 5-6 tuntia. Jos liuos oisi ollut vahempaa niin tästä työvaiheesta (joka on mielestäni pirullisin projektissa) olisi tullut paljon leppoisampi.
Kun nahka oli puhdas annoin sen olla tunnista pariin piklausliemessä (vettä jossa vähän etikkaa) ja sitten upotin nahan aivomössöämpäriin. Annoin olla yön vaikka kuulemma vähempikin riittäisi jos nahka on hyvin valmisteltu. Viileä kesä auttoi minua tässä projektissa. Liuokset, mössöt tai nahat eivät ihmeemmin alkaneet haista missään vaiheessa.
Yhden nahan pingotin telineisiin ja siitä tuli paras. Tämän vetäsin liiterin seinään. Eli maksimivenytystä aivokäsittelyn jälkeen. Moneen suntaan hankaamista ja muokkamista ja varsinkin sillä hetkellä kun nahka alkaa kuivua. Enimmäkseen hankasin nahkoja kepinnokassa ja köyden ympäri. Työstö otti 3-4 tuntia per nahka.
Siinä lepää Mennan eka aivoparkattu peurannahka. Tuloksena vaaleaa, samettisen pehmeää nahkaa, joka on kutakuinkin kankaantaipuisaa. Fiilikset oli ihan laipiossa.
Pakkoan se oli ottaa perhepotretti lopuksi. Aikaa yhteen nahkaan meni kaikkineen noin +15 tuntia. Vaimo totesi että salettiin enemmän… Voi olla… Oikeanpuoleinen nahka on se joka oli harakkahoukuttimena kevään hangella. Pahassa kunnossa ja vaikka ompelin ennen pehmitystä tusinan reikiä kiinni, oli niitä kaikkialla kuin konepistooli olisi kylvänyt nahan pintaa. Surkeista nahoista en tee enää ikinä. Metsästäjät repivät nahat muutenkin ilman hienostelua reiittäen ne usein pahoin. Kannustan valkkaamaan priimaa materiaalia jo alkuvaiheessa. Ahu`, olen puhunut.
Kiitos ja kumarrus tutoreille. Savustuksella jatkan kuhan kerkiän. Kyllä näistä takki tulee. Tai paita. Tai liivit. Tai kukkaro.
Taas kesällä on aikaa nahkatöille. Pitää laittaa kuvaa mitä noista edellisistä nahoista sain aikaiseksi…
Mutta uutta pukkaa. Kaksi kaurista ja yksi peurannahka. Olisi ollut kolmaskin kauris, mutta karvoja joessa mädättäessä iski supi tai minkki nahan kimppuun ja vain kulma jäi ehjäksi.
Tietysti pitää, jos haluaa että niistä ei tule raakanahkaa ekassa vesisateessa. Nuo seinään naulatut nahat ovat siis vasta raakanahkoja. Karva on poistettu ja lihat ja kalvot hangattu kummaltakin puolelta. Tuosta alkaa parkkausvaihe. Sen jälkeen vasta savustus. Siihen parasta on laho lehtipuu joita olen jemmaillut laajalti savustusta varten. Tunti savua kummallekin puolelle.
Tähän pisteesen siis hommia tehty puoltoista vuotta… Peurojen kaadot, nylky, putsaus, suolaus, ekat parkkaukset… sitten nahat jäi talveksi oottamaan ja seuraavana kesänä päädyin parkkauksen uusimiseen jotta tulisi nahoista pehmeämmät.
Kohti tämmöstä siis mennään… Paita on museossa, Minnesota, kerätty 1720 Ranskalaisten toimesta. Heimosta ei varmuutta. Illinois, Iowa, Winnebago… kävisivät. Kyseisiltä heimoilta löytyy vastaavanlaisia tatuointeija kuin paidan thunderbird maalaukset. Voin myöhemmin selvittää lisää paidan taustoista. Paita joka tapauksessa Suurien Järvien ja pohjoisten preerioiden saumasta.
Todella hienoa meininkiä. Melkoinen kokonaisuus kaikkiaan tuossa viimeisessä kuvassa. Rispekt!
Mokkasiinitkin lienevät sinun käsialaa? Saisiko niistä jotain ketjun tapaista joskus? Tällä foorumilla ei taida olla vielä minkäänlaisista primijalkineista juttua.
Joo on moksut mun tekemät. Kuvan moksut ehkä sekalaista suttua. Viime kesänä tein Iroquais tyyliset ja nyt alkukesästä Winnebago side seam moksut. Nämä kummatkin uudemmat ovat kuitenkin vielä matkan tekoa oiken hyviin moksuihin. Tuppaan tekemään jostain syystä aina liian tiukat. Ja toisaalta materiaali olisi hyvä olla niskan kohalta peuraa tai hirveä. Tuhtii monoa tulis sitte. Laitan kuvaa tuonnenpana.
Aika sykähdyttävä tuo museon takki…