Nahkaprojekti II

Tein kolme ja kaksi kesää sitten nahkaprojektin I. Se meni loppujen lopuksi hevon kuuseen kun aloitin parkkauksen “pellavainen” pellavaöljyllä. Älkää koskaan tehkö millään muulla kuin sellaisilla ohjeilla, joilla joku on varmasti saanut hyviä tuloksia. Kuulopuheisiin ei kannata luottaa. nahanparkkaus on kovaa ja aikaa ottavaa työtä, joten haaskuuseen menee niin vaiva kuin materiaali jos menee kuulopuheiden perusteella. Pelastin pellavaöljynahkojani I.Seikun kasviparkkikurssilla ja loppujen lopuksi, hirveän ylivaivan tehtyäni, sain niistä jonkinlaista saappaanvarsinahkaa. Yhden nuoliviinen niistä tein. Eli laatu ei päätä huimaa, mutta kantapään kautta. Nyt meikän ekat aivoparkit yritykseen.

Nyt sain paljon ohjeita, kiitos Tuukan, Simon ja Seikun. Tuukan ohjeita eniten noudattaen, kun Tuukalta on tullut pro jälkeä aivoparkkihommissa.
Viime talvena sain 2+1 peuraa jotka putsasin huolella lihoista ja annoin olla suolassa kesään saakka. Yksi talja oli harakkasyöttinä ja se vain oli kevään hangella.

Aloin kolmen taljan projektiin kesäkuussa ja ekaksi taljat tuhkaliemeen +viikoksi. Ruokasoodaa sekaan vahvikkeeksi. Tässä tein kuitenkin mokan. Taljat olisivat saaneet olla vielä kauemmin upoksissa tai liuos vahvempaa. Kuulemma sammutettua kalkkiakin voi tässä käyttää tai jotain jossa on kalsiumhydroksidia. Karva irtosi kyllä suht helposti, mutta kalvot oli kyllä liian tiukassa.

Kaavintaan soveltui mulla parhaiten Italiasta ostettu pikkuvesuri. Tarpeeksi ketterä ja jykevä samaan aikaan. Aikaa meni yhden nahan kummankinpuoliseen kaavintaan 5-6 tuntia. Jos liuos oisi ollut vahempaa niin tästä työvaiheesta (joka on mielestäni pirullisin projektissa) olisi tullut paljon leppoisampi.

Kun nahka oli puhdas annoin sen olla tunnista pariin piklausliemessä (vettä jossa vähän etikkaa) ja sitten upotin nahan aivomössöämpäriin. Annoin olla yön vaikka kuulemma vähempikin riittäisi jos nahka on hyvin valmisteltu. Viileä kesä auttoi minua tässä projektissa. Liuokset, mössöt tai nahat eivät ihmeemmin alkaneet haista missään vaiheessa.

Yhden nahan pingotin telineisiin ja siitä tuli paras. Tämän vetäsin liiterin seinään. Eli maksimivenytystä aivokäsittelyn jälkeen. Moneen suntaan hankaamista ja muokkamista ja varsinkin sillä hetkellä kun nahka alkaa kuivua. Enimmäkseen hankasin nahkoja kepinnokassa ja köyden ympäri. Työstö otti 3-4 tuntia per nahka.

Siinä lepää Mennan eka aivoparkattu peurannahka. Tuloksena vaaleaa, samettisen pehmeää nahkaa, joka on kutakuinkin kankaantaipuisaa. Fiilikset oli ihan laipiossa.

Pakkoan se oli ottaa perhepotretti lopuksi. Aikaa yhteen nahkaan meni kaikkineen noin +15 tuntia. Vaimo totesi että salettiin enemmän… Voi olla… Oikeanpuoleinen nahka on se joka oli harakkahoukuttimena kevään hangella. Pahassa kunnossa ja vaikka ompelin ennen pehmitystä tusinan reikiä kiinni, oli niitä kaikkialla kuin konepistooli olisi kylvänyt nahan pintaa. Surkeista nahoista en tee enää ikinä. Metsästäjät repivät nahat muutenkin ilman hienostelua reiittäen ne usein pahoin. Kannustan valkkaamaan priimaa materiaalia jo alkuvaiheessa. Ahu`, olen puhunut.

Kiitos ja kumarrus tutoreille. Savustuksella jatkan kuhan kerkiän. Kyllä näistä takki tulee. Tai paita. Tai liivit. Tai kukkaro.

4 tykkäystä

Taas kesällä on aikaa nahkatöille. Pitää laittaa kuvaa mitä noista edellisistä nahoista sain aikaiseksi…
Mutta uutta pukkaa. Kaksi kaurista ja yksi peurannahka. Olisi ollut kolmaskin kauris, mutta karvoja joessa mädättäessä iski supi tai minkki nahan kimppuun ja vain kulma jäi ehjäksi.

4 tykkäystä

Peurameininki.

3 tykkäystä

Eikö niitä tarvitse savustaa?

Tietysti pitää, jos haluaa että niistä ei tule raakanahkaa ekassa vesisateessa. Nuo seinään naulatut nahat ovat siis vasta raakanahkoja. Karva on poistettu ja lihat ja kalvot hangattu kummaltakin puolelta. Tuosta alkaa parkkausvaihe. Sen jälkeen vasta savustus. Siihen parasta on laho lehtipuu joita olen jemmaillut laajalti savustusta varten. Tunti savua kummallekin puolelle.

5 tykkäystä