Toinen mustabambuselkäinen jousi omaan käyttöön sisäänammuttu. Unkarin osagesta tein vatsapuolen niin, että oksaisin säle saa toimittaa ydinpuun virkaa ja parempaa tavaraa valitsin uloimmaksi puristusta vastaanottamaan. Nyt olen jo melkein tyytyväinen lopputulokseen; ihan täydellistä ei vieläkään tullut, mutta eiköhän tämän kanssa kehtaa kisareissuille lähteä. Pari paunaa jäi tavoitteesta, kun viimeistelyssä tilleri oli liikaa epätasapainossa ja alalapaa piti hitusen keventää. Nimikin jouselle tuli vahingossa, kun tuhersin logoni hiukan sivuun ja piirsin sitten tähden sitä tasapainottamaan.
8 tykkäystä
Komee toi musta selkä! Johan alkaa poltella päästä tuosta mustasta bambusta jousia tekemään.
Ei sulla 75-85# jousista pula tuu. Aika hyvin säilynyt profiili, ei ole kun ylälavassa pientä myötäämistä.
Juu, hiukan itsekin yllätyin, kun tavallisesti se minulla on ollut alalapa, joka tahtoo antaa enemmän periksi. Nyt jätin seinällä tillerieroksi noin sentin 25 cm kahvan reunoista mitaten, joka sitten ammuskellessa kutistui puoleen ollen nyt mielestäni melko mukavassa kuosissa.
”Täydellisyyttä pilaa” mielessäni se, että lapojen päät olisi voinut tehdä hiukan hoikemmiksi poraamalla sarviin pari milliä matalammat kartioreiät (tai poistamalla muotoilussa vastaava määrä sarvea). Olisi varmaan hiukan nopeammin heittävä sellaisena… no, onpahan tavoitetta seuraavaan jouseen, johon voisi toisessa ketjussa esittelemästäni äiteen perintölekkuulaudasta ydinpuun väsästä…
Tämä on kyllä tyylikäs jousi, varsinkin musta selkä on hieno. Pitääpä jossain vaiheessa kokeilla, miten nuo mustabambut toimivat.
Tänään päiväpuuhien jälkeen sadekuurojen jälkeen ennen saunahommia ammuskelin tällä jousella jonkin aikaa. Kova sivutuuli vei isomman nautinnon hommasta, mutta tulipa sisäänajolaakeja kumminkin. Lopuksi kävin vielä paunat mittaamassa ja reipas 78-lukema tuli puntariin. Tillerierokin pysyi viidessä millissä, joten nyt on Eestin reissulle pari melko samanmoista jousta kuosissa.
Vähän ohi aiheen mutta mites noissa maastokisoissa jousen hajoamisen kanssa toimitaan? Jos jousi hajoaa metsässä, kaukana varikolta, niin voiko jousen hakea kesken kisan ja muut odottavat pitkänkin aikaa? Vai pitääkö varajousta kantaa koko ajan mukana? Vai jääkö puuttuvat rastit ampumatta ja kisa jatkuu seuraavana päivänä? Vai miten toimitaan?
Itse olen tehnyt pienimmillään kartion 8 millin terällä, se oli jo ihan alarajalla, vähän liiankin siro tuli jo. 9–10 milliä on mielestäni hyvä, tulee sirolta näyttävä mutta ei liian ohut.
Eiks kukkaan teist uskalla tehdä soikioo? Mulla on muutama noin 7mm levee ja 9mm syvii 
Juu suurin osa nois munkin on siinä 9-11mm tietämillä.
1 tykkäys
Tuomolle ”Ulkomuistista”: Vartti aikaa hakea varajousi ja jatkaa kisaa. Arvokisoissa varajousi on ollut järjestäjän valvonnassa merkattuna ja välinerikon sattuessa siitä tieto Range Marshallille (puhnro annettu kisaajille, ellei tyyppi näköetäisyydellä), joka hoitaa toimituksen puskaan. Saa nähdä, miten homma on tulevissa kisoissa Eestissä hoidettu.
Nokeista: Minun kartioterät tekee max 14 mm reiän ja tässä aihiossa, jonka kasasin jo aiemmin, tuli painettua melkein perille saakka. Näillä minun paunoilla, jos/kun hoikennan, en kyllä alle sentin halkaisijan jätä, semmoinen 12 mm on turvallisempi ja esteettiseti nätimpi muuten rotevahkossa kepissä… vaikkakin nopeuden kustannuksella.
11,5mm taitaa olla aika vakkari noissa mun “isommissa” kepakoissa. 8,7mm oli yhdessä 92lb ja olihanse vähän kaposa mutta ihan pelittävä ja kun jätti viimisen +10cm vähän jäykemmäksi niin ainoa oikea riski tulee vain jos heitän sen nokki edellä jonnekkin kovaan maahan.
Mary Rose jouset on aikalain myös siinä 11-13mm hujakoilla. Olen pidellyt ihan kädessä britti mestarin “NS” laatu jousta jossa oli +15mm nokit…
Kävin mittaamassa ja alle 14 mm:n jäi kepin paksuus nokin juuressa. Olisihan nuo ohenneet, jos olisi hionut vähän sarveakin pois. Kartioreiän syvyys kun on yli 3,5, niin olisi nokkiura silti vielä puuaineksen kohdalle sattunut.
Kuinka niin liian ohut? Toki nokki pitää saada sulautumaan lapaan muuten, että tulee saman paksuisena kun kärjet muuten.
Mary rose jouset oli jotain 120# jousia ihan keskivertona, eli siihen nähden 11-13mm kärki on aika paljon sirompi kun 13mm 80# jousessa.
Kaksi MM-kultaa, kaksi ME:tä ja jokunen SM, kunnes eilen hallilla muutaman laakin jälkeen täydessä vedossa varoittamatta räjähti. Lavan pää nappasi nuppiin, mutta ei näkyviä vaurioita pientä punoitusta lukuunottamatta. Aika siististi näkyy mustabambu katkenneen. Varmaan välilaminaattiosagen huono syykulkukin edesauttoi katkeamista, mutta ei näytä mustan vetolujuus pärjäävän mosolle. Taitaa toinen jäljellä oleva mustiainen joutua museoesineeksi.
No onpas harmi. Hieno jousi, jolla on vieläpä ihan poikkeukselliset meriitit. Kyllä tuo taitaa olla selästä lähtenyt tosiaan ensin ja murtumatyyppi viittaa siihen, että kyseiset mustabambut vaan olivat viallisia, varmaan alkavaa lahoa, kuten silloin joskus todettiin. Hyvälaatuisena varmasti olisi kestänyt siinä missä muutkin bambut.
Siinä on Esalla taas urakkaa tehdä jousi, jolla ampua pari MM-titteliä sekä ME:tä!
Tuo musta oli aikomus pitää enempi hallikäytössä, kun minulla on pari hiukan lyhyempää ja nopeampaa jousta ulkokäyttöön. Turkuun aikomus tulla niiden kanssa.
Ilmoitin kyllä viime kesänä Ounasvaaran podiumilla eläköityväni kansainvälisistä kisoista ja jättäväni möMMöt ja EMmat muiden tavoiteltaviksi… ellei Suomi saa jotain kisoja järjestettäväkseen… ja ainahan sitä voi ”comebackin” tehdä… 
Uusia jousia on kyllä aihioina jo kaksi työn alla, kun sitä parasta jousta en ole vielä saanut tehdyksi. Nyt viikonloppuna, kun lauantaille on lumisadettakin luvattu, taidan laittaa viimeiset osagebilletit liimauksen katkojousiaihioiksi. Pasi kun osti molemmat maailmaa nähneet matkajouseni omakseen ja itselleni jäi vain yksi mökkikäytössä oleva paikkailtu katkojousi.
Ohhoh, kun meni vielä noin yhdestä kohtaa.
Huikeat meriitit jousella, ampujalla.