Puu jäykistyy reippaasti kun sen lämpötila laskee pakkaselle. Jousi, joka kestää just ja just lämpimässä voi ihan hyvin hajota pakkasessa. Tähän yhdistyy tietysti usein jousen säilytys lämmitetyissä tiloissa talviaikaan, joka riittää kuivattamaan jousen vetohauraalle asteelle.
Kuten olen vuosia sitten ja varmaan useampaan otteeseen todennut, talvikuivat ovat vaarallisia uusille jousille mutta eivät oikeastaan koskaan vanhoille, kunnolla sisäänajetuille jousille.
Ihan kuin tuo olisi vaahteraa! Tyypillinen hajoamistapakin vielä vaahteralle. Ja kyllä näyttää olevan vikaa puussa.
Tismalleen, lahon näköistä puuta. Muuten säleet olisivat ohuempia ja terävemmillä reunoilla. Tuo on murtunut kuin styroksi. 
Ja kokemusta on lahosta vaahterasta. Hyvää jousentekoa kun on Ville päässyt noinkin pitkälle. 
1 tykkäys
Jalavaa on.
Tämä oksa oli vähän sellainen koepala.
Kaadettaessa puu oli ollut vuoden kuolleena pystyssä. Uloin lusto oli lahonnut ja sen poistin.
Puu tuntuu kyllä kovalta eikä esim. kynnellä painamalla jää jälkeä kesäkasvuun, mutta kevätpuu on kyllä kielämättä hauraan oloista nyt kun palasia tutkiskelin.
Ehkä voisin vielä joskus kokeilla pelkästä sydänpuusta tehdä, kun tämä kuitenkin kesti näinkin paljon.
Taidan kuitenkin ottaa luumun tässä välissä työstettäväksi.
Vähän tuo halkeama arveluttaa.
Olisiko ehdotuksia mitä sille tekisi?
Täyteen epoksia? Kaivetaan pois ->hld profiili?
Jalava tuo on ja ihan terve yksilö. Lahovika jalluissa on yleensä harmahtavaa ja vasta pehmeä puuaines menee vihreestä tumman mustaksi. Ruskeat ja vihertävät miltein koko vuosirenkaan läpi menevät juovat ovat vain solujen väritystä joista ei ole mitään haittaa.
1 tykkäys
Eli tekisit saman puun rungosta jousen?
Kyllä. Niinkuin Tuukka jo totesi: kuivuus on kaikien uusien jousien vihollinen, mutta vanhat löllyrät senkun kestää.
Mihin suuntaan tuo lavan halkeama juoksee?
Ja onko tämä myös halkeama?
Halkeama vaikuttaa suuntautuvan ydintä kohti ja nyt kun tutkin tarkemmin saattaa siitä ehkä päästä eroon työstäessä, mutta jos ei niin millä sen voisi täyttää?
Muita halkeamia ei ole.
Ei tartte tehdä mitään. Tee foorumilla haku “halkeama”, tästä on kirjoiteltu täälläkin.
1 tykkäys
Nuoli matskua?
Metsätilan kasvattamaa, sahaamaa ja kuivattamaa mäntyä.
Näin hyvää mäntyä osuu nykypäivänä harvoin kohdalle.
Tähän täytyy todeta, että päätypuusta ei pysty oikeastaan päättelemään mitään nuolivarren jäykkyys/massa-suhteesta. Epäilemättä kohtuullisen lujaa. Mutta voi olla ihan mitä vaan jäykkyydeltään. Ainoastaan tietyn tyyppiset hyvin notkeat varret on tunnistettavissa mutta muuten vaihtelua riittää. Päällepäin tiheälustoinen, hyvällä kesäpuusuhteella oleva aihio voi olla notkea ja painava, eli jokseenkin käyttökelvoton nuoleksi.
Jos on noin tiheää lustoa ja suoraa niin priimaa on. Niinkuin sanoitkin niin jäykkyys voi vaihdella ja sehän ei oikeastaan haittaa, kun varren voi jättää paksummaksi tai tarpeen vaatiessa ohentaa.
En minä ainakaan mahdollisimman jäykkiä varsia etsi? Mutta tiheäsyisiä ja suoria. Niitä on mukava työstää (höylätä) ja pysyvät ampuessakin paljon suorempana.
1 tykkäys
Ei tietenkään mahdollisimman jäykkiä, vaan jäykkiä suhteessa massaan.
Mitä tulee lustonpaksuuteen, niin asiaan kiinnittivät huomiota aikoinaan jo Arthur Lambert (1929, 114) ja James Duff (1927, 91). Heidän mukaansa monet ampujat halusivat hyvin tiheäsyistä mäntyä, vaikka parhaaksi oli todettu keskimääräinen lustonpaksuus. Duff toteaa, että “As a matter of fact, the grain of the wood does not affect the quality of the shaft.”. Kumpikin teki nuolia myytäväksi ja kumpikin osasi myös ampua.
Mutta, varsinkin männyn kohdalla kannattaa toki tehdä nuolivarret ja katsoa, mitä niistä tulee. Mikä on sitten hyvä, riippuu käyttäjästä. Itseänikin houkuttelee nuolivarsien tekeminen itse ja juuri tuollaisen pulikan säästäisin nuolimateriaaliksi (ja olen säästänytkin muutaman lankun…).
Jos työajalla on väliä näissä lyhytikäisissä kulutushyödykkeissä, niin kyllähän se haittaa. Ylimääräiset spinemittaukset ja -hionnat vievät rutosti aikaa, joka on sitten pois muualta.
Lohkonuolet tehdään niin että vartta ohennetaan kunnes sopiva spine tulee vastaan. Missä on ne ylimääräiset spinemittaukset? Tehdään yksi varsi sopivaan spineen, mitataan paksuus, sahataan muut hieman tätä paksummiksi lohkoiksi ja tehdään niistäkin varsia.
Jos varsia alkaa itse tekemään, salettiin saa nähdä kauppavarsia enemmän vaivaa mutta sehän se pointti onkin…?
1 tykkäys
Alispineisen ja ylispineisen varren paksuusero on olematon. Karvankin verran liian ohueksi työstetty varsi on lopullisesti piloilla. Käsissä taivuttelemalla saa jotain käsitystä, mutta ei kovinkaan kummoista. Niinpä ainoa keino saada yhteensopivia nuolia ominaisuuksiltaan vaihtelevasta puusta on hiipiä kohti oikeita spinejä ylijäykästä aloittaen. Hiotaan ja testataan, hiotaan ja testataan.
Työtää lisää se, että vartta ei voi vain hioa karkealla paperirullalla kunnes se on kohdillaan: karkea hionta jättää varteen pitkittäisharjanteita, jotka jäykistävät vartta merkittävästi. Kun tällainen urapintainen varsi hienohiotaan sileäksi (siis harjanteet pois), sen jäykkyys romahtaa aiempaan nähden. On siis hienohiottava jokaisen ainespoiston jälkeen ja ennen mittausta. Ja taas karkeahiottava ja hienohiottava, jos jäykkyys osoittautui liian suureksi.
Oma setuppini vaatii nuolivarsia, joiden jäykkyys on 43 - 48# 26 tuuman tappivälillä. Käytäntö on osoittanut, että mäntynuolia hiotessa esimerkiksi 25 vetoa 60:llä paperirullalla ja hienohionta päälle voi laskea nuolikepin jäykkyyttä hyvin erilaisia määriä. Ei voi siis empiirisesti todeta, että x määrä vetoja ja nuolen jäykkyys laskee x paunaa. Ei ole muuta keinoa kuin hioa ja mitata, hioa ja mitata.
Jos käytössä on nuolimateriaali, jonka jäykkyys määrämitassa vaihtelee vain vähän, säästyy hurja määrä työtä ja vaivaa.
1 tykkäys
En tiedä miksi selität perusteita nuolivarsien tekemisestä kaverille joka on tehnyt itse lankusta joku pari sataa kappaletta varsia.
Eiväthän julkiselle foorumille poustatut kirjoitukset ole koskaan kaverille, vaan kaikille asiasta kiinnostuneille.
1 tykkäys
Tänään sain vihdoin laitettua jänteelle tälläisen jalavajänne jousen jolla mittaa selkää pitkin mitattuna nokkiuran pohjasta toiseen 123,5cm. Rekurvit vahvistettu lehmänsarvi levyillä. Halusin oksattoman jousen niin jäi sekä rekurvien ja lapojen leveys kärkeä kohti aika kapeaksi. Laitan vielä varmistukseksi jännettä lisää kärkiin, kun meinaa hirvittää tuo kapeus kärjissä. Kuvassa jännekorkeus hieman vajaa 6 tuumaa, mutta taidan laskea 5,5 tai 5 korkeuteen. Ehkä joutuu rakentamaan jännesillatkin matalammalle jännekorkeudelle. Jousi tuntui mukavan jäykältä heti alkuvedosta lähtien ja jos kestää niin vetoja tarkoitus ottaa 22"-23".
9 tykkäystä