Uffaffaan maastokierrosten jälkeen ekat nuolet parin välipäivän jälkeen, mutta nyt hommissa G:n Extra III unkarilaisjousi. Kuvassa siis ekat viisi nuolta alamäkeen 60 jaardilta. Vihaisemmin heittää samoja kisanuolia tämä 69-paunainen sarvijännäri 83-paunaiseen enkkuun verrattuna.
Perään ylämäkeen 60 ja 40 jaardia.
Hartonen. Voi työstää märkänäkin, kuivuukin sitten nopeammin.
Piirrät ja sitten leikkaat vannesahalla ensin vähän tarvittavaa leveämmän slaissin, syiden, kierteiden ja mutkien mukaan.
Seuraavaksi suuntaispiirrät reunoihin täsmälleen selän muotoja noudattaen tarvittavaa hieman paksumman viivan.
Sitten leikkaat ensin toiselta puolelta viivaa pitkin, mutta poikittaissuuntaa hieman viistoon, niin että terä tulee toiselta puolelta puuta ulos viivan turvalliselta puolelta. Toistat saman toiselle puolelle, jolloin tuloksena on harjakaton mallinen vatsapinta.
Lopuksi tasaat harjan vaikka kavahöylällä tai veistokirveellä. Jätä reunoille vähän varaa ettet vahingossa leikkaa liikaa.
Näin saat tasapaksun selkäpalan kiemuraisemmastakin puusta. Jos puu on vielä tuoretta, niin purista se jotain lautaa vasten ja anna kuivua siinä suoraksi.
Jotain vastaavaa kikkaa hahmottelin päässä ite kun selkäkoivua ohentelin.
Harppi on kätevä työkalu kun pitää seurata ja kopioida mutkia, ehkä jos harpin toisen jalan virittäisi jotenkin pidemmäksi jotta se yltää selän kruunun päälle suoraan sivusta, kun selkäslaissi on kohtisuoraan kyljellään, niin sillä saisi tuon kylkiviivan piirrettyä selän mukaiseksi? Tuommosta hahmottelin siis.
Joutessaan voisi käydä palstalta kaatamassa kunnon rotiskon ja katella onko paksuksi kasvaneessa koivussa enemmän potentiaalia. Pintapuolin katottuna moni isompi koivu näyttää aivan ihanteelliselta, vaikka tokihan sieltä kuoren alta voi paljastua vaikka mitä. Ei se nyt voi olla niin vaikeaa löytää tasasta, ja jos isompi on parempi, niin siitä voi parhaassa tapauksessa saada monta koivuselkää.
Meillähän on tuolta @Nanook eli Iljalta saatua koivua, paksuja lohkoja. Kunhan itseltäkin löytyy aikaa niin siitä voisi sahata lättyjä. Samanlailla se pätee näissä kuin laminaattijousissa, että selkä voi olla useammalla lustolla. Jos löytää vahvaa (vetolujuudeltaan) koivua, silloinhan syheröt ja huonot lustonkulutkaan ei ole niin paha ongelma. Olisi varmaan hyvä tehdä jotain muutamien kappaleiden vetolujuustestejä?
Reunojen mukaan piirtäminen toimii paljon paremmin. Kumpikin reuna siis piirretään sekä leikataan luonnonkiemuraisessa puussa aina erikseen.
Ota kynä käteen ja nojaa käsi aihion selkäpuolta vasten, aseta kynän kärki haluttuun kohtaan ja liu’uta kättä selkää pitkin sormia heiluttamatta. Näin saat helpoiten piirrettyä täsmällisen tasapaksun ja selänmukaisen viivan. Vaatii pientä harjoittelua, mutta on niin näppärää ja hyödyllistä että kannattaa opetella.
Toinen, hieman hitaampi ja kömpelömpi tapa on merkata ensin pisteitä riviin ja sitten yhdistää ne viivaksi. Mittavälineenä voi käyttää vaikka työntömittaa, taitettua paperinpalaa tai tikkua, johon on veistetty pieni kulma.
Usein on kätevintä käyttää näiden kahden tekniikan yhdistelmää.
Pointtina (joka olisi varmaan pitänyt kirjoittaa auki) mulla oli se, että leveän (50-60mm) ja korkeakruunuisen (100mm halk.) puun kanssa voisi olla kätevä tuo harppiviritys varsinkin jos haluaa pitää puun leveänä kuten mulla oli tuossa ugrirojektissa. Jokainen tieten tekee miten haluaa. Yleensä vedän juuri tuolla sormipiirtimellä.
Joo tämä oli sellasesta 35-40 tyvi pölkystä halotut aihiot josta sahasin slaissit jeren vannesahalla. Mulla ei sellasta kojetta ole.
Sen ekan ugrini koivuselän mä veistin käsipelissä mutta juurikin noin että syitä seuraillen ja hyvinhän se on kestänyt.
Tämä tuli sahattua puolihuolimattomasti silmäillen vain sitä selkää mutta eipä siitä hyvää tullut yhteenkään selkään.
Mutta sellanen huomio tästäkin koivusta että en tiedä olisko ollut mahdollista saada mitenkään superia kun sitä kiharaa on ihan 5 sentin matkalla jo edes takaisin. Vähän kuin loimua olisi. Surkea aihio yksinkertaisesti
Olympialaisten jousiammuntaa tuli vähän katseltua. Tulosten lisäksi tiedoissa näkyi ammutun nuolen nopeus. Keskimäärin se oli noin 190 km/h, joka vastaa 52,8 m/s, eli 173 jalkaa sekunnissa.
Mistähän kohtaa lentorataa on mitattu? Vai onko keskinopeus?
Kylläpä on tullut tehtyä 12 vuotta sitten kuvaamataidon tunnilla hutiloiden jousi ja nuoli tälle patsaalle… Varmaan tehtävä kaverille uusi joku päivä
Nuoli nyrkin alla 
Vanha kreikkalaisten tapaa…
Mikken takoma terä sai vihdoin ja viimein kahvan ja tupen tänä viikonloppuna. Eka itsetehty tuppi ja ihan tyytyväinen olen. Vähän treenasin myös kuvioita tähän. Kahvaan hirven sarvea ja marjakuusta.
Hienohan siitä tuli. Kerropa vielä, teitkö jonkun puukotelon tuonne sisälle? Puolikkaista, koversit?
Tein lestan kyllä. Piirsin kahteen haapa viiluun terän muodot ja koversin taltalla. Sitten liimasin yhteen ja muotoilin.
Niinpä just. Mullakin ois pikkuproggista kun 5 puukkoa on ilman tuppea.
No ainakin nahkaa on valmiiksi 
Hyvännäköistä duunia! 
@Hartonen
