Pohdiskelen saisiko tuijasta jousen tehtyä?
Varmaan noissa isoissa oksissa on jonkinlaista lylyä tai painepuuta
Tuija on sinällään hauras selän puolelta, mutta siitä on ainakin lasten jousi tehty.
Pieleen mennyt sakarajousi sahattuna ja vielä viimeistelemättä. Pituutta 92cm, 16tuuman vedolla 49 paunaa. Mahdoton ampua tolla vedolla, ainakin vielä
Ohhoh pääsi aikasin töistä eikä ketään kotona. Ulkona tukahduttava 20 astetta ja pajassa ihana 11 astetta. Ampuakko vai veistelläkö muutama nuoli… ongelmia ongelmia
Kävin treenaamassa ankkuria leuan alle. Muovinokkinuolilla ammuin heti 38.n sarjan. Sitten otin priminuolet esiin enkä saanut nuolia nippuun enää mistään.
Tää on jo ties monesko vuosi kun lähden noilla paskoilla priminuolilla kisaan ja annan heti 25% tasotusta. Ehkä mä joku vuosi vielä teen toimivat nuolet, vaikka niitä tarvii vain kolme kertaa vuodessa.
No - paluumatkalla hain sitten mikkelle hyvän setin sidukkaa…
Johtuuko Rane varsista vai nokeista?
Nokit on ehkä suurin ongelma… Varret tuntuu suht suorille kun äsken pyörittelin pöydällä. Vaativat vähän enemmän korkoa kuin ns. normaalit nuolet.
Nokit vaikuttavat herkästi nuolen lentoon. Viime vuonnahan Petikossa sinulla oli se yksi nuoli, joka lensi vähän miten sattuu ja siinä oli nokkiura aavistuksen vinossa.
Jostain syystä kuusivarsia on parjattu mutta minusta ne ovat lopulta aika täydellisiä pitkän matkan tauluammuntaan, oletuksena toki, että osuu keskimäärin edes pakkaan. Pitkään aikaan luston irtoaminen ei ole ollut ongelma – sitä nimittäin esiintyi jossain vaiheessa mutta toisen toimittajan varsissa. Kuusinuolet pysyvät todella hyvin suorina, eläminen on hyvin vähäistä. Pitkän matkan tauluammunnassa tärkein etu on keveys. Siihen kun laittaa painavan kärjen, niin kärkipainoisuusarvo on mukavan suuri ja nuoli lentää hyvin vähän huonommallakin laukaisulla. Nämä siis omiin kokemuksiin perustuen.
Mitä nokkeihin tulee, niin teen ne nykyään jyrsimellä. Kolmen millin tappiterä, siihen ohjuri ja “täydellisen” nokin tekee yhdellä surautuksella. Eniten aikaa menee ohjurin keskityksen hakemiseen mutta sitten kun se on tehty, niin tuolla saa kymmenittäin identtisiä nokkeja tehtyä helposti ja nopeasti yhdellä istumalla.
Alkaa kuulostaa siltä että mun kannattaisi ostaa sulta setti nuolia. 50-55# on ollut hyvä jäykkyys…
Mä tuun tänä vuonna AR:ään kuusinuolilla, 410 grainia ja jousi n. 45#. Laitan kohta kuvia niistä tänne. Niillä tänään 168p rikki 60 jaardilta.
Ammuin 3h ar-treeniä. Lopussa tahkosin 40 jaardia. Vielä vikaksi pakitin 60 jaardille ja 34p ensimmäisellä sarjalla. Sitten ajelin kotiin. Mutta 2h oli tekniikka hävyksissä. 
Pitäskö tulla sitten kisapaikallekin lämppäämän pariksi tunniksi…
Roudasin patjan paikoilleen pellonreunaan AR:n harjoittelemiseksi - kuka sitä nyt kylmiltään ja reenaamatta Kuralaan lähtisi? Nuolet lensivät pääosin eteenpäin, ja hetkittäin tuntui siltä, että tämä alkaa sujua lähes välttävästi. Jospa tänään ampuisin koko kierroksen.
Nyt on lattia valmis. Huomenna voisi tehdä keveitä puutarhahommia ennen lauantain kisaa.
Ruvettiin Aapon kanssa ampumaan taas yhtä AR:ää. Taulut patjassa, paitsi yksi, jota etsimme siitä takamaastosta. Tuulenpuuska sillai kivasti nappasi: patja nurin ja Aapon nuolet säpäleinä yhtä vaille kaikki. 
Onneksi oli kärjettömiä uusia valmiina, joten kohta poika sai taas ampua. Omasta setistäni piti kaivaa vain multaa pois nokeista ja korjata parin sulan liimaus ja oikoa uudelleen ynnä varovasti testailla kaikki. Että sellaista rentoa ammuskelua.
Ai samperi tuo on paha! Varsinkin kisojen alla! Hyvä että oli uusia lähes valmiina.
Muista että ei tule yli jäykkä tuosta “50lb” jallusta 
Kävin testaamassa Mikkelin vielä rakennusvaiheessa olevaa 3D rataa.
Ei selvinnyt pikkupossu tai 50y karhu.
Mufloni kallionharjalla on myös aika kova tykittää 40 jaardilta (sillä meni pumpusta ohi). Mutta hieno tulee kun vähän saadaan taustoja eläimille.
Sopivan vaihtelevaa maastoa, vanhempaa ryteikköä löytyy, kangasmetsää, kalliota ja suon reunaa.
