Tämä pituusammunta on kyllä mielenkiintoista, haastavaa ja koukuttavaa hommaa.
Seuraava tavoite onkin sitten se vuori, 250 metriä. Sen jälkeen saattaisi kehdata tulla etelään kisoihin…
Onnet 200 puhkaisusta.
1 tykkäys
Korkeapaine, alhainen ilmankosteus ja sopiva myötätuuli oikeissa korkeuksissa, niin ultrakevyt nuoli voi helposti lentää kaikista kauimmas. Pannaan monessakin pituuskokeessa nähty kosteantiheä ja huonotuulinen ilma, niin keskiraskas voittaa.
Viime pituuskisojen tulosluettelossa pistää silmään se, miten neljä kärkiampujaa ampuivat kaikki ylivoimaisesti oman ennätyksensä, ja Suomen ennätys rikottiin 10 vuoden tauon jälkeen, ei kerran, vaan kahdesti. Sellaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ilmojen voi olettaa olleen erityisen suotuisat, kevyille nuolille.
Omalta osaltani pituusammunta loppui siihen päivään, kun Reinikainen jyräsi palapelinokeilla kokoonpannut jouset yksipuisten luokkaan. On hienoa, että ihmiset tekee pituusjousia komposiitteja myöten, ja onnittelut ennätysmiehille, mutta oma questini oli ampua yksipuisella jousella niin pitkälle kuin mahdollista, reilulta pohjalta.
Hyvinkin pitää paikkansa, tuota mietittiin silloinkin. Oli kylmä aamu ja todella kuuma päivä, jolloin lämmin ilma loi nostetta…vai jotenkin sinne päin. Pointti mulla oli se, että on turha tehdä sadekelin jne vastatuulen nuolia, omalla pellolla saatikka kuralan pelloilla niissä keleissä todella harvoin ammutaan.
Mikä meillä olisi ollut tulostaso hieman huonommassa kelissä? 295? 305?
225 greinisiä me ammuttiin noilla raskaammilla jousilla, eikä nämä ole mun mielestä mitään aivan kevyimpiä. Pitää muistaa kun 1930 luvun tuloksiakin lukee, nuolen pituus on se joka massan määrittää. Mitä kevyemmäksi nuolen saa pyöritettyä - sitä ohuempi siitä myös saadaan. Jos 24" pitkä nuoli (kuten minun) painaa rapiat 200 greiniä, voi se 28" pitkä nuoli hyvinkin olla 280greiniä, viimeistään hieman kevyempään jouseen mitoitettuna. Paino siis ei itsessään kerro että se olisi ollut jonkinlainen tavoite.
Kurja juttu että oma harraste loppuu siihen kun toinen liimaa sarviviipaleen jousen nokkiinsa. Liekkö Mikke edes ampui sillä jousella, ei tietääkseni? No kun pääset tästä yli, niin voidaan ottaa matsi - samoissa keliolosuhteissa, ammun saman paunaisella jousella kuin sinä, mutta vain alle 200 greinin nuolilla. Tai voin antaa sulle vastaavan nuolen ammuttavaksi. Siinähän sitä olisi verrokkia. Saataisin sutkin 300 kerhoon… Tosin ei sinne kaikki pääse, ei edes sarvinokkiryökäle!
Kiitos onnitteluista!
Onnea tallipojalle! Ymmärsinkö siis oikein että ennätysnuoli oli tuo peräti vain 8g painava?
Ei se 250m mikään vuori ole… Eiköhän se tässä ole maailman sivu nähty 
Eikä ole mikään seuraavakaan lukema!
Jösses sentään, on se pienestä kiinni. Eikös itse kukin yleensä harrasta ihan itseään varten? Jos oma mielenkiinnon kohde on täysin riippuvainen toisten hyvin pienistä (nokkivahvike) tekemisistä, niin ei se kovin vakavalla pohjalla voi olla.
Ymmärrän kyllä Tuukan näkökulman puhtaasta yksipuisesta jousesta mutta toisaalta, jousen yksipuisuuden ei pitäisi olla riippuvainen nokin materiaaleista. Onko esimerkiksi 150-paunainen sarvinokitettu marjakuusisotajousi yksipuinen vai ei? Maailmalla on käytetty aikoinaan paljon erilaisia jousia, joissa nokkeja on jollakin tavalla vahvistettu, jousen ollessa silti yhdestä puusta veistetty.
Joten, toivottavasti Tuukka ei nyt tee samaa virhettä kuin Baker… Minusta olisi hienoa, jos Suomen pituusammuntaperinteen aloittaja näkyisi edelleen kisoissa ja tarjoaisi haasteita, joihin tarttua. Esimerkiksi puhtaan yksipuisen jousen ennätys on yksi sellainen. Lisäksi, tuloksia kirjataan muistiin välineittäin, joten erilaisia ennätyksiäkin voidaan keräillä jos jonkinlaista.
Tämä minun halppis digivaaka sellaisia lukemia näytti. Pitääpä muuten punnita mekaanisella ruutivaakalla se ei varmasti valehtele. Muutaman sentin se nuoli taas lyheni, pitää siirtyä ampumaan pehmeämmille alustoille. Murskekentällä nuolet ovat kertakäyttöisiä. Syreeni on kyllä aika tykki jousipuu.
Näin ne kepoiset nuolet lentää… Noin kevyttä en olisi arvannutkaan ampua, mutta eipä mikään 19" nuoli hirveästi massaa vaadi.
Huomenna uusinta vedot jos ehtii hiekkamontulla, pääsis kokeilemaan nuo vähän raskaammatkin. Syreenin pätkä lyhenee vähän uuden nokin teon myötä. Oris 64# hirnuu pilttuussa siihen malliin että 200m on kevyttä kauraa näillä helteillä. Vetokäsi on kunnossa joten nyt ammutaan niin kovaa kuin se kestää…
Valkoposkihanhilla sulkasato on alkanut. Juhannuksen jälkeen oon käynyt kiertämässä pikku-Huopalahden ja Munkkiniemen venesataman hanhipaikat muutaman kerran viikossa. Viime keskiviikkona löytyi yksi sulka, tänään 15 pitkää ja 18 lyhyempää nelituumaista. Mielenkiintoista oli huomata pohjoisrannan pikkulauman edenneen sulkien vaihdossa pidemmälle kuin etelärannan ison lauman. Oisko ravintoa enemmän pohjoisrannalla, en tiedä.
3 tykkäystä
Oho!
Pakko kysyä fiksummilta. Voiko kuvan alalavan sivuheittoa korjata ottamalla sivulta vai pitääkö oikaista höyryllä. Jos voi ottaa sivulta niin kummalta puolelta? Järki sanoo ulkokaaren puolelta.
Jaa fiksummilta? Ainakin höyryttäneemmiltä…
Höyryllä oikenee helpostikin. Vartti höyrytystä/lämmitystä ja johonkin lavan pää nalkkiin, siitä sitten jousta vipuna käyttäen vääntää hetken aikaa. Jopa suunnileen lattiatilleröintityyliin maahan painamalla saisi suoraksi.
Eilen oioin 4kpl sotajousiaihioita, jokaisessa oli tuota enemmän vinoutta mutta lavassa kamaa 35x30mm. Joten tehtävissä on.
Joo, samaa mieltä, jännelinjan korjaaminen ehdottomasti taivutuksilla. Tuossa riittänee varmaan ihan kuivalämpö, eli kuumailmapuhaltimella lämmitys ja puristimilla aavistuksen yli lopullisesta muodosta.
Kiitos. Siitä onkin kokemusta marjakuusen kanssa.
Pari tuntia ammuskelua takapihalla ja ampuma-asennon hakua ja korjailua/vertailua. Näin uutena harrastuksen parissa on mielenkiintoista huomata miten pienistä seikoista tarkkuus on kiinni ja miten paljon vielä on opittavaa. Rannesuojan korjailua, yövuoroputken lopettelua, pari olutta ja puoli yötä valvomista vuorokausirytmin ollessa päälaellaan. Hyvää viikon alkua kaikille!
