Metsältä ei tullu mitään mutta oma vanha nuoli löyty. Nokista päätellen ainakin 5 vuotta ollut tuossa.
Kotia päästyä tein mukavan tori.fi löydön. Stanley nro.5 vain 10€ !!
Metsältä ei tullu mitään mutta oma vanha nuoli löyty. Nokista päätellen ainakin 5 vuotta ollut tuossa.
Kotia päästyä tein mukavan tori.fi löydön. Stanley nro.5 vain 10€ !!
Joo, meillä kanoja ja ulkona ollessaan käyskentelevät välillä maalitaulun edessä. Sen verran ovat tottuneet pään yli suhahteleviin nuoliin, etteivät edes niiaa enää. Pari kertaa Taka-Hikiän kisoissakin kanat ovat palloilleet rastin edustalla, onneksi kellään ei ole ollut liian herkät sormet… Kanaosumasta olisi kyllä tullut välitön diskaus ja porttikielto!
Kuvan perusteella näyttäisi olevan ihan kunnossa? Miltä näytti läheltä tutkien?
Itse löysin myös yhden nuolen (ei oma), joka oli Taka-Hikiän kisoista vuodelta 2018, vähän oli ottanut väriä ja sulat kärsineet mutta ihan hyvältä näytti. Ei tietenkään enää ammuttavaksi, vaan arkistoon.
Kärki oli katki. En muista mikä nuoli kyseessä. Unica superilla lakattuja nuolia niin aika vettynyt. Jätin paikalleen muistoksi. Seurataan vuosien varrella miten kestää.
Kävin radalla pilkkomassa nuolia. Sain kolme nuolta katki.
Kiroilutti niin *******sti, ja kävi mielessä että mitenhän Tapanin kierroksella?? Pitäisiköhän ruveta vetämään jollain surkeilla muovinokkinuolilla noita ffaa kisoja.
Viimeisen vuorokauden keskustelua lukiessa tulee mieleen, että porukan kannattaisi rohkeammin perustaa uusia ketjuja kysymyksilleen. Tästä massasta niitä ei löydä.
Tasankoimmeisten arkipäivää!
Sarvijousipuuhastelua Taka-Hikiällä.
Joo, kiitos vaan Jerelle hyvistä neuvoista ja seurasta! Oli hyvä päivä, vaikka paljon ei aikaiseksi saatukaan. Lähinnä pari taivutusta ja vähän muottien tekemistä, sekä jonkin verran ampumista. Toki paljon hyvää tarinointia ja turinointia jousenrakentamisesta ja muustakin.
Tuli muuten turkkilaisen pituusjousen muotin muoto tehtyä tarkan analyyttisesti – mallina oli sammuttimen vieressä näkyvä lattiahiomakoneen hiomalevy…
Ai niin, siellä pöydän takana on jousihuone!
Paljonhan sitä tuli tehtyä ja suunniteltua. Jos höylää niin ei kerkee rupattelemaan…?
Kattokaas tästä - ei vaatekaapin, vaan jousikaapin mallia! Näin se olla pitää. Takaseinään oli suunnitteilla sitten tulevat sarvijouset.
Nyt alkaa Tuomolla olemaan todella siistit tilat tehdä mitä vaan. Paljonhan noihin on nähty vaivaa. Valoa on ja jämäkkää pöytätilaa!
Isosta kuusesta oli alaoksan kärki katkennut, niin sahasin sitten koko oksan pois.
Tästä testiin kuusenoksan lylyä.
Minusta tuntuu, että eläimet hiukan kiusaavat minua. Eilen iltapäivällä olin ammuskelemassa pihalla, niin nuori kettu lähestyi tietä pitkin – vähän aikaa sain sitä seurailla jousi kädessä ja nuoli jänteellä mutta noin 50 metrissä sitten huomasi minut ja luikki pusikkoon. Oli luultavasti kanalaa kohti matkalla.
Paras oli kuitenkin sunnuntaina – pihalla harjoittelemassa 20 jaardia, täysi veto ja yhtäkkiä jo aiemmin mainittu kani pomppi minun ja taulun välistä, noin 10 metrin päästä. Hyvä ettei nuoli lähtenyt pusikkoon ihan silkasta yllätyksestä, eikä sillä kanilla mikään kiire ollut. Isolla riskillä kyllä kani pelaa, hyvin viihtyy pihalla, vaikka täällä häärivät koirat, ketut ja ihmiset.
Kerran on lepakko sattunut lähes nuolen tielle vastaavassa tilanteessa, ehdin näkemään, kuinka se väisti. Pituusammunnassa muutaman kerran lintuja on ollut lähellä nuolta. Nyt sitten kani oli tunkemassa itseään nuolen tielle.
Muutaman kerran ampunut 20 jaardia kisakalustolla – kyllä välineet toimivat täydellisesti ja tekniikkakin kohtuullisesti. Kun vain pää kestäisi, niin tulee toivon mukaan paljon hyviä osumia!
Nuoret ketut on välillä vähän turhankin rohkeita ja aika iso osa taitaakin kuolla ensimmäisen vuoden aikana.
Lepakot on kyllä todella taitavia lentäjiä.
Joskus mulla seurasi lepakko perhoa heitossa ja kun meinasi saada sen kiinni, niin nykäisin siimasta ylimääräisen voimavedon. Tämän seurauksena perhon nopeus ylitti äänennopeuden paukahtaen.
Vältin lepakon irtoittelun koukusta, mutta menetin hyvän perhon. Siitä ei nimittäin jäänyt kuin koukku jäljelle.
Töiden lomassa ehdin hieman suipistelemaan laminaattiaihiota.
Hieman hienosäätöä ja pääsenkin jo tilleröimään.
Elä ammu ainakaan, martaita ovat!