Kaadoin luvalla pari isohkoa saarnea muistaakseni kolme vuotta sitten. Raijasin ne pajalle ja pinosin trukkilavojen päälle. Ei sadesuojaa. Paikkaan paistaa myös aurinko puoli päivää. Päitä liimasin vain muutamista jotka näyttivät kelvollisislta jousiksi. Suurin osa saarnista oli liian tiheälustoista tauhkaa, mutta parhaimmat pääsivät jouiskurssille materiaaliksi. Tämä siis 2016.
Nyt 2019 kävin läpi kaikkia pihalla lojuvia puukasoja ja muistin ne saarnetkin siellä muiden puiden alla ja olin varautunut että kuoren päällään pitäneet saarnet olisivat tuskin enää edes kelvollisia polttopuiksi. MITÄ VIELÄ! jousia niistä ei saa, mutta saarnet olivat tuiki kovia. Lustot olivat ikään kuin voimistaneet värejään ja nyt syykuviot olivat todella voimakkaat! Sahasin jo “taiteeksi” yhden pikku-ukon niistä. Saarnet ovat halkaisijaltaan 15-10cm.
Hämmästyttävää miten saarnet olivat kestäneet näin kauan noinkin hyvinä kovassa säärasituksessa. Ei huippuina, mutta suht kovina. Yleensä lehtipuut kuori päällä ovat mennyttä kahdessa vuodessa. Esim kriikunat samassa kasassa olivat noin vuoden ikäisia ja suurin osa oli jo aivan menetettyä tavaraa.
Saarni kuuluu niihin puihin, jotka vanhastaan kaadettiin talvella, vedettiin nopeasti lankuiksi ja pantiin rivakasti kuivumaan. Vain sillä tavalla saarni säästyi puuta heikentävältä laholta (ks. esim. Jones 1917).
Jalopuiden sävyt ja kuviointi voimistuvat tunnetusti pitkässä märkämakuutuksessa. Jos olisin tekemässä vaikka bookmatchattua saarnipöytälevyä kaffetarkoituksiin, makuuttaisin puuta kuori päällä ulkona hyvät tovit. Se, että puu näyttää luonteikkaalta ja tuntuu kovalta ei todista, etteikö puun paras lujuus olisi mennyttä.
Edit: eipä vastausta, miksi nuo saarnet tuossa pinossa eivät menneet tauhkaksi kolmessa vuodessa.
Kiitän infosta. Todella yllättävää juttua saarnen kanssa. Nämä 3 vuotta maassa olleet ovat hyvää veistokamaa kaikkiaan. On jo muutamia pikku-ukkoja niistä tullut.
Pakko jatkaa vielä tähän. Ohessa, samassa pihassa pajallani oli 150cm saarnipöllejä halk. n. 35cm, jotka kuoritut ja joista osasta olin moottorisahalla sahannut kakkusiivujen omaisesti hyviä jousikohtia pois ja käyttöön kurssille ja itselle jo ammoin. Saarnet sain ystävän pihalta syksyllä 2013 !!! Herra isä, nämä olivat maaneet siis reilun 6 vuotta lavojen päällä vailla mitään suojaa. Kuorittuja kuitenkin ja puiden pinnat olivat hopeanharmaat ja hieman homeisen laikukkaat.
Viimeistään näitä oletin jo pelkäksi polttopuuksi. Raijasin veisto-oppilaille kuitenkin ne, jos joku haluaa tehdä jotain saarnesta joka omaa villiä lahokuviota. Sitä ne olivatkin täynnä ja saarnien luonnollinen lustokuvio oli jo miltei täysin poissa. Veistoon ne olivat kuitenin huippuhyvää. Lastu irtosi yhä lastuna eikä hajonnut vielä legomaisesti paloiksi terän kääntäessä lastua puusta irti. Hieman pehmennyttä ja todella villin kirjavaa puuta. Yllätyin itse siinä määrin että jos olisin sahalla pajan pihassa avannut ne, niin eivät olisi menneet jakoon. oisin käyttänyt itse. No harmistukseni toinen puoli oli se että oppilaat saivat työn alle harvinaista matskua ja veistoksista tuli komeita petsi ja vahapatinoineen.
Tämä saarnioppi kesti kuusivuotta… No tietoa tuli lisää. Ja totta jukopliut, tulen hyödyntämään tämän tiedon. Ilmeisesti jalava saattaisi käyttäytyä/vanheta samoin?