Kaadoin alkutalvesta täydellisen, noin 55 milliä leveän, oksattoman, suoran ja laakeaselkäisen metsävaahteran, jossa onnistumisprossat jouseksi oli tyyliin 100. Tein siitä yksipuisen 115 cm pitkän D-jousen ilman refleksiä. Sitten ensimmäiset viritykset, veto oli suunnilleen 15-16" kun kuului WUTUM, ja osa ylälapaa kimpoili pitkin eteistä. Vetomurtumasta kuvaa alla, ja siinä kohdassa leveys on 38 mm ja paksuus enää 8 mm. Vatsa oli täysin litteä ja lämpökäsittelemätön, selkä taas virheetön ja tasainen, jossa kauttaaltaan nilat vielä jäljellä. Mikähän tässä meni pieleen vai onko vaahtera vaan niin arvaamatonta?
Vaahteralle jousen selkä on olta niin litteä kuin mahdollista.
Noin pyöreän ja lyhyen jousen yhtälö on lähes mahdoton jos paukkajakin pitäisi saada. Jos tuo olisi ollut edes 40cm pidempi olisi mahdollisuudet olleet hiukan paremmat.
Pienet vuosirenkaat ovat myös naula arkussa. Vasta sitten kun lustojen paksuus on lähempänä 2,5mm ollaan hyvällä pohjalla.
Itselläni on mennyt 5 vaahtera jousta säleiksi. KAKKI selästä varastossa on seuraavat 6 aihiota odottamassa ja hyllyssä lepää 4 onnistunut.
Pienin läpimitta mitä itse vaahteralle vaadin on 10cm.
Jos aiho on yli 20cm leveä ja siinä +2mm lustot niin tuollaisen 115cm 50lb# 22" jäkärän saa ihan hyvin aikaan.
Harmin paikka. Yllätyksille on aina pedattu paikka jousien rakennuksessa!
Ai hitto tämä nauratti, “edes 40cm” 
Ei siis sillä en Mikkeä kiusaa, hyvä pointti kun käsissä on räjähtänyt jousi. Mutta jos lyhytjousta on meinattu veistää ei voida sitä tehdä 150cm pitkänä!!
Kummallinen tuo selän räjähtäminen… Itsellä on vain kokemuksia vatsasta romahtaneista jousista. Ne oli juuri tuota 10cm~ ja yli halkaisijan puuta. Lustojan en ole katsellut.
Mulla on +120cm noin 55 paunanen täysin litteä selkäinen flattis vaahtera varastol.
Vaahtera ei yksinkertaisesti kestä ohutlostoisuutta selässä. Tästä puhuu monet niitä vaahterasta yrittäneet.
Joo, taidan kyllä sitten jatkossa jättää vaahterat metsään, joissain +10cm rungoissa on jo niin paljon työtä ilman sähkövälineitä, paljon helpommallakin kun pääsee. Tuo oli isoin jousirunko minkä olen kaatanut ja siinä oli kaikista jousistani laakein selkä, lisäksi vielä oli kaikista levein. Jopa pihlajat on mulla kapeampina ja pyöreämpinä kestäneet paremmin vedossa. Mutta yksilöitähän ne kaikki toisaalta on…
Tuoreeltaan kun halkaiseen niin tulee kivat 4 aihiota samasta puusta. Itselläni nyt on sähkökoneisiin mahdollisuusn mutta enne kun ei vielä autoa ollut niin tukki katkaistiin ja halkaistiin metsässä. Ainoastaan taitto saha ja pikku kirves tai puukko mukanan. Puun omista oksista tein aina kiilat jos oli tarve. Pyörän selkään mustekaloilla tukki tai steivit kiinni ja polkien kotiin.
Eihän ne tietenkään aina halkea tai räsähdä, mutta valitettavan usein tuo selkä ei vain kestä jos on korkea kaari.
Pikku jousi joka on 55mm levveä on sinällään erittäin lupaava mitoitus mutta mitä korkeampi selän rasitus piste on sitä enemmän kuidut vetävät toisaan erilleen.
Vaahtera ei ole lyhäreissä mulle pelittänyt. Jopa pari pidempää on kasahtanut sisäänammunassa. On yksi toimivakin ollut ja myin sen. Vaahtera on ehkä arvaamaton tai sanoisinko, sitä on aika vaikea lukea. Täydellisen näköinen lupaus saattaa osoittautua bluffiksi. Sarvijousiprojektien innostaman kokeilin kahta jännevaahterajousta joista kummatkin menivät mönkään. Toinen veti kieroon sivusuunnassa (leveälapainen eskimou tyyppinen) ja toiseen tuli ihme murtuma jänteiden alle!!! (ainut kerta jännejousessa) ja heippa… uuniin. Vaahtera ei enää herkästi lähde työkalun alle mulla. Sarvijousiprojektiteihin joo, muttei muuten.
Perhana, luulin jo että vaahtera olisi hyvää puumateriaa. Seuraavaksi otankin semmoisen käsittelyyn… Kaksi aihiota kuivumassa, kannattaako vaahterasta siis tehdä pitkä ja leveä, decrownata selkä? 
Pitkähkö flattis on hyvä ja niin matala selkä kuin mahdolista. Jos on selkälustot paksuja niin ei tarvitse decrownata.