Haluttiin tai ei, amerikkalaisella jousiskenellä on ratkaisevan tärkeä merkitys koko primijousialalle. Jokainen voi tykönään miettiä, mitä jäisi jäljelle aikavälillä 1870-luku - 2000-luku, jos amerikkalaisten jousiampujien, jousimetsästäjien, jousenrakentajien ja jousitutkijoiden panos poistettaisiin.
Amerikassa nykyaikaisen jousiammunnan aloitti Maurice Thompsonin kirjoittama The Witchery of Archery (1878), joka on käytännössä jousimetsästyksen ylistyslaulu. Silti se oli ratkaiseva innoittaja myös taulujousiskenelle. Witcheryn myötä perustettiin lukuisia jousiammuntakerhoja eri puolille USA:ta. Golfin ja tenniksen suosion nousu vuosisatojen taitteessa harvensi kuitenkin jousiampujien rivejä raskaalla kädellä.
Seuraava kriittinen piristysruiske oli Saxton Popen Hunting with the Bow and Arrow (1923), joka on nimensäkin perusteella jousimetsästyskäsikirja. Popen kirja sai tuhannet amerikkalaiset innostumaan jousiammunnasta. Muutamaa vuotta myöhemmin aika oli kypsä jousiammunnalle omistetun lehden perustamiselle. Ye Sylvan Archerin ensimmäisissä numeroissa jopa puolet artikkeleista käsittelee jousimetsästystä. Popen kirja mainitaan näissä artikkeleissa taajaan esikuvana ja innostajana.
Euroopan puolellekin ylsi amerikkalaisia jousiaaltoja. Englantilainen Adrian Hodgkin julkaisi The Archer’s Craftin vuonna 1951. Siinä hän kertoo aloittaneensa jousihommat Popen kirjan luettuaan. Iso-Britanniasta ei tule tänä päivänä kenellekään mieleen jousimetsästys. Toisin oli Hodgkinin aikaan.
Britti kirjoitti:
“Target archery, as useful and indispensable as it is, can never be anything but the means to an end. It is not the end itself. To engage in target practice only is equivalent to having a gun and confining your shooting to clay pigeons; or to keep a horse and only riding him in the school. The end is the practical use of one’s weapon, in the field, hunting game as our forebears did.”
38 vuotta myöhemmin, puujousten uuden tulemisen keskellä, Jim Hamm aloitti kirjansa Bows & Arrows of the Native Americans vastaansanomattomasti:
“I’m a hunter. Just like my ancestors were, and yours too for that matter, at some point in the past. Maybe their influence explains why I spend so much time hunting, making traditional weapons, or thinking about making weapons. Any kind of hunting is fine with me, but I especially love to go after whitetail deer with a bow. That’s why I originally started making bows years ago.”