Mökkiviikonlopun aikana sain tuopposen viimein valmiiksi. Vähän on vielä tuommoinen puukolla veistetyn näkönen, mutta johtuu siitä että aika pitkälti puukolla se tehtiinkin. Alkuun palat sahailin kylläkin ihan vannesahalla.
Valitettavasti ei ole kuvaa lopulta tuoppi täynnä kaljaa, vaan kuva on ensimmäisestä tiiveystestistä. Tuona aurinkoisena sunnuntaina oli pää jo liian kipeä edellisillan sahdeista.
Ihan tuoreeltaan kuorin ja vedin kiinni, ei mitään liimoja tai vahoja niissä. Laitoin tarkoituksella hieman ylemmäs varsinaista kiinnityskohtaa, sitten naputtelin kalikalla alemmas, koska tuoppi levenee pohjaanpäin. Näin punokset sai todella kireelle. Harmi vaan että nyt nuo näyttää vähän löystyneen kuivamisen jälkeen. Tuota pitäisi siis selvästi opetella.
Pitäisikö jättää pätkät vesaa mistä vetää uudelleen kireelle kuivana? Siihen päälle alaspäin nakutus. Kuivana tosin vesa luistaa…
Sen huomasin että tuomi löystyi vähiten. Vaahteran vesoja piti testata kanssa, mutta ei löytynyt sopivan pitkää äkkiseltään.
Hieman kirveellä veistetyn näköinenhän tuo on, mutta jos pitää sahtia niin sitä voi sanoa , että pitäähän sitä nyt tuoppi olla ja tulipa veisteltyä sellainen.
Aika pähee esine. Hieman hankalampi kuljettaa mukana kuin kuksa.
Kun halusin mahdollisimman aidon lopputuloksen, jätin raspit/hiomapaperit käyttämättä. Liekkö noita jo käytetty aikoinaan, mutta pitää kattoa millä tota silottelee. Nyt voi ainakin pitää jo juomatauot kupilla.
Kun näin tuon niin pitihän googlata netin ohjeita tuopin tekemisestä, niitähän löytyi ihan riittämiin. Olen joskus tehnyt vanteita kun jostain on mennyt kuivuuttaan katki ja niillä on inhottava tapa löystyä, en tiedä kuinka aikanaan saivat pysymään paikallaan, eivät ainakaan sillä pienellä naulalla, joka löytyy monista turistituopeista.
Aikanaan on varmaan ollut kuppi koko ajan käytössä, eli on pysynyt sitä kautta kosteana. ja lisäksi asuintiloissakin ilmankosteus eri luokkaa kuin nykyään. Kivojahan noi olisi mutta olen itse luovuttanut jo toivon noiden suhteen em. syistä. Saunan kiuluakaan ei meinannut saada pysymään vesitiiviinä, vaikka piti vettä koko ajan siinä. Alkoi jo sientä kasvamaan…
Suolaus on yksi tunnettu tapa pitää kosteutta esineessä, saumat voisi myös ehkä pihkata tiiviiksi.
Sopivalla hiekkakiven palalla saa hyvin hoittua kyllä ja joo, puukolla saa hyvinkin sileän pinnan kun vain käyttää aikaa. Toisaalta “silpaisinpa tuossa tuopin kirveellä” kuulosta kyllä ihan räyhältä.
Miten olis mehiläisvaha? Pysyisikö vanteet paikoillaan jos sulattaisi vanteiden kohdille vähän reilummin. Pohjan saa ainakin pitäväksi (paitsi kuumille juomille) kun pyöräyttää sulaa mehiläisvahaa reunoja pitkin.
Veistetty pinta on mielestäni hiottua paljon parempi ja hygieenisempi. Hiotuissa puulusikoissa ja paistinlastoissa nousee aina jotain pientä karvaa pystyyn pesun yhteydessä, keräävät sitten ajan mittaan kaikenlaista mujua, toisin kuin terävällä työkalulla leikatuissa.
Jep, hiekkapaperi nirhaa ja hinkkaa kuituja edestakaisin, terä leikkaa ne poikki.
Tietyt puiset käyttöaterimet laitetaan meillä aina surutta astianpesukoneeseen, eron kyllä huomaa.
Ei ihan noin, sillä Mary Rose-sivustolla on kuva 7-levyisestä kolpakosta, siinä missä Jerellä on useampi. Ja toinen pointtini oli, että vesitiiviys saavutetaan kun puut ovat tiiviisti (lue: tiiviisti) kiinni toisissaan. Kyseinen alkuperäinen tuoppi on ilmeisesti kiristetty kireälle millä vain sidotaan jo muutoin hyvin yhteensopivat puulevyt. Käsityötä. Viestissäni ei siis ollut mitään lollia ja muistakaa että juuri tällainen eipäs-juupas-mollaus tahraa foorumin mainetta.
Nyt kun en tiedä niin kysytään: Löytyykö puulajia jolla kosteuslaajeneminen olisi niin pientä, että se toimisi tällaisessa juoma-astiakäytössä hyvin. Mielellään tietysti eurooppalainen/pohjoismainen puu…
Huoh. Alussa oli kuva siitä tuopista joka toimi esikuvana. Eikö riitä?
“Vesitiiviys onnistuu kyllä kun puut on vain tiukasti kiinni toisissaan.”
Vähintäinkin tautologia.
Kosteuslaajeneminen tapahtuu suurelta osin kuivamisen lopussa eli 20>0 %. Eri puulajien välillä näyttäisi olevan huomattavia eroja (*3) ja mikään suku ei sinänsä hyppää esiin ja suvun sisällä näyttäisi erot myös olevan huomattavat. Jos nyt jotain pitäisi ehdottaa niin tuijat ja seetrit ovat keskimäärin alhaiset, josta seuraa, että kataja ei olisi huono arvaus.
Säteettäisen ja tangentiaalisen suunnan ero sen sijaan on merkittävä niin, että säteen suunta on aina pienempi, joillain puilla jopa *3. Tuo MR tuoppi näyttäisi nimenomaan olevan säteettäin leikattu.
Kosteuslaajeneminen on suureksi osaksi kiinni erilaisista hartseista, jos ne liuotetaan pois niin eläminen tippuu murto-osaan. Kaksi viikkoa ketonissa ilmeisesti riittää. Samalla myös puun hauraus lisääntyy rajusti, mutta sillä ei kovin paljon ole merkitystä tuopissa.
Käytännöllisempi tapa on säilyttää puun kosteus tasolla, jolla eläminen on pienempää eli kosteana. Luulen, että helpoin tapa on suolaus. Estää lisäksi epätoivottavia kasvustoja ym.
