Marjisjännärit ovat jännässä vaiheessa. Kummatkin ovat käyneet jo vireessä. Pituudet jousilla ovat 130cm ja 136cm. Lyhyempi on poikkileikkausprofiililtaan enempi leveä ja lattana, kera paksumpien lustojen ja pidemässä tiheämmän lustorakenteen vuoksi kokeilen kapeampaa ja paksumpaa profiilia. Pidemmästä piti ensin tulla 148cm rekurvijännejousi, mutta ilkeän sivuvenkoilun seurauksena siitä tulee rekurviton B-jousi. Siitä kuvia tuonnempana.
Kuvien jousi alkaa olla lähes koelaukauksia vaille. Kädensijan joustoa pitää vielä hakea ettei taipuma tulisi vain lyhyelle alueelle. Voimaa jousessa on vielä liikaakin, ihan noin koe mielessä 15 tuuman trimmailuveto tuntuu jo liki 50 paunalta, joten kevennysvaraa on.
Onnistumiset tulivat jännelinjan onnistumisessa kerrankin ja sivuprofiilikaan ei ole hassumpi. Kädensijaa liutin hieman alalavan puolelle (jännä kokeilu tämäkin), jotta laukaisukohta tulisi enemmän jousen keskelle.
Tuomo toisessa ketjussa avasi keskustelua koelaukausten määrästä ja jousen koulimisesta jne… Jännejousissani arvioisin vajaan vedon laakeja tulevan noin 100. Sitten hivuttaen omalle 23 vedolle ja tilleriä tiiraten aina taajaan. Kokonais(koe)laukausten määrä jyvittyy näin muutamille kuukausille ja niitä varmaan tullee jo useita satoja. Viimeistelyä en tee alle puolivuotiaisiin jännejousiin. Kun jousi alkaa asettua ja jos olen siihen oikeasti tyytyväinen alan pohtia viimeistelyä. On hyllyssäni nytkin 2 jännejousta viime kevät-kesältä joiden viimeistelyä pohdin yhä…
Marjisjännäri vireessä. Näkeehän sen otsallakin että ei ole tillerissä vielä ja oikean lavan pullistumaa rekurvin lähellä pitää varoa. Ja vastaavasti taas toiseen tasapainon vuoksi sitä pitää hieman lisätä. Yllä olevissa kuvissa olen piirtänyt tillerin elämistä. Siis se “kaaviokuva” paperissa jousen vieressä.
Tilleröinnistä - kuinka paljon Juha tai muut jännejousimiehet teette toispuoleista jumppaamista? Varsinkin komposiitteja (hieno)tilleröidään ihan lämmöllä ja toispuoleisella taivuttelulla ja jumppaamisella, niin kuinka paljon sitä tehdään jännejousilla?
Jos ja kun tilleri elää melko paljonkin, niin vakautta tillerimuotoon saa vain jumppaamalla jousta ahkerasti, niin tilleripuussa kuin ampumalla. Mutta jos tillerimuodossa on vähänkin epätasapainoa, niin ylimääräinen rasitus voi olla kohtalokasta ylitaipuvalle kohdalle. Ja jos tilleri onkin tasapainossa, niin johan se taas elää kohta toispuoleiseksi. Joo, tilleröinnin peruskysymysten äärellä ollaan… Näitä on hyvä esitellä ja kerrata!
Moni pilaa jännejousensa tilleröimällä sen pilalle. Jännäriä täytyy jumppailla ja lapoja pakottaa muotoonsa tilleröinnin aikana, kuten tuomo tuossa kirjoittelikin.
Jos heti alkaa poistamaan materiaalia, niin takuuvarmasti kostautuu.
Jänteet vaativat aikaa ja hellää huolenpitoa. Jänneselys on vähän niinkuin pieni lapsi, jonka kehitystä on tarkkailtava, mutta liian hätäisesti ei pidä mennä tekemään korjausliikkeitä, jottei tule kusipäistä kakaraa.
Kun sisäänajo on suoritettu hyvin, toimii jännäri sen jälkeen aika tasapainoisesti. Mulla on yksi jännäri, joka kuumalla kesäkelillä taipuu ylälavasta aavistuksen enemmän. Homma korjaantuu kun painana kyseistä lapaa polvea vasten suoremmaksi ja sen jälkeen se pitää tillerinsä niin kauan kuin on vireessä.
Lämmön kanssa en suosittele turaamaan korjauksia, mutta taivuttelemalla kyllä. Lämmöllä saa muutettua herkästi jänteiden ja liiman rakennetta ja miltei aina se on vain huono juttu.
Kun jousipuu on tilleröity hyvin jo ennen jänteiden kiinnittämistä ja jänteiden määrä ja laatu on molempiin lapoihin soviteltu tasaisesti, niin tilleröintiä ei materiaalia poistamalla juuri edes tarvi enää tehdä. Pienet epämääräisyydet tillerissä yleensä tasoittuvat itsekseen kun jännittelee jousta ja ammuskelee jonkin aikaa.
Monelta osin just noin kuten kaverit yllä toteavat. Lämpöä olen käyttänyt jännejousiin vain jännelinjan muokkaukseen ja menestyksellä. Esim 4 vuotta käytössä ollut madejännejousi ei olisi tullut käyttökelpoiseksi lainkaan ilman jännelinjan lämpökorjauksia. Kun sen sitten kolmella lämmityksellä teki niin on pitänyt muotonsa. Siis sillai hiljallee 20-30min ja maks 50C lämpöä ja siitä piinapenkkiin ja muutamien tuntien jäähdyttely. Itsekki ihmettelen kun pitkittäismuoto pitää!
Jumppaan kyllä vahvempaa lapaa painamalla heikomman lavan puolelta jännettä jousen vatsaa kohden ja myöskin polvea vasten “opetan” jousta taipumaan toispuoleisesti jotta nöyrtyisi. Elikkäs varmaan samoin tavoin kuin Ilkka tekee. Pitäis laittaa kuvia operaatiosta.
Kuunaan en enää ole hosunut tilleriasian kanssa vaan aina hitusen päivä kerrallaan. Näin kuivana keskitalven aikana oman lisänsä tuo tietty kuivuus. Jopa puutalossakin RH alle 40%. Saas nähdä miten on tillerit kesällä…
Nyt esim tuo kuvien jousi on siinä pisteessä että hitusen pois kädensijasta sinne joustoa hakien (siis vasta nyt otan tilleripuun käyttöön) ja sitten koelaakeja jo kehiin. Silloinhan jousi alkaa saada sitä rasitusta mitä se tulee kuitenkin saamaan. Oppiipahan olemaan.
Se vähän riippuu. En ole harrastanut “jumppaamista”. Monet jännejouset ovat pitäneet ihan hyvin tillerinsä sen jälkeen, kun se on kaapimalla ja koeampumalla saavutettu. Esim. vuonna 1998 tekemäni osage-jännejousi on pysynyt hyvin muodossa nämä 19 vuotta ja on ollut käytössä. Vuonna 2001 tekemäni hikkorijännejousi sen sijaan alkoi taipua toispuoleisesti pari vuotta sitten ja kaavin plus koeammuin sen taas järjestykseen. Jumppaaminen voi olla ihan hyväkin menetelmä, ainakin se on nopeampi kuin kaapiminen.
Kas tälla lailla jumppaan jousen kevyempää lapaa. Ja jäykempi rasittuu. Pittää tietysti olla varma ettei mitään saranan alkuja ole, muutoin se rasittaa juuri sitä saranan kohtaa.
Jousi alka löytämään tasapainonsa. Kahtena päivän pikkuvedolla ammuttu 80 koelaakia ja pieniä korjauksia tehty. Nyt kuvassa ylälapa oikealla. Hiukan vielä arvon josko siitä tulisi kuitenkin alalapa.
16 tuuman vedolla antaa 45 paunaa. Hiukka liian jämäkkä peli. Olkapääni erityisesti on sitä mieltä. Vetopituus tullee kuitenkin hujakoille 23/24 tuumaa. Levotonta taustaa vasten on ikävä katsoa tilleriä. No, tuommoisessa vaiheessa. On siinä vielä…
No oikeastaan just sieltä oikean lavan tyvestä… se on pirullinen, kun siinä on vastakäyrää enempi ku vasemmassa lavan lähdössä. Hissuksiin. Yli 100 laakia ammuttu 16-18 vedolla, katteellaan.
Ketju Marjisjännäristä jäi kesken. Käsissäni oli viime talvena paras kaareutuva palikka mitä olin saanut aikaan jousirintamalla. Koeammuin jousta kevään ja kesällä aloin nakuttaa kaarta todella sisään. Heinäkuussa ammuin jousella reilut 1500 laakia ja viimeistelin sitä samalla. Tuhannen laakin tällä puolen myös rasituksen jäljet aloivat näkyä. Vatsaan tuli ylälapaan pieni puristusmurtuma jonka alkuhailu oli jo ounastellut siellä. Siklasin kummatkin lavat keveämmiksi pariin kertaan ja jatkoin työtä. Alalapaan tuli myös, samanmoinen. Paunoja alas hiljalleen siklailun myötä. Hain maltilla myös pientä kädensijan myötäämistä vedossa. Riskiä hommaa ja olisin voinut lie edetä asiassa pidemmällekin, mutta pelko että kädensijan vierestä alkaa saranoimaan hillitsi jatkosiklauksia.
Mitä kauemmin on jousia tehnyt sitä korkeammalle asettaa tavoiteen tuloksissa. Tyhjänletkeitä nuoliruiskuja ei enää halua käsistään päästää. Tämä taas hidastaa jousien valmistamista. Sitius, alttius, forssius… eihän tässä muutoin järkeä ole.
Tein suojapunokset kohtiin joissa murtumia oli ollut. En tiedä oliko turha liike, mutta varmuus aina parasta vaikka rumuus jonkun silmään hieman lisääntyi. Mateennahalla selystin jänneselystyksen jotta taipale ei sateen alkaessa metsällä tyssäänny. Muutamanlaisia vahoja pintoihin ja tollanen tuli. Tämän kanssa uskon ampuvani kaudelle 2021 sikäli kun vanhat merkit jännejousieni kestoiästä pätevät tähän kapulaan. Ja eihän totaalisesti räjähtäneitä ole kuin yksi, tekovaiheessa (vaahterajännejousi Eskimou tyylinen v.2014). Loput erikuntoisina hyllyn pölyssä. Noin olympiadin ne ovat kestäneet aktiivista rääkkiä. Ja jos nätisti pitää, niin kauemminkin. Nyt kaarella takanaan n.2500 laakia, ehkä. Kuka niitä laskee.
Lopputulemana 23 tuuman vedolla 54 paunainen Made in Finland II
Hieno jousi tuli! Tuossa jousessahan on taipuvia osia lähes saman verran kun sarvijännejousessa, joten ei ihme että puristusmurtumia pukkaa. 130cm jousessa rapiat 50% jäykkää/lähes jäykkää osaa?
Tuikkaa sarvea vatsaan, pääsis helpommalla…
Vähän tulee nuo loefflerchuckin jouset mieleen, paksusarvilampaan sarvea ja jännettä. No ei tosiaan, ei tuokaan olisi helppo tehdä.
Joo, meitsi hakee rajoja… nyt niitä on löytyny… Vähä vaikee selittää itsellenikään tätä vääntöä näitten riskirajojen etsinnässä. Jotenki tuntuu että taival tällä sektorilla on aika pitkälle nähty, ainakin toistaiseksi. Nyt on yksi Brassi kaverin soittimesta saatu kepukka, josta ajattelin simppeliä puujousta Amazon tyyliin. Vastaavia hyvin alkeellisia projekteja on muutenkin käsillä.
