Marjakuusesta

Ei tullut minusta marjakuusen ylintä ystävää taaskaan. Tuomon avustuksella Saksasta ostamani marjakuusistaavit kuvissa. Kuivia ja vuosia kypsyneitä piti olla ja saapuessaan molemmat olivat suoria. Muutaman päivän täällä oltuaan huomasin toisen vetäneen pahasti sivukäyräksi niin, ettei siitä ilman väkivaltaa jousta tule. Toinen on vielä suora, mutta hirvittää jo nyt ajatus, kuinka alkaa elämään, kun alan lapoja kaventamaan…

Kuinka hyvin marjakuusi tottelee lämpöä? Kuivakuumaa? Märkänä höyryssä tai rätin kanssa? Pakko näistä on jotain yrittää, kun eivät ihan ilmaisiakaan olleet.

Taaskaan-sanalla viittaan ensikokemuksiini Mennalta koukkaamiini kepakoihin, jotka kieroilivat joka suuntaan, kun aloin kavennella ja puuta poistella. Yksi jousi tuli niistä, kun laminoin väliin bambun alle ipeä. Toinen, pelkällä bambulla selystetty haki korkkiruuvin muotoa.

Puut ovat peräisin Dessaun läheltä jostain isosta puistosta, jossa puut kaadettiin tulvan jäljiltä vuonna 2002. Luulen, että kyse on pikemminkin siitä, että puut eivät ole vielä kertaakaan eläneet täyttä elämistään, eli ne eivät ole vielä koskaan kuivuneet täysin kuivaksi. Nythän on sisällä tolkuttoman kuivaa, 10–20 %, täysin uusi tilanne tälle puulle. Nyt kun pääsee kuivumaan kunnolla, niin elää elämisensä. Jotenkin, en yllättyisi, jos tuo suoristuisi itsestään taas kesään mennessä.

Onko käyryys tasaisesti jakautunut? Itse varmaan veistelisin kesän tultua tai vasta syksyllä jousimittoihin ja oikoisin ihan puristimilla ja lämmöllä.

Harmin paikka. Ostopuuta vielä. Noita on varmaan jossain kosteassa säilytetty, eikä siellä ole päässyt ihan suomen talvilukemiin laskeutumaan.

Jos marjakuusi käyttäytyy kuin muut puut, ei pitäisi olla mitään ongelmaa oikaista tuommoinen luotisuoraksi. Kunnolla höyrytystä, jonka jälkeen ihan kunnon voimaa käyttämällä viilapenkissä tjsp vääntöä. Onnistuu!
Kuivalla lämmöllä ei kannata ruveta yrittämään.

Kepakko on aika tasaisesti käyristynyt, ehkä aavistuksen voimakkaammin keskeltä. Tämä on vielä se pienempi ja kapeampi pulikka, jossa on ne kaksi hankalaa ja vaikeasti ohitettavaa oksaa ja tietenkin kepakko taipuu niihin nähden väärään suuntaan. Saattaa olla, ellei oikominen onnistu, että staavi katkeaa keskeltä ja teen vaikka TD:n tai naitan billetit uudelleen yhteen ja bambua selkään…

Kepakot olivat tosiaan sisällä huoneenlämmössä ja -kuivuudessa boilerikopissa piipun lähellä, eli melkoisen kuivassa. Nyt ne on maanpinnan alapuolella kellarissa verstaallani, jossa oletettavasti on korkeampi kosteusprosentti. Saa nähdä, miten asettuu siellä.

Niih…

Älä tuu siihen yhtään! :smiley:

Mä sain oikaistua sillon pari vuotta sitetn omaa keppiäni sillä märkärätti folion sisällä konstilla.

Kyllä marjis tottelee oikaisuu. tarpeeksi lämpöö niin hyvin menee. Liian kylmä (+50c) niin on jo erittän kylmä oikaistava. Lisää lämpöä ja vettä niin pitäisi onnistua nätisti.

No problem! Marjakuusi oikenee höyryllä tosi helposti, pysyykin melkein juuri siinä muodossa mihin on taivutettu.

1 tykkäys

Komppaan Juria ja Mikkeä. Onnistuu oikaisu. Omien kokemusten mukaan marjis on yksi hitaimmista kuivattavista ja sisksi pirullinen. En tiedä miksi näin on mutta empiiriset kokeilut/havainnot todistavat. Pelkällä lämmöllä olen oikaissut jännemarjiksen hyvin tuloksin 2014. Annoin 50 astetta huolella, niin että puu lämpeni läpi ja piinapenkkiin pariksi tunniksi. On pitänyt muotonsa vuosia. Yhä ok.

Täytyypä saunottaa keppiä mökillä kevään tai kesän aikana. Luulisi 80-90 astetta tunnin verran riittävän ja sitten staavi vastakkaiseen suuntaan taivutettuna pinteeseen…

Otatko saunaan mukaan marjiksen vai emännän vai molemmat…?

Lämmitellessä kepin ja loppukyydit molemmille… :wink:

Sivukäyrä Saksan marjakuusistaavi saunotettu (vaimon kanssa). Oli lauteilla lämmityksen ajan (vaimo ei) ja löylyttelyn päätyttyä pistin puristimilla vastasuuntaan vääntöä ja jätin jälkilämpöön tekeytymään yli yön (en vaimoa). Aamulla keppi näytti suoralta myyjän piirtelemiä tussiviivoja katsellen.

4 tykkäystä

Vahdi kosteutta. Marjiksella on ilkeä tapa ponpata uudestaan sivuraiteille.
Lämpö jäikistäminen kosteana taivutuksen jälkeen on yksi yleisimmistä tekniikoista millä saadaan aihio pitämää uuden muotonsa heti taivutuksen jälkeen.

Jep. Kosteudella taivutettu puu saattaa hyvinkin taipua takaisin, kun puu saa vastaavalla lailla kosteutta joskus uudelleen. Tämän takia itse käytän aina lämpöä, käytännössä kuumailmapuhallinta tai höyryä. Onhan se myös helpompaa.
Lämmöllä taivuttaessa tämä taivutus voidaan kumota vain altistamalla puu vielä kuumemmalle lämmölle - onneksi harvoin auringon paisteessa lämpötila nousee yli 200 asteen.
Turkkilaiset kun käsittelivät jousiaan timar-kuumalaatikossa, 50-60 asteessa, tehtiin jousen oikominen vielä tätäkin kuumemmassa lämpötilassa, näin timar-käsittely ei ennen kisoja pilannut profiilia, koska kuumemmalla lämmöllä tehdyt muutokset säilyivät jousessa.

Lämpöähän tuo sai. Pari tuntia 80-90 asteessa ja aamuun asti jäähtyi. No, veistellessä sitten näkee, pitääkö kurittaa lisää.