Ai ai kun hykerryttää tässä vaiheessa Nyt on yhdelle lustolle kaivuu helppoa ja tuloksena on räyhäkkä flättäri tai kaksi koska aion halkaista tämän, tyvessä vahvuutta on 75mm. Jonkun verran fiiliksiä kuitenkin hillitsee epäilyttävä värisävy kuoressa sopivasti keskivaiheilla.
Eipä siinä muuta kuin käsisirkkelin terä leikkaamaan niin syvältä kuin mahdollista. Varsin miellyttävä makeahko tuoksu tulee klyyvariin sahatessa, paljon parempi kuin tuomen karvasmantelin tuoksu joka aina luo omanlaisensa tunnelman tuomen työstöön. Sahan jälkeen kiilat kehiin ja rungon halkaisu. Ei vetänyt lainkaan kierteelle joka tietenkin oli positiivinen tulos.
Siinähän se sitten olikin, ei taida tulla jousta tästä puusta. Molemmissa puolikkaissa vauriot sydänpuuhun asti. Tunnelmat lässähti aikalailla, tuli mieleen poikamies vuosien sunnuntai aamuyön yllärit. No ei siinä mitään. Laitoin puolikkaat kuitenkin kuivumaan jotta näen miten tämä prunuksen suvun jäsen käyttäytyy kuivatessaan. Pitää kurmuuttaan näitä epäkurantteja aihioita surutta jos niistä vaikka jotakin oppisi. Onneksi siellä pari muutakin runkoa joista pääsen katkaisemaan niin ei jää tämä kokemus tähän
Tuohituomi kutkuttais kyllä. Oon katellut naapuritaloyhtiön pihalla kasvavaa vanhusta, se on tehnyt jykevän oksan kadulle päin ja odottelen koska sahaavat sen pois ja sitten haukkana haaskalle. Oliko pehmeää vai kovaa se puuaines?
Uusi yritys tänään, katkaisin samanlaisen 180cm pitkän ja tyvestä 75mm paksun pätkän. Oli heti reilusti painavampi ja kasvanut hieman hitaammin. Kuori oli ehyt ja terveen värinen. Jätin vielä halkomatta ja kuorimatta koska eilisessä palasessa oli tapahtunut vuorokauden aikana +20 asteen lämmössä lievää halkeilua. Pitää katsella ihan rauhassa miten laholle puulle käy ennen kuin teen mitään tälle uudelle pätkälle. Eilinen puu oli kyllä aika pehmeän oloista terveeltä puolelta veistettynä, tästä toisestä ei voi oikein sanoa vielä mitään. Keskellä on iso oksankohta joten ei tästä taida saada kahta aihiota.
Lyhyemmästäkin ehkä saa jousen, runko halkesi kuitenkin niin ettei oikeaan lapaan jäänyt kovin paljon paksuutta. Leveyttä kuitenkin yli 40mm. Aihiolla pituutta 125cm. Julumetun iso oksankohta keskellä lapaa joten jos kestää niin tulee ihan persoonallisen näköinen kun kaivan tuon oksan ytimen pois.
Pitempi on sen 180 cm mutta mahdollisesti lyhennän sitä vielä. Saa nähdä kuivatkoon nyt ensin.
Kaksi ulointa vaaleaa lustoa oli kyllä pehmeää. Niin kuin voita olisi vuollut pois, ei kyllä mitenkään vielä vakuuttanut verrattuna syreenin ja orapihlajaan. Jospa se siitä kuivuessa muuttuisi paremmaksi. Pitää käydä myöhemmin talvella kaatamassa paksumpi runko jos se vielä silloin on saatavilla niin pääsee vähän vertailemaan. Halkaisu paksuilla metallikiiloilla murskasi sydänpuuta niin että se halkeili epämääräisesti, niissä kohdin mistä halkaisin kirveellä ei vastaavaa ollut. Ehkä kannattaa jatkossa sahata halki.
Mantsu I katkesi oksan kohdalta lattia tillerissä ilman varoitusta. Mantsu II katkesi lavan keskikohdasta ilman varoitusta peilin edessä jännittäessäni ylipitkällä jänteellä juuri ennen ensimmäistä tilleripuussa käyttöä. Mantsu III ritisi jälleen lupaavasti lattiatillerissä kuten myös Mantsu IV pitkäjousi aihio. Tämän jälkeen japaninsaha lauloi aihioille tuutulaulun, uunipuita tarvitsee aina.
Omalta kohdalta tämä puulaji on taputeltu, kokeilkoon joku muu lisää. Arvelinkin jotain tämän tyyppistä koska ei tästä puusta ole liiemmin maailmalla ylistyslaulua laulettu. Tulipahan kokeiltua.
Voi kehno. Kirsikoilla on kyllä mainetta vetohauraina puina, ja juuri tällä hetkellä sisäilmankosteudet ovat vaarallisen alhaalla työn alla oleville jousille.
Noh täytyy käyttää harkintaa ja käydä katsomassa jäljellä olevia puita kunhan tulee hankikelit. Mutta kyllä tässä alkoi epäilys kaihertaa mieltä tämän puun suhteen ja se on kyllä huono asia varsinkin kun syreeniä, orapihlajaa ja tuomipihlajaa alkaa olla mukavasti varastossa. Aihiot olivat kodinhoitohuoneessa säilössä ja siellä on mutuna ilmankosteus hieman korkeampi kuin muualla talossa mutta kosteusmittarin ostoon tässä on lähdettävä niin saa varmuuden asiaan.
Nyt on yhdelle lustolle kaivuu helppoa ja tuloksena on räyhäkkä flättäri tai kaksi koska aion halkaista tämän, tyvessä vahvuutta on 75mm. Jonkun verran fiiliksiä kuitenkin hillitsee epäilyttävä värisävy kuoressa sopivasti keskivaiheilla.
