Manchu 180cm

Myös “vähän” pidempää komposiittia aluille, nimittäin kiinalainen manchu-jousi.
Jos vaikkapa tuolla facebookin atarn-sivulla pyörii, ei voi välttyä manchu jousien hehkutuksilta. No pitäähän se sitten itse kokeilla miten toimii 25cm pitkät vivut jousessa.

Peter Dekkeriltä löytyy aika paljon netistä kirjoitusta manchu-jousista, kuten tämä “manchuarchery.org”. Erityisesti tästä löytyy ohjetta tekemiseen. http://www.manchuarchery.org/content/bow-making

Näissä jousissa on yleisesti käytetty tuommoista vähän hassua 5-osaista rakennetta, mutta mulla tulee nyt 6 osainen ja pelkkää vaahteraa. Perinteisesti lavat on olleet bambua.

2 tykkäystä

Tämä ei kuvaa hyvin muotoa, lavat lähtee kahvasta reilulle refleksille kun osat liimataan yhteen. Nyt vain palikat liimataan päällekäin, johon sahataan v-liitokset.

Tässä vielä vähän jytkymmän jousen vetoa. Näitä manchuja löytyy museosta 240 paunaan asti muistaakseni. Ja aikalaiskirjoituksia samoista vetolujuuksista.

2 tykkäystä

Hurja jännekorkeus tossa videon Manchussa.

Aika jytky.

1 tykkäys

Kyllä. Lähtee muuten jytkympikin nuoli! :smiley: Eikun 100g bluntteja ampumaan, saattaa valiokeilauksessa purkit kaatua.

Jännekorkeus on aika iso, varmaan niiden pitkien 25cm++ sulituksien takia. Eikä muuten noilla kärjillä ala jousi stäckkäämään vaikka jännekorkeus nouseekin…

2 tykkäystä

3 tykkäystä

Miksi tuplapala liitoksessa?

Sillä rakennetaan leveyttä tuohon “brain” kohtaan. Siellä ne jousen aivot lymyää sitten vissiin.

Kunhan corea vähän muokataan, aukeaa ehkä syy. Tuo manchuarchery -sivusto näyttää tekovaiheen kuvia kiinasta, jossa näin rakennetaan core.

Ostin tommosen jonkin Manchu kopion netistä joku 8 vuotta sitten. Ei ollu luonnonmateriaaleja täysin. Hirvee iskutus oli, ei ollu kiva ja myin samalla hinnalla eteenpäin. Johtuu se isku just tosta ku jänne pamahtaa jännesiltoihin ja kun siyahit on pitkät, niin pitkä vipu napauttaa sen sillee epämukavasti. Se on niinku liika tiukka vastakäyrä kun lyö sitten jousikäteen asti. Kiinan pojat kai tykkäs että niin pitää olla, mutta monet muut Aasiajouset ovat pois tästä ongelmasta. Voi toki olla että on myös Manchuja, jotka ei näpäytä olleskaan. En ole kunnollista ehkä koskaan kokeillut.

Asiasta vinoon huomio… Vihaan käsishokki ja jännesilta sanojen englanninkielistä käyttöä jousimaailmassa kun puhutaan suomeksi. Sama kuten loivennus on käypää suomea, mutta fade out mielikuvituksen puutetta. Kankkustakin mielummin loivennan kuin feidaan… Miksei voi siis puhua kädensijan tai kahvan loivennuksista lapaan, vaan aina englannin termit tunkee mukaan tässä jousislangissa?
Enkkuslangi johtaa vaikka tähän: Duunasin stailin rekurvibowin sinevibäkillä ja räpidin smuuthisti shuuttaa arroveja. Nou händshokkii evör.

Mutta kukin tyylillään.

4 tykkäystä

Hyvä Juha!! Englannin termi “handshock” voisi olla tärähdys. Jousi tärähtää laukaisussa, jousessa on selvä tärähdys laukaisussa. Rekyyli on eri asia. Jännesilta on ihan kelpo suomennos, kuvaa hyvin asiaa. Loivennus on hyvä sana! Itse olen käyttänyt pitkää ilmaisua “siirtymäalue kahvan ja lavan välillä”. Mutta mikä on suomeksi englannin termi “recurve”? Vastakäyrä, rekurvi, vastakäyrät lapojen kärjet? Entä jos tarkoitetaan koko jousta? On suora jousi, vastakaareva jousi, myötäkaareva jousi ja ??? jousi.

Kiitos Juha, ”loivennus” on erittäin hyvä sana!
Olen jo vuosia hakenut feidarille toimivaa ja suuhun sopivaa suomennusta, mutta enpä ole itse keksinyt.
Setistä en sentään vielä suostu luopumaan, viruminen kun kuulostaa mielestäni joltain märältä sukalta. Lainasana on mielestäni ihan jepa, jollei kelvollista suomenkielistä vastinetta ole. Menee toki usein nämä kielipolitiikat sekaisin, koska opetan jousipajalla jatkuvasti myös englanniksi.

Tuo kova tärräys laukaisun jälkeen ei mun mielestä johdu jyrkistä vastakaarista, vaan liian suuresta massasta jousen kärjissä.

Liian suuri massa kärjissähän on tietenkin suhteessa paunoihin, kärjet jotka on 60 paunaiselle massiiviset, olisikin juuri sopivat 100 paunaiselle. Ongelma näissä pitkissä komposiiteissa on, että leveyttä ja täten massaa tarvitaan että manchusta saadaan edes stabiili, yritä siinä optimoida paino sitten ettei kevyt jousi tärräytä käsille.

Hyvä esimerkki on tuossa kaksi jousta netissä, mistä olen katsonut mittoja, toinen on 50 paunainen manchu, toinen n. 140 paunainen manchu. Molemmissa on samanlevyiset kärjet, 20mm, mutta paksuudet ovat 17 ja 30mm. Jäykemmässä on siis 13 milliä paksummat kärjet.

Lyhyesti sanottuna jäykempi jousi on 180% jäykempi, mutta kärjet ovat vain 76% suurempi massaiset.
Jäykkyyden lisäksi vanhat manchut oli tehty ampumaan todella raskaita nuolia, +80 grammaisia. Se vähentää tärräystä myös.

Lieneekö tämä manchu-jousi? Tällainen on tällä hetkellä lainassa. Pituus 165 senttiä. Ohessa muutama huono kännykkäkuva jousesta. Tarkoitus olisi ottaa hyvät kuvat ulkona, tai piti ottaa jo kesällä. Sekä mitat tietenkin. Liian monta keskeneräistä projektia. Pitäisi olla jokunen tonni löysää rahaa, jotta voisi lähettää muun perheen kuukaudeksi etelään, tai pariksi viikoksi, tai viikoksikin, ja ottaa sama aika lomaa ja keskittyä täysillä vain jousijuttuihin…!

1 tykkäys

Pari röntgenkuvaa jousesta:

Ylhäällä kahvakuva ja alhaalla siyahista - lapa oikealla, jäykkä kärkiosa vasemmalla, jossa koristekuviot ovat. Hyvin näkyy maalaukset röntgenillä!

Jouseen liittyy tarinakin:

“Jousi on peräisin 60 -luvun loppupuolella silloiselta jousiammuntaharrastajalta, Sten Sallegren’ilta. Hän oli nähnyt sen poikien inkkarileikissä, Munkkiniemessä, ja “lunasti” sen tarjoamalla pojille jäätelöt. Poikien kertoman mukaan lähistöllä asunut yksinäinen vanha herra oli kuollut, ja pojat olivat löytäneet jousen hänen roskalavalle joutuneesta jäämistöstään. Oliko jousi löytyessään paremmassa kunnossa, siitä ei ole tietoa.”

1 tykkäys

No ei! Ja sen varmaan tiesitkin… Sehän näyttää juuri niin tyypilliseltä manchulta kuin vaan mahdollista. Mutta lyhyt on, vaikka olihan noissa variaatiota vissiin sitten sinne 180cm asti.

Röntgenissä alemmassa kuvassa kärki on vasemmalla, lapa oikealla. Ihan ei hahmota jännekerroksia röntgenistä, pitäis tarkemmin tuijotella.

Minkähän ikäinen tuo on… Hienoa kun on on tänne meidän tuijoteltavaksi asti päätynyt!

Joo, siis juuri näin päin. Koristekuviot ovat taipumattoman kärjen alueella. Oikealta lähtevä, lavan alareunassa näkyvä vaaleampi alue on sarvea, joka päättyy koristekuvion kohdalle.

Joku museoihminen oli kuulemma sanonut, että jostain 1800-luvulta. Tiedä sitten. Miten tällaisten ikä oikeasti määritetään, jos alkuperä on tuntematon?

Tein paremmat kärkiliitokset, nyt on leveyttä ihan reilut 40 milliä kärkien juuressa. Saa sen 120 paunaisen jos haluaa…