Lyly- eli puristuspuu on havapuihin syntyvää kallistunutta runkoa oikaisevaa puuainesta, lehti puut ovat vastaavasti kehittäneet vetopuun, joka oikaisee runkoa vetopuolelta. Siinä ei sinänsä sen ihmeellisempää.
Olen vuosien varrella löytänyt muutaman vanhemman suomalaisen artikkelin, joka käsittelee ko. ainesten ominaisuuksia. On mitattu lujuuksia ja jäykkyyksiä. Puristus- ja vetopuun lujuudet ovat noin suurinpiirtein samat kuin muun puuaineksen hieman paremmat jos jotain. Mutta jäykkyys on alhaisempi, männyn lylyllä (arvot tässä muistinvaraisia) 60% ja koivun vetopulla 80% peruspuun vastaavista.
Jousentekijän kannalta siis samoilla paksuuksilla ja pituuksilla saadaan aikaan jousi, jota voi rasittaa suuremmalla venymällä eli vetää pitemmälle. Ihan mainio ominaisuus, samaan suuntaan kuin sarvi/jänne jousella, mutta ei ihan niin pitkälle.
Negatiivisella puolella ovat lämpö- ja kosteuslajjenemiset, jotka ovat isommat kuin peruspuulla. Ei kuitenkaan ole ihan selvää kuinka nämä sitten jouseen vaikuttavat, voi olla, ettei käytännössä juuri mitään.
Jos muistan oikein niin @M.Reinikainen :lla oli se joku mänty vatsainen ugri mikä eli aika törkeen paljon… talvella samanverran myötistä mitä kesällä reflexiä ??
En toki tiedä onko millasia muutoksia jousen ominaisuuksiin.
Kiitokset vaivannäöstä! Luin 3 noin puolisatunnaisotannalla ja täytyy hieman päätään puistella, lujuuden käsittelytapa ei aiheuta suurempia hurraa-huutoja. Tiedän, että 80-luvulta lähtien ainakin Otaniemessä puuihmiset joutuivat jatko-opinnoissaan tutustumaan anisotrooppisiin materiaaleihin ja niiden teoriaan, ei ollut ilmeisesti levinnyt yliopiston puolelle.