Kannattaa muuten lukaista tämmönen kirja jos jostakin vielä löytyy: (löysin kirjastosta)
Kirja kuvaa juuri saman aikakauden yhdesta puusta tehtyjen suksien historiaa valmistusta ym. Luultavasti pappasi on höylännyt liki samanlaisia suksia.
Yksipuiset kolmimetriset koivusukset olisi kyllä komeat pelit 
.
Joo metsään pääsyhän se on pääasia. Lasikuidulla tai ilman. Niin kuin itsellä on pitänyt todeta, että kaikkeen ei vain riitä aika. Suksien teon kunnollinen opettelu veisi taas niin rutosti aikaa. Ja verrattuna jousiin hommassa on erilainen vakavuusaste, nimittäin jos suksi katkeaa kun on hiihdetty x km umpihankea, niin saattaa tulla yhtäkkiä hätä. Jousen pettäessä ei yleensä ole niinkään hätä. Itte en uskaltaisi minnekään kovin kauas kävelykelpoisesta reitistä mennä noilla omatekoisilla, sen vertaa on syyt kierteellä ja oksia paljon suksissa. Mutta ei siinä, joskus höylän alle pääsevillä karvapohjaisilla kyllä uskaltaisi.