Tuli eilen myönnettyä pari realiteettiä itselle, jäykkä lyhäri on mahdoton peli ampua.
Ammuin rinnakkain 130cm jännejousta 65# paunaa @24" ja 170cm lattajousta 62# @27", kun lyhärillä nuolet levisi pitkin pakkaa, pidempi jousi ampui tiukkaa nippua.
40 paunaisella lyhärillä vielä ampuminen sujuu, mutta kun mennään 60 paunaan, ei selvästikään motoriikka riitä.
Pitää varmaan vielä maltilla treenata kevyempiä lyhäreitä ja ottaa uudemman kerran noita napakampia käteen sitten myöhemmin. Nämä hyvät jännejousipuut, osage ja syreeni vaan tuppaa tuottamaan aika jäykkiä jousia.
Mitä enemmän ampuu lyhärillä tauluun, sitä enemmän arvostaa Mennan osumisia american roundissa. Toki vähän avittaa kevyempi, 40 paunainen jousi ja kevyet mäntynuolet, mutta kuitenkin!
Niinpä, kyllähän lyhyt jousi on herkempi ja tarkempi ampujan tekniikan kannalta. Niin se on ollut aina ja on tulevaisuudessakin. Siksi primikisoissa onkin usein rasteja, joilla on helpompi ampua lyhytjousella, jotta väline-erot tasoittuisivat.
Vuosia sitten testasin ihan ajan ja ajatuksen kanssa minulle optimaalisia vetovastuksia erilaisilla vetopituuksilla, heittäen macho-ajattelun nurkkaan. Optimaalinen tarkoittaa tässä vain sitä, millä vetovastuksella osun maaliin kaikista varmimmin. 26" vedolla tämä jäykkyys osoittautui 44 paunaksi, mutta 20" vedolla vain 33 paunaksi.
Tässä ei ole mitään mystiikkaa. Pitkän vedon lopussa selän vahvat lihakset pääsevät osallistumaan vetosuoritukseen paremmin kuin lyhyen vedon aikana. Vahva veto ei kuitenkaan ole mikään synonyymi tarkalle ammunnalle. Osun paremmin lyhyellä vedolla, eikä metsästystilanteista selviä kuin lyhyellä jousella, joten valinta on selvä.
33 paunaa ei täytä metsästysasetuksen vaatimusta, ja niinpä käytän noita kolmekolmosia ainoastaan tarkkuuskilpailuissa. Metsästysjousista teen neljäkymppisiä, mutta vain lain kirjaimen täyttääkseni.
Primikisoissa on pitkille jousille hankalia rasteja siksi, että niin on todellisuudessakin.
Kiinnostava kokeilu! Ja sinänsä hauskaa, että tuosta 33#@20" kun ektrapoloi, niin sama jousi on suunnilleen 44#@26" (no ehkä vähän alle…). Eli sama, optimaalisen jäykkyyden jousi toimisi periaatteessa millä vetopituudella tahansa, jos siis vetopituuden, jäykkyyden ja tarkkuuden suhde oletetaan lineaariseksi.
Toinenkin huomio - toisinaan on sanottu, että liian kevyt jousi ei ole hyvä tarkkuuden kannalta. Kyse ei ole vain nuolen lentoradasta, vaan siitä, että monien mielestä liian kevyt jousi on vaikeampi hallita kuin sopivan jäykkyinen jousi. Syynä lienee laukaisu, joka vaatinee kevyellä jousella enemmän tarkkuutta ja huolellisuutta.
Lyhyessä jousessa ongelmana on täsmällisen vetopituuden toistettavuus. Jos nuolet ovat vetopituuden mittaisia, niin silloin ankkurointi on hankalampaa tai jos ankkuroinnin tekee kunnolla kasvoille, niin jousikäsi jää koukkuun, mikä taas aiheuttaa epävakautta. Kyse on pienistä tekijöistä, jotka yhdessä vaikuttavat ammuntatarkkuuteen. Tietenkin, jos lyhyellä jousella on harjoitellut, siihen on perehtynyt ja sitä osaa käyttää, niin onhan se tietenkin tarkka peli, kuten monet tämänkin foorumin ampujat ovat käytännössä osoittaneet. Jos tavoitteen on American round, York round, tms. pitkien ammuntamatkojen kilpailu JA tavoitteena on ampua mahdollisimman kova tulos, niin silloin lienee järkevintä valita pitkä ja kevyehkö jousi, jolla on helppo ja mukava ampua.
Oikeastaan koko jako lyhyt- ja pitkäjousiin on turhaa, eihän jousia jaeta kategorisesti “kevytjousiin” ja “jäykkäjousiin”, vaan sopivin jousi valitaan – ja on aina valittu – tarpeen mukaan. Sama jousi ei toimi optimaalisesti kaikissa tilanteissa.
Sattumalta ne, jotka pärjäävät parhaiten esim. AR:ssä ovat niitä, jotka harjoittelevat eniten ja systemaattisimmin. Sanoisin näppituntumalla, että muut kuin parhaiden tulosten ampujat eivät harjoittele AR:ää lainkaan. Esim. itse en ole koskaan ampunut täyttä harjoitussarjaa tähän kisaan. Joten epäilen, että tulos liittyy vähintään yhtä paljon harjoitteluun kuin pelivälineen pituuteen.
Miten pitkällä jousella ampuvat pärjäävät esim. korealaisille lyhyellä ampuville näiden kisoissa, joissa maalitaulu on jossain 140 m paikkeilla? Mielessäni on joskus pyörinyt ajatus, että me Suomessakin voisimme ainakin kerran kokeilla tällaista kisaa, missä taulu olisi tuolla etäisyydellä.
Puolet nykyistä nuorempana lyhyet jännejouseni olivat usein 60 paunan paremmalla puolella, samoin noina aikoina Kokkisella ja muutamilla muillakin. Silloin tuli myös ammutuksi monin verroin enemmän kuin nykyisin. 65-paunaisella 120 cm mittaisella jännejousella pudotin pyyn ja teeren ja muutaman muunkin elukan. Ei se silloin tuntunut epämukavan jäykältä. Kun 1990 tein uuden jännejousen petyin,kun se oli vain 61-paunainen. Nykyisin kyllä 50-paunainen lyhärikin tuntuu ikävän tiukalta, mutta ampumismäärät ovat ehkä 10% nuoruusvuosista.
Kaikki työkalut, joita ei käytä paljon ja säännöllisesti tuntuvat “vaikeilta”. Pitkä jousikin tuntuu “helpommalta” vain jos se on se väline, mitä on käyttänyt eniten. Itse en ammu paremmin pitkällä ja sen pelkkä kantaminen tuntuu vaivalloiselta.
Jere totesi: Mitä enemmän ampuu lyhärillä tauluun, sitä enemmän arvostaa Mennan osumisia american roundissa. Toki vähän avittaa kevyempi, 40 paunainen jousi ja kevyet mäntynuolet, mutta kuitenkin!
Menna vastaa: Ammun yli 50lbs jousilla. Nyt pari vuotta aktiivikäytössä 54lbs jousi 23 vedolla. Jotenki passeli omiin käsiin. Eri nuolisetit ovat olleet haarukassa 25-32 grammaa. Noin 28 grammaiset edustavat mielestäni keskivertopainoa, eivät erityisen kevyttä nuolta. Esim. Tuomon nuolet AR kisassa olivat muistaakseni 20 gramman luokkaa.
Ammun toisinaan mm. myös 70lbs lyhärilläni ihan treenimielessä. Kun jousi on “ylijäykkä” tottumaan verraten niin oma huomioni on että laukaisuvirhe/laukaisukäden päästö vähenee. Jousi tavallaan ohjaa laakia siten että pikku nyppäykset laukauksessa eivät enää vaikuta niin paljon. En tiedä oivallatteko mitä tarkoitan… mutta, tätä puoltaa mielestäni mm Lehtiksen käyttämät 70lbs jouset. Olkoonkin että ovat pidempiä kuin omani, mutta jousi “päästää” nuolen napakammin matkaan ja rävellyksen sija kapenee. Tää on mun mutu. Voimakkamn jousen haitapuolena on väsyminen. Pitäisi ajaa äijö siihen kuntoon etä 100 laakia lähtee helposti jäykemmälläkin jousella. En ole laiskuuttani jaksanut nähdä tätä vaivaa.
Katos, no sittenhän nousi vielä pykälän paremmaksi. Nyt kun miettii niin onhan ne sun jouset vähän tömäkämmin heittäneet kuin nelkytpaunaset.
Itse en tuommoista laukaisuvirheiden vähenemistä ole huomannut omassa ammunnassa. Menee aikamoiseksi huojumiseksi ja heittolaukauksiksi jäykällä ampuminen. Ehkä vaatisi enemmän vertailua.
Menna: Olen huomannut tuon vahvan jousen hyödyn laukaisuvirheiden vähenemisessä. Jännettä on paljon vaikeampi vetää sivulle. Ei toki poista pokakäden virheitä, joiden määrä voi lisääntyä mutta ei välttämättä samassa suhteessa kuin sivulle veto vähenee.