Olen tehnyt kantokoteloa luutulle pitkin kevättä. Saatan tehdä oman ketjun tälle projektille, mutta toistaiseksi… (tai sitten lahjon Jeren siirtämään kjeh)
Projektin suurin haaste on rakenteellisen informaation puute (puisissa historiallisissa koteloissa), muutamia kuvia lukuunottamatta. Toisin kuin itse luutusta, josta löytyy runsaasti aineistoa. Joudun siis pähkäilemään itse, mutta sehän se on homman suola.
Alku on kuitenkin samanlainen. Eli kulhon rakentaminen. Tänään valmistui kulho. Hurraa.
Nyt se sitten tuli valmiiksi. Tai ainakin kerros lakkaa on päällä jarruttamassa hetkellisiä mielenjohteita.
Kaiversin etublokkiin kourukolon kaulatötteröä varten. Tötterö koostuu sisemmästä (saarni) ja ulommasta (jalava) kerroksesta, jotka ovat yksitellen toisiinsa mallattuja soiroja. Sitten sahasin ja muotoilin lepoblokin kaulalle kirsikasta, johon virityskoneistoa suojaava pääty myös liimataan ja ruuvataan. Kotelo täytyi mitoittaa tarkasti luutun mittojen mukaan, mutta soittimen täytyy myös mahtua kääntyä kotelon sisään ja takaisin ulos.
Sitten oli aika korjata korkeutta. Hioin koko laatikon pinnan tasaista alustaa vasten suoraksi, ja sitten liimasin korokepalat koivusta, ja päälimmäisen koristereunuksen kirsikasta. Sitten liimasin tuki/koristevanteen perään peittämään kopan teosta syntyneitä pieniä kauneusvirheitä (end clasp).
Tasoitushionnan jälkeen oli aika tehdä sopiva kansi. Piirsin kotelon ääriviivat 4mm saarnilevyyn jonka olin liimannut neljästä palasta. Sahasin levyn etuosaan ja peräosaan. Varoja täytyi jättää sillä ohutkin sahaus sotkee mitat. Liimasin ääriviivan ulkopuolelle 2mm saarnisuikaleet jotka kääntyvät käytettäessä rungon päälle. Liimasin sisälle pehmusteen huovasta mikä olikin paljon vaikeampaa kun olin kuvitellut. Päädyin liimaamaan senkin suikale kerrallaan. Sitten oli aika liimata peräkansi joka täytyi myös pehmustaa. Tämän jälkeen liimasin ohuet kirsikkasuikaleet koristeeksi, ja tukemaan liimausta.
Sen jälkeen alkoi saranoiden ja muiden kilkkeiden teko messingistä. Aluksi hiukan suunnittelua ja sitten hidasta nysväystä. Taivutin messingin metallia vasten ja varovasti hienosäädöin nakutellen. Ja sahasin ja sahasin ja hioin ja hioin. Aikaavievää hommaa.
Ai niin, kansi täytyi myös vahvistaa poikkipuin sisältä ja pehmustaa etuosasta korkeimman, eli satulan kohdalta, siltä varalta että soitin mahtuu liikkumaan.
Sain kotelon ja kilkkeet valmiiksi juuri edellisenä päivänä mukaan Hämeen Keskiaikamarkkinoille. Kuvat ovat Ari Laakson ja kumppaneiden leiristä.
Tämä luuttu ja kotelo koituu varmaan kohtalokseni, tai merkit ovat jo esillä. Olin esittelemässä käsityöni hedelmiä uteliaille herrasmiehille, ja samalla eräs neito jonka kanssa oli haluni jutella häipyi näkymättömiin… pahus. Täytyy varmaan taas palata käsitöiden pariin.
@Lehtis Kotelon tekemiseen meni enemmän tunteja kuin itse luutun, ja merkittävä osa ajasta meni ihan vain suunnitteluun ja ihmettelyyn. Varmaan ~200 tuntia tehokasta työskentelyä. En osaa sanoa.
Kova töötti. Tajuto.
Saranoiden käsityöaste kovalla tasolla. Tohon olis moni jannu ruuvannu vaa pianosaranan ja se siitä. Noin se lodju on tietenki komeempi.
On tosiaa ihan tosi siisti setti. Luuttu, mutta että kotelokin vielä! Otatko vanhalinnaan mukaan niin pääsee kattelemaan lähemmin? Ja parin kaljan jälkeen tiluttelet muutamat soinnut.
