Eihän sellakkaliuoksen tekeminen monimutkaista ole, liuotetaan vain alkoholiin:
https://www.wanhawiljami.fi/news/2/sellakan-valmistaminen-sellakkahiutaleista
Tällä tavoin itsekin tehnyt. Tosin, jos sellakkahiutaleet ovat kovin vanhoja, niin ne eivät enää välttämättä liukene kokonaan.
Jaa, nyt meni kyllä mulla sellakat ja vernissat sekaisin. Vernissaksi siis luulin ja tarkoitin.
Sellakka: laitan yleensä lasipurkin puolilleen hiutaleita ja kaadan sinolia päälle. Liukeneminen voi kestää useita päiviä. Kannattaa aina kokeilla ennen käyttöä. Kelvollinen sellakka kuivuu hetkessä, vanhentunut ei ollenkaan.
Vernissa, eli keitetty pellavaöljy: ostan kaupasta.
Innostuin kysymään, koska keitetyn pellavaöljyn tekeminen itse on ihan mielenkiintoista puuhaa. Mutta ei tosiaan liity tähän ketjuun.
Liimaus onnistui yllättävän hyvin. Parista kohtaa joutui vähän paikkomaan.
Tein satulan hirven sarviluusta. (Kesken)
Värjäsin roseten (kaikureikähässäkän) tukipuut. Ja liimasin palan raakanahkaa lisätueksi.
Nyt alkaa osat olla valmiita. Perästä puuttuu vielä eräänlainen koristevanne. Kaikki pitää vielä viimeistellä ja sitten roseten, vanteen, tallan ja satulan liimaus edessä jonka jälkeen ohut kerros sellakkaa.
Suolikieliä metsästämään…
Veijo Votkinin tehtaanmyymälästä saa lampaan suolta 10 m pätkissä, pari vuotta sitten oli alle kympin/satsi. Suolat vaan pitää pestä pois. Joskus mietin jos tekisi jousen jänteen instrumenttikielistä, viulistit niitä ainakin käyttää.
https://www.soitinlaine.fi/viulunkieli-chorda-a-14-12-pi-1122-41
Mielenkiintoinen rojekti tässä!
Oujeah. Paljo tyylikkäämpi ilman maalarinteippejä. Tosi hieno!
Tuntuu että samanlaiset kuvat vaan pyörii ja toistuu toistumistaan, mutta kyllä asioita tapahtuu.
Päätin etten laita vannetta näin jälkikäteen. Kokeilin, ja ohut saarniviilu meni välittömästi propellille nahkaliimaa levittäessä eikä saumaannu tarpeeksi nätisti. Kuivana olin mallannut ja toimi erinomaisesti. Sitten meni usean tunnin muotoilutyö kankkulankaivoon. Todistusaineistoa ei katastrofista ole, sillä irrottin vanteen (end clasp) välittömästi, kun se ei totetullut, ja korjasin jäljet.
No, asiaan. Liimasin ruusukkeen viimein kanteen. Senkin kanssa koin muutaman sydämmentykytyksen kun olin painellut sen liiman kanssa, tiukkaan aukkoon työntänyt, ja muutaman asteen vinoon tahdotusta tietysti. Sitten alkoi vitutuksen- ja paniikinsekainen kalastusoperaatio skalpellin kanssa, ajan käydessä, liiman kuivuessa, yrittämättä rikkoa herkkää koristetta. No lopulta se onnistui, ja päätyi oikeaan asentoon.
Annoin kuivua yön yli, ja hioin parhaimman leveän taltan kuuteen tonniin. Ryhdyin siistimään ruusuketta ja katselin kun taltta irrottaa halkaistun vessapaperin ohutta lastua. Viimeistelin minihöylällä, siklillä ja hiomapaperilla 400-2000. Toimii. (Tyhmää levitellä työkalut kannelle, mutta illustroi toki.)
Edit: @JMenna No hiukan.
Hieno tulee! Pitää myös piruuttaan kysyä, osaatko myös soittaa, vai tuleeko koristeeksi? 
Juu olen soittanut kitaraa 15 vuotta ja monia muita soittimia. Käyttöön tuo tulee. Luutussa on erilainen vire, ja enemmän kieliä, mutta kaikki soittimet voi omaksua jos ymmärtää.
Joel on myös erittäin hieno laulaja!
Tossahan sai melkeen apuviivat syykulusta kun asetteli kuviota suoraksi. Tolla pitää muuten sitten Joelin vetää keikka vanhalinnassa kesällä. 
Itte kans ostin talttoja, nimittäin oli aika helposti saatavilla laatukamaa. Pienen googlailun jälkeen ilmeni että motonetin “narex” brändin terät on oikein kelpoisia. Ovat nousseet pieneen kuuluisuuteen siitä että tekevät Tsekissä hyvälaatuisia teriä pikkubudjetille. Taltat oli jotain kympin luokkaa.
Ennen toista maailmankahinaa Tsekki oli tunnettu yhtenä euroopan parhaista konepajamaista ja työkaluntekijöistään. (Taisivat muuten tehdä aikamoisen prosentin Aatun panssareista.) Hyvä jos olisivat päässeet kommunismin aikaisesta alennustilasta, hyviä työkaluja tarvitaan aina.
Muotoilin ja liimasin satulan. Hirven tyvisarviluuta. Lopullinen viilaus kielikohtaisesti myöhemmin.
Tästlähin lämmitän liiman aina näin. Säilyy pidempään oikeassa lämpötilassa, ei voi lämmetä liikaa, eikä haihdu turhaan.
Nää liima-astiat on oma jipponsa mikä on iteltä jäänyt oppimatta kanssa. No ensinnäkin lasi astia on aika no-no, jos joskus unohdat liiman siihen kuivamaan, lasi voi posahtaa rikki. Vahvempaa posliiniastiaa käyttää moni.
Vesihaude on juuri oikea valinta, jänteiden liimauksessa jopa todella iso kattila täyteen kuumaa vettä niin lämpötilahan pysyy vaikka kuinka pitkää.
Tuo meidän vahalämmitin on ollut aika näppärä kanssa lämpösäätönsä takia.
Tuommoiseen vesihauteeseen on paras ripustaa liima-astia rautalangalla “roikkumaan” veden päälle, ei ole riskiä että kippo kaatuu. Myöskin liimakipon päältä menee poikittainen rautalanka, johon sudin voi pyyhkäistä kuivemmaksi. Seinämäänhän voi tehdä saman, mutta liima alkaa todella nopeasti kertyä kattilan seinämille ja kohta siellä on kymmeniä grammoja kuivunutta liimaa. Lankaan pyyhkäisemällä liima tippuu suoraan takaisin liimaan.
@JNystrom Joo. Vesihaude on ykkönen. Mietin myös pienempää “sukkaa”/kuppia/tölkkiä liima-astian ympärille jossa toinenkin lämmin vesieriste, niin että voi kuljettaa helpommin paikasta toiseen ja lämpötila säilyy. Pitäisi taiteilla jokin parempi teline - nyt palikka pähkinää eristää lasin kattilan pohjasta.
Lasiahan se on niin on omat riskinsä, en ainakaan pakkaseen laita, mutta näin pienien määrien kerta/kaks lämmittämiseen hyvä kun muistaa putsata.
Heittää jääkaappiin aina käytön jälkeen niin ok. Mulla on liimakattila aina jääkaapissa. Tai no viimeset 3v ollu.
Itselläni oli isossa vesikattilassa pohjalla piparkakku muotteja että pienempi kattila jonka uhrasin liimalle pysyi irti isomman pohjasta. Oli niin mätsäävä kattila muuten että se ei heilunut pahemmin sen sisällä. Isoon sitten vettä ja keittolevylle ykköselle…
Mutta mulla on homehtunut jääkaapissa liima kun on jäänyt pidemmäksi aikaa. Olen jäähdyttmäisen jälkeen pitänyt autotallissa liima astiaa ja kuivassa nollan tietämillä se ei ole homehtunut vaikka useamman kuukauden ollut. Jerellähän ne ei varmasti ehdi homehtua… 
Liimakattila muistuttaa siellä jääkaapissa että nyt luomaan uutta! Epäilyttäviä ihmisiä semmoset joilla liimakattilat homehtuu…
Tämmösen löysin stilianovilta, siinä näkyy rautalankaviritys itseasiasa tuommoisen pannun päällä.
Btw, mä käytän tosi paljon tota vahakipon liimakattilaa ihan liedelläkin, liesi vitoselle niin liimaamaan pääsee nopeasti kun on joku pikku tarve. Välillä vähän liima kiehuu mutta so not ja what.
@JNystrom Juu oon pitänyt jääkaapissa Mennan neuvolla noin viikon. Kaikkeen mihin tarttee mahdollisimman paljon lujuutta valmistan liiman edellisenä päivänä.
Pitäisikö tämä liimakeskustelu siirtää omaan osioonsa ettei huku tänne tajunnanvirtaan.
