Nyt olis saamamiehille kysymys? Harjoitteletteko äänettömästi liikkumista?
Oon itte ruvennut aina metässä liikkuessa harjoittelemaan mahollisimman äänettömästi liikkumista. Josko se siitä siirtyis selkärankaan ja metsästyksen alkaessa vois löytääkin saalista…
Harjoittelin äänetöntä liikkumista ahkerasti nuorena. Hyvät tulokset kannustivat jatkamaan. Tätä nykyä on jo hyvin tiedossa, miten homma toimii, mutta kauden alussa on monesti vähän tekemistä, että kroppa virittyy taas kävelemään eri tavalla kuin normaalisti. Paras on pitää taitoa yllä kesän läpi.
Läheskään kaikissa metsästystilanteissa kuten esimerkiksi makuurusakon kiertämisessä ei ole tarpeen liikkua äänettömästi, mutta kyvystä liikkua äänettömästi ja muutenkin vaatimattomasti tarpeen tullen on ilman muuta hyötyä. Kun esimerkiksi etumaastossa 50 metrin päässä on lymyämätön riistaeläin ja matkaa pitää leikata vähintään puolet, en tiedä mitään otusta, joka ei kavahtaisi jalan alla rapsahtavaa risua. Sopivan äänetön naakiminen antaa myös monesti ne ratkaisevat pari sekuntia lisää aikaa lähettää nuoli, kun selvää pakoärsykettä saamaton eläin pohtii, paetako vai ei. Näillä vermeillä kun tilanne ei urkene jo pakoon ajetun eläimen kanssa, kuten hauliruiskulla.
Mulla olisi lisäkysymys, käytättekö millaisia jalkineita?
Kerran jos toisenkin, kulkiessa metsissä , harmillisesti risu jalan alla risahtaa…esim. sammaleen alla. Pienestä pitäen oppinut kulkemaan hiljaa…Isä piti metsässä ryskäämistä, metelöintiä liki rikollisena toimena, Eriasia tietty metsätyöt.
Paras kenkä äänettömään liikkumiseen on kevyin, ohutpohjaisin ja ulkomitoiltaan vähäisin kenkä minkä löydät. Painavien kenkien kanssa jalkojen herkkä asettelu on raskasta ja hankalaa, paksu pohja ei kerro juuri ollenkaan, onko jalan alla jotain, jonka päälle ei pidä laskea painoa, ja perästä, keulasta tai kyljistä massiivinen kenkä kasvattaa askelmien pinta-alaa roimasti, lisäten riskiä, että jotain jää jalan alle äänekkäästi murtumaan. Toisin sanoen useimmat metsästys- tai vaelluskengät on todella huonoja hiivintäkenkiä.
Metsästyksen muinaiset ammattilaiset käytti moksuja, nykyperinteinen tapa hoitaa loppulähestyminen on ottaa saappaat pois ja jättää pelkät villasukat päälle. Primijousen kanssa homma on enimmäkseen tuota loppulähestymistä, joten saappaat imee persettä.
Itse käytän metsästykseen tällä hetkellä Networkin ultrakevyitä ja taipuisia tossuja. Näin kesällä tulee treenailtua, miten lähelle maassa olevia rastaita ja sepeleitä pääsee. Kympin sisällä on kiva olla.