Aikoinaan 60-tuumaisia jousia tehdessäni ja käyttäessäni aina välillä hoteisiini päätyi 40 - 50-tuumaisia aihioita, joille en silloin löytänyt käyttöä. Nythän nämä kelpaavat, ja 150 - 170-senttiset aihiot puolestaan pölyttyvät, köh, kypsyvät toimettomina.
Kuoren alta 45-millisestä luumusta leikattu 110-senttinen aihio makasi viimeisimmän vuotensa ulkovarastossa Uudenmaan rannikon suolaisissa tuulissa, missä sen halkopinta oli mennyt harmaan pilkulliseksi. Polttopuupinon vieressä tehty höylän pyyhkäisy kuitenkin paljasti kaunista luumupintaa homekuoren alta. Päätin kokeilla.
Jousta tehdessä mielessä välkkyivät Pohjois-Amerikan länsirannikon läpitaipuvat lyhytjouset, ne melajousia kapeammat yksipuiset. Jousen pituus, 43" n-n, vastaa hyvin läntisten intiaanijousten tyypillisiä pituuksia. Jousen suurin leveys on 30 mm, mistä se kapenee puolituumaisiin kärkiin. Jousi taipuu kirjaimellisesti koko mitaltaan, mikä viehättää meikäläistä tällä hetkellä eniten. Jousi vetää 40#@18". Siinä on keskimäärin 25 mm tuoresettiä, mikä häviää lähes kokonaan levossa.
Luumuaihio makasi varastossa kuori päällä. Kun poistin siitä kuoren ennen jousen tilleröintiä, nila jätti selkään paikka paikoin syvän tummanpunaruskean värikerroksen, joka ei lähtenyt millään kalttauksella pois. Parempi näin, nyt jousessa on automaattinen maastoväri siinä pinnassa, joka saaliseläinten silmään paistaa.
Jousen yläkaaren pään selkäpinnasta lähti oksa, josta päätin tehdä jousen nokin. Äärimmäisen luja rakenne ja pieni luonnonrekurvi kaupan päälle.
Luumujousi täydessä vedossa (suttuinen itselaukaisinkuva)
Jousen selkä
Jousen vatsa
Rekurvi 
Oksankohdasta tehty luonnonnokki