Morjes,
ollut pitkän aikaa mietteissä tehdä itse omia jousilaminaatteja. Ongelmana tosin, että tasohöyläkonetta ei ole(ehkä ostan pian). Kyseinen aparaatti on käsittääkseni paras tapa tehdä jousilaminaatteja.
Kysymys kuuluu, miten porukka tekee käsityökaluin tasapintaisia, noin 4mm paksuja laminaatteja jouskareita varten? Käsityökaluja riittää kyllä paljon, sikliä, höylää jne. Pitäis vaan valmistamisen salat saada selville.
Oikea kone on rumpuhiomakone, jos konevoimalla aiot jousilaminaatteja tehdä. Ohuet laminaatit hajoavat säpäleiksi, jos niitä tasohöylään syöttää. Tai riippuu hieman materiaaleista ja paksuuksista, joku 5–6 milliä alkaa olla jo minimi höylälle. Tasohöylä on kyllä hyvä siinä vaiheessa kun lankkutavara mitallistetaan - sen jälkeen siitä on helppo sahata sopivia säleitä sirkkelillä tai vannesahalla, jotka sitten syötetään rumpuhiomakoneeseen tai tasohöylään. Jos käsin teet (itse tein ensimmäiset laminaattijouset käsityökaluin), niin sahaa ensin sopivan paksuiset säleet lankusta, jonka jälkeen pinnat tasoitetaan käsihöylällä ja karkealla hiomapaperilla.
Laminaattijousen valmistamisen salat onkin sitten jo hieman isompi juttu. Riippuu ihan, että mitä haluat tehdä. Esijännitetty Perry-vastakaari tehdään yleensä kahdesta laminaatista - selkä on ohut ja vatsa paksu. Mitä enemmän laminaatteja, sitä ohuempia niiden pitää tietenkin olla. Lisäksi laminaattijousi kannattaa tehdä niin, että tilleri on sisäänrakennettu, eli laminaatit ohennetaan oikealla tavalla jo ennen liimausta. Parhaimmillaan jousen tilleri on kaventamisen jälkeen kohdallaan ilman mitään varsinaista tilleröintiä.
Poikkea joskus Taka-Hikiällä, niin katsotaan laminaattijousen rakentamiseen liittyviä juttuja ja tehdään parit laminaatit valmiiksi. Samalla voidaan pyöräyttää se iso pyöröpaali kasvimaalle, ja yhtä isoa kiveäkin voisi vähän siirtää…
Kiitos, mielelläni tuun käymään!
Mulla alkaa syysloma ens viikolla, jos sillon sopii.
Kaappaisin hiukan tätä ketjua, toivottavasti sopii.
Sain pitkän ajan laiskuusjakson jälkeen ensimmäiset laminaattini (saarnia, tammea, vaahteraa) koeammuntaan. Kaksi jousta räjähtivät vähän eri kohdista. Liimasin ihan uretaaniliimalla kasaan, jouset saattoivat olla itse asiassa liian kuivia, koska olivat odotelleet lattialla vähän toista vuotta.
Noh: pointti nyt kuitenkin on se, että haluan ottaa askelen taaksepäin ja tehdä ratkaisuja joissa voisin onnistua. Liima täytynee ehkä vaihtaa epoksiin varmuuden vuoksi.
Näissä ekoissa taisi muoto olla vähän liian haastava, käytin teeitse -lehden ohjetta. En myöskään oikeastaan tainnut tietää mitä olin tekemässä, kun liimasin aika summamutikassa erilaisia laminaattipaksuuksia.
Meininki olisi nyt tehdä uusi sarja, kaksipuisia, luullakseni läpitaipuvia jousia.
Ettei menisi uusi sarja (myös) pieleen, mitoitusohjeita arvostaisin kovasti. Ekan sarjan liimasin suorana, nyt pohdin että olisiko laminaatti hyvä liimata valmiiksi vastataivutukseen? Tuomolta hankitut nuolet toimivat ja tuntuivat mahtavilta ampua niin kauan kuin jouset kestivät… Tuomolta ehkä kysyisinkin erityisesti näitä mitoitusohjeita – mihin hän viittaakin tuossa ylempänä mm. “sisäänrakennetulla” tilleröinnillä.
Täysi puunsepän paja on käytössä ja taidotkin ovat kohtuullisella tasolla – nyt olisi hieno myös tietää millä mitoilla jousi kohtalaisella varmuudella kestäisi ampua. Saarnia, tammea, vaahteraa ja vähän muutakin olisi käytössä, mutta tarvittaessa pyrin hankkimaan tarpeita ohjeiden mukaan.
Kiitos jo etukäteen!
Mikäli ei rikot olleet tillerin syytä, voi olla ihan että laminaateissa oli huono syykulku. Liimarikon, kuten syykulun näkee jousien palasista. Laittaisitko kuvia paloista?
Noin ylipäätään suoralla jousella kannattaa lähteä alkuun, hieman voi vastakaarevuutta liimata, mutta ei kummemmin profiloida. Dataa on että suora jousi heittää varsin hienosti nuolta sellaisenaan!
Laminaattipaksuuksissa on helpoin aloittaa niin että selkälaminaatti olisi 3-5mm paksu ja vatsapuu sitten täyspaksu, noin 25mm. Mikäli haluaa kolmannen laminaatin lisätä, se voi olla samanlainen kuin selkälaminaatti (3-5mm) tai sitten juuri oheneva kärkiä kohden. Voisi olla järkevä saada vyön alle muutama simppeli, suora laminaatti niin saa varmuutta liimausmetodiin jne, ennenkö näkee vaivaa enempää.
Uretaaniliima kuulostaa tutulta, epoksikin toimii. Mutta samoin aivan normaali puuliima jos jousi on suora, eikä äärimmilleen rasitettu. Ja myös nahkaliima…
Tuo jousen kuivuus riippuu huonekosteudesta. Jousi voi maata vaikka sen 2 vuotta hyvässä kosteudessa jossakin, mutta jos viimeiset 2 viikkoa on kuivaa kuten tänä keväänä, tämmöisen kauden jälkeen jousi voi olla niin kuiva että rapsahtaa katki. Puu tasapainottaa oman kosteutensa ilmankosteuden suhteen viikossa-kahdessa. Hyvä ilmankosteus on 35-45%. Vähän ylikin saa olla, mutta alle ei parane mennä, muuten tulee helposti rikkoja.
Mulla on tuossa saarni-tammilaminaatteja tehtynä, jotain 175cm pitkiä, leveydeltään peräti vain 23mm. Nämä on semmoisia 40 paunaisia läpitaipuvia jousia. Paksuutta kahvassa 21mm.
Suosittelen vähän enemmän leveyttä, 28mm ja siitä tasaisesti kapenemaan kärkiin. Sillä voisi aloittaa. Paksuutta sitten maun mukaan, vaikka 25mm.
Puuliimaa on kyllä aivan laidasta laitaan, suosittelen vähintään epoksia!
Jereltä tulikin jo hyvä vastaus. Aloita tosiaan suorista, niin saat menetelmät kuntoon. Englannin tunnetuin ammattipitkäjousenrakentaja Pip Bickerstaffe tekee jousensa suorana, ilman esitilleröinti, mitä nyt ydin ohenee kiilamaisesti kärkiä kohti. Jeren resepti on hyvä, eli selkä 4–5 mm, ydin, jos käytetään, myös 4–5 mm ja loput vatsaa. Liimaus suorana ja tasapaksuilla laminaateilla ilman mitään hifistelyä. Liimaus epoksilla tai Titebond III -liimalla. Liimana kannattaa kyllä käyttää hyväksi todettua jousenrakennusliimaa ja noudattaa valmistajan ohjeita, onpahan yksi muuttuja vähemmän. Epäilen kyllä, että jousirikot johtuivat materiaaleista, hyvin harvoin liimasauma sinänsä pettää. Paitsi jos tekee liimauksen liimavalmistajan ohjeiden vastaisesti, kuten itse tein ensimmäisten laminaattien suhteen…
Kiitos todella nopeista vastauksista!
Laitan tähän liitteenä kuvia.
Jousen 1 kohdalla olettaisin, että kyse oli tilleröinnistä, lavat olivat epätasapainoiset. Kuivuutta ounastelisin osatekijäksi koska sama jänne jolla uskalsin näitä jousi virittää kohtalaisen pitkälle n. vuosi sitten, rasautti jo laittaessa tuohon kohtaan pienen murtuman. Hajoaminen oli siis selviö, mutta halusin tietää miten siinä tarkalleen käy.
Jousen 2 kohdalla halkeama rajautui kahvaosaan. TIlleröinti oli (mielestäni) kohtalaisen tasapainoinen. Jousi hajosi jo puolivedossa. Uretaani kesti molemmissa hyvin muuten, mutta tässä jousi 2:ssa on sauma auennut n. puolivälissä halkeamaa n. 70 mm matkalla, n. 1/3 lavan leveydeltä. Ehkä on mahdollista, että tuo olisi aloittanut repeämän? Edit: tarkemmassa katselmuksessa huomaan, että saumaa on auki yli 100 mm matkalta.
ilmeisesti selkälaminaattini ovat järjestään liian paksut, käytin kaikissa (muistaakseni lehden ohjeen mukaan) 8 mm paksuista saarnea?
kahvaosani muotoilu ehkäpä liian jyrkkä ja kahvaosa liian pitkä -> liian kovat vaatimukset lavoille?
molemmat jouset hajosivat ilman toivoakaan kunnollisesta vedosta, n. puolivälissä – jotain on pielessä perustavalla tavalla.
mitään pintakäsittelyä jousissa ei vielä ollut, koska näitä olen pitänyt lähinnä ensimmäisinä lettuina, jotka palanevat pohjaan joka tapauksessa. Kaksi on vielä jäljellä ekasta sarjasta. Tekisi mieleni muotoilla niiden kahvaosat paljon loivemmaksi ja antaa taipuvuuden levitä tasaisemmin ja koeponnistaa sitten niitä vielä.
Kyllä kuvien perusteella näyttää siltä, että materiaali oli ihan kuraa. Saarniselkä ei ollut riittävän laadukasta, eli puu ei ollut yhdellä lustolla tai lähelläkään sitä ja ehkä materiaalissa oli jotain muutakin vikaa. Lisäksi se, että jousi katkeaa noin läheltä lavan kärkeä (jousi I) viittaa myös tilleröintivirheeseen. Kevyemmässä jousessa heikkolaatuisempikin materiaali kestää mutta näissä tapauksissa materiaalilta vaadittiin selvästi liikaa. Laminaattien paksuudet sinänsä eivät ole niin kriittisiä.
Mitkä olivat jousien pituudet, leveydet ja paksuudet?
Tee itse -lehden laminoidun pitkäjousen ohje on mielestäni ihan asiallinen, kyllä sen avulla jousen saa tehtyä, jos materiaalit vain ovat riittävän laadukkaita ja tietää suunnilleen, mitä on tekemässä.
Elikkäs nokista nokkiin nämä aihiot mitä olen tehnyt, on 1820 mm. Olen hionut ne vähän erilaisiksi, jotta saisin vähän tuntumaa siihen mitä tämä jousien valmistaminen voisi olla.
Lapojen levein, kahvaa lähinnä oleva kohta on 30–32 mm leveä ja 22–25 mm paksu. Lavat ohenevat n. 15mm leveyteen ja 12mm paksuuteen.
Ekassa hajonneessa jäykän kahvan pituus oli luokkaa 250mm, tätä vaihtelin myöskin. Toki tietämättä, että mitä jousen kannalta tämä kahvan rakenteen vaihtelu käytännössä tarkoittaa.
Se ohje tosiaan oli ihan mielekäs, sen kriittisen virheen tein että annoin itseni ymmärtää sen perusteella, ettei yksilustoinen selkä olisi ehdoton vaatimus. Siksi käytännössä otin saarnea sen kummemmin miettimättä käyttöön – naiivi ajatukseni taisi olla, että laminointi “pelastaa”… artikkelissa käytettiin termiä saarnirima tarpeita käsitellessä joka ehkä minun päässäni muuntui antamaan luvan aika geneerisen tavaran käyttöön.
Noh. Liima vaihtoon, titebond iii tilaukseen.
Simppeli läpitaipuva seuraavan sarjan malli. Ohuempi selkä kuin vatsa.
Aihiot: Träimport Lahdessa olisi kohtuumatkan päässä lähteä etsimään aihioita. Mistä työ näitä yleensä hankitte?
Onko siis niin, että laminaattijousen selkälaminaatin on oltava yhdellä lustolla? Eikö voi käyttää palaa, jossa lustot ovat 45 asteen kulmassa, ja juoksevat suoraan selkää pitkin?
Ei tarvitse välttämättä olla yhdellä lustolla, vaikka onhan se toki varmempi silloin. Jos puu on suorasyinen ja muuten hyvälaatuista, niin kyllä se riittää aika pitkälle. Ja onhan noita jousia tehty tuolla esittämälläsikin tavalla.
Mulla on yksi laminaatti juurikin näin ja hyvin on kestänyt muutama tuhat laukausta.
Täsä on yks kuva 100paunasen laminaattijousen hikkoriselästä. Tossa menee vuosirenkaat about 45 asteen kulmassa. Vielä on ainaki pysyny kasassa.
Jos syyt todella ovat sivulta katsoen 45 kulmassa niin sillä on jo huomattava vaikutus jäykkyyttä pienentävästi.
