Ilmankosteus 23.0 tällä hetkellä ja läpökäsitelty 45lbat 26" mänty, 56lb at 28" punajalava ja 42lb at 25" kataja eivät sano mitään. Tuntuu kuin olisi ihan hyvässä elastisuudessaan vaikka kosteus mittari on vaarallisen alhaalla. Noin 5-8 vetoa jokaisella. Ihan olohuoneessa vaihtelevassa kosteudessa säilytän noita kaikkia.
Näistä jousista tuo kataja on uusin ja käynyt vasta parikertaan 26" vedossa kuralan seinällä. Ollut marraskuusta lähtien ollut kotona ja ei ole sillä välin koskettu kertaakaan. Siksi vähän tuollainen epävarma kulmakarvojen nosto naamalla
Ei meillä KOKO ajan ole näin kuvaa… Jonnekkin max 42-45 asteikoillekin on myöskin mennyt, mutta noin 30-35 asteilla mennään miltein kokoajan.
Katajassa oli musitaakseni ala lavassa jo joku 1-1,5 myötistä (ei muista) Nyt noin 4cm.
Mänty ja Pjalava suorista pulikoista.
Pjallulla viimeksi ammuttu 2014 tienoilla ja männyllä viime kesällä parit laukaukset.
Männyn vatsan on tehty vähän kokeita (niin kenttä oloissa kuin koti verstaallakin) Hartsin lisäämistä sulattamalla hellästi sisään ja pintaan. Palanut siis kunnolla sekä osittain.
"My punishment continues to elude me and I gain no deeper knowledge of myself; no new knowledge can be extracted from my telling. This confession has meant nothing. ”
― Bret Easton Ellis, American Psycho
Oliko varmasti noilla vedoilla? Vai onko vaan niin pitkä jätkä että että vedot näyttää lyhyiltä.
Kuitenkin, vaikutus riippuu huimasti jousesta. Jos otan tuosta jonkun refleksille paahdetun jalavarekurvin, tai lonkkarin 4cm refleksillä (vaahtera-ipe) en todellakaan hyvin mielin vetele sitä alle 35% kosteuksissa.
Kun taas vähän myötäkäyrä (3-4cm) ja pitkä lonkkari, oli vaahteraa tai tonkin-ipe - ihan mielellään käyttää!
Jousia on niin erilaisia ja jos jousessa rasitus on kääntynyt enemmän vatsan puolelle (settiä on useampi sentti) en nää hirmuisesti pelkoa että kuivuus haittaa. Sehän päinvastoin saattaa parantaa suoritusta, kun vatsa saa lisää voimaa.
Mutta tosiaan, ottakaapa hyvin 40-50% kosteuksissa toimiva pienelle kruunulle veistetty litteävatsainen, paahdettu, refleksinen jousi ja sillä selkärikko kuivalla kelillä. Mieli muuttuu mikä kestää ja mikä ei. Juju on mitoituksessa, poikkileikkauksen ja materiaalissa.
Vahvasti tapauskohtainen siis. Ja mitäs tuosta katajasta sanoisi, en uskaltaisi edes vireeseen laittaa. Niin sanotusti luojassa, milloin kosahtaa!!
Oot kyllä mielestäni tuon mun kepin nähnyt ennenkin.
Musta merkki menee ympäri kohdilla 20"-25"-30"
Jaaa nyt kun tuota mäntyy katsoo niin vedinkinsen sinne 27" tietämille…
Männyssä myötistä ehkä 1/1,5cm max ja Pjalavassa 0cm siihen nähden kun se on tehty ja jo sisään ammuttu. Muistaakseni alunperin Pjallussa oli ehtä se 1.5cm refleksiä kun sen ekan kerran ulkolustolle kaiversin. Tästäkin on aikaa muutama vuosi…
Vanha ketju, mutta tää sopii tähän. Tiedän että nyt on kuivaa ollut jo pidempään, vaikka ei nyt mitään kosteusmittaria tällä hetkellä olekaan kämpillä. No tulipa tänään sitten kuitenkin vähän työstettyä marjakuusijousta jota viime keväänä olin jo pitänyt vireessä noin 2 tuuman jännekorkeudessa. Eli ei lähellekään valmiin jousen viritettyä tilaa. Tarkoitus oli, että saan jousen sakarat muotoiltua suoriksi ja muutenkin viimeisteltyä. No vähän hioin jousta sieltä täältä ja lopulta peilin edessä vedin jousta noin 5cm eli hyvin vähän. Ja PAM. Jousi räjähti kolmeen osaan. Selkäpuolelta oksan kohdalta repeämä josta se levisi, niin että vatsapuoleltakin lohkesi pala. Jousi ei ollut yhdellä lustolla selästä mutta ei kyllä sen takia myöskään hajonnut. Ja kyllä tiedän että ei näin kuivalla ja tai pakkasilla kannata puujousia vedellä. Aikasemmin olen hajottanut pari jousta kuivalla kelillä mutta ne on menneet lähempänä 20 tuuman vetoja rikki. Yksi pyöreäselkäinen pähkinä meni -10 + pakkasilla jollain 22-25 vedolla säleiksi. Jotenkin sitä ajatteli että kyllä näillä keleillä kuitenkin nyt uskaltaisi johonkin 4 tuuman virekorkeuteen asti työstää tuota marjakuusta mutta ei näköjään uskalla sitäkään enää jatkossa tehdä. Tästä oli siis tulossa jännejousi ja oli vieläpä tiheälustoisinta marjakuusta mitä mulla on ollut ja aihio vaikutti muuten todella hyvältä. Oma analyysi hajoamiseen: Rutikuiva keli, refleksinen (rasitteinen) jousi ja se ettei jousi ollut käytössä koulittu totuteltu taipumaan. Alimmassa kuvassa käytetty jännekorkeus.
Siis oksan kohdaltahan tuo meni ja omaan silmään tosi ison oksan kohdalta. Kylmyys ja kuivuun on kyllä oma harminsa mutta kyllä tuo oksa nyt ainakin teki yli puolet hajoamisen syystä.
Juu varmasti osasyyllinen, mutta että noin pienellä vedolla on kyllä vähän erikoista. Olisin kyllä porannut tuon ja yhden toisen oksan paikan ja tapittanut. Siihen jännekakkua 4mm nii olisi kestänyt vaikka ja mitä.
Ei välttämättä. Tuossa olet vetänyt reilusti lustoja pois mikä sinällään muualla on iha ok jos tuo manto osa on kimmokasta. Kaikkien kunnon oksan kohtin ympärille on jätettävä mantoa laastarimaisesti ympärille. Pelkkä tapitus ja sidos eivät riitä mihinkään jos alla on vähänkin jo alkanutta rasitusta.
Harmillista, että hajosi. Tuosta olisi tullut hieno jousi. Kyllähän tuossa oksankohta oli olennainen myötävaikuttaja hajoamiseen. Sekä aivan varmasti myös erittäin kuiva sisäilma, meilläkin mittari on näyttänyt 18–25 % RH lukemia. Lisäksi marjakuusi on hieman katajan kaltainen kuivissa oloissa – tykkää hajota. Itseltäni hajosi vuosia sitten talvella kevyt marjakuusijousi lähes täydessä vedossa, selkä oli hajoamiskohdasta lähes virheetön. Se muuten hajosi täsmälleen samalla tavalla, siisti vetomurtuma selässä ja vatsasta poksahti pala irti! Ja kertoihan Tim Baker joskus muinoin tarinan, siitä kuinka joka suhteessa täydellinen marjakuusiaihio hajosi tilleröintivaiheessa.
Oliko humidoria? Mulla on jouset ja aihiot XXL:n suksipussissa, siinä on muovipinnoite sisäpuolella. 5 cm kurkkuviipale kerran viikossa sinne ja jouset ainakin tuntuu normikosteilta. On mulla ollut siellä kosteusmittarikin mutta johonkin sen hukannut, silloin kun se oli niin pussissa oli kosteus% 40.
