Vanhoja projekteja valmiimpaan malliin. 2018 aloitettu Marjakuusijännejousi, jonka vastakäyrät venkoilivat niin paljon että vastakäyristä piti luopuman. Sittenkin sivuttaisvenkoilua niin paljon että kolmesti sain lämpösuoristaa jousen ennen kuin oli jännelinja kohillaan. Jousen pituus on 128 ja paunoja 58lbs 23tuuman vedolla.
Tilleröintiä vaikeutti kädensijan vieressä toisen lavan villi vastakäyrä.
Kuvat ovat ovat viime keväältä. Kesällä ammuinkin tällä Petikon kyseenalaiseen voittoon ja Turun jaetulle hopealle ja uusinnassa hävittyyn pronssiin. Tuolloin jousi oli sisäänajossa ja viimeistelemätön.
Keräilen teiltä yliajetut kyyt jos eivät ole ihan riekaleina. Neljän vuoden saldo päätyi jänneselystyksen suojaksi. Liimaus kuivui tavattoman hitaasti ja kerran erehdyin taivuttamaan jousta liian varhain ja se tuntui alle 40 paunaiselta. Äkkiä pois vireestä!!! Tietysti kuivui eläinliima hitaasti. Kyynnahkahan eristi sitä kuivumista ja puun läpi tapahtuva kuivuminen tapahtuu todella hitaasti. Luulin jo pilanneeni jousen sillä hätäilyllä. Hyvä tuli kuitenkin lopuksi ja kiva ampua pitkästä aikaa jousella jossa ei ole vastakäyriä päitä.
Kyllä jousella nimi täytyy olla. Kyhnhackle on juuri sopiva nimi tälle vaikealle venkoilijalle ja kyynnahka kun on vielä selässä.
Kaikki muistaa 1984 Lake Placidin olympialätkät kun Kyhnhackle rankaisi Suomea lätkässä. Suomen 4-1 johto kutistui Länsi Saksaa vastaa 7-4 tappioon kun pitkä, takatukkainen Saksalaispuolustaja laittoi tuulemaan. Teki 3 maalia ja syötti 2.
Eräs koulukaveri oli sellainen iso ja kolhonpuoleinen kaveri ja hän saikin lempinimekseen Kühnhackel.