Hommasin sitten puupassin. Täytyyhän melkein kaikkea kokeilla.
Pakko sanoa, että hommassa on ihan helvetin keinotekoinen maku: roudataan metsän siimekseen muutama kilo kuusiokolopultattua kevytmetallia, viritellään nylon-valjaita, remmejä ja remeleitä ja kiivetään teknovarusteltuun puuhun, johon ei olisi mitenkään muuten voinut asettua odottamaan riistan ohikulkua. Vaan otanpa tälläkin 1970-lukulaisella menetelmällä tukun passitunteja kasaan ja katson, miltä maistuu.
Unohtui mainita, että kuvassa nokialaisten alla on kolme metriä ilmaa. Viisaammat kertovat aika johdonmukaisesti, että perinnejousten kanssa ei kannata nousta kuuteen metriin ym. nykyisiin apupyörävakioihin; ampumalinjoista tulee muutamaa metriä korkeammalla epäedullisia osuma-alojen ja kaatotehojen kannalta.
Vähän isompi riista ilmeisesti mielessä?
Kaikki riista metsäkauriiseen asti. Puupassi johtaa mielikuvat sarvipäihin, mutta voi tuohon tulla myös mäyrä, supikoira tai vaikka lintu, ja sekin passaa. Lammen ympärysviidakossa on pyitä, kuten viheltäjä kertoi jo puupassin asennuspäivänä, ja sepeleitä. Kaikki on mahdollista.
Rakensin tuollaisen itse. Tikkaat, parin laudan tasanne. Siirrettävyys on vaan epäketterää ja istuin onkin ollut käyttämättä yli vuoden. Ja onhan se lahoavaa mallia… hieman epävarma. Sijoituspaikkakin huono, ihan metsässä. Se on hämärässä huono. Metsän reunaan raijjaan sen kunhan saan aikaiseksi niin hämärä ei ole heti niin pimeää kuin puiden siimeksessä.
Lisäksi korkealla oleva puupassi myös lisää ampumamatkaa. Täysin eri asia ampua puusta 15 metrin päässä olevaa eläintä, jos passi on kolmessa vs. kuudesssa metrissä. Hypotenuusa on aivan eri mittainen.
Hyvä pointti, joskaan en pidä tuota kovin merkittävänä muuttujana. Jos eläin on 15 metrin päässä passipuusta, ja metsästäjä on kolmen metrin korkeudessa, on hypotenuusa eli ampumamatka 15,3 metriä. Jos metsästäjä on kuuden metrin korkeudessa, on ampumamatka 16,1 metriä.
Riski, että nuoli läpäisee vain toisen keuhkon, ja riski, että nuoli joutuu kohtaamaan isoja luita matkalla vitaaleille sen sijaan kasvaa merkittävästi passin korkeuden noustessa. Myös osuma-ala pienenee, sillä hirvieläimet ovat korkea- ja kapeakylkisiä.
Johonkin lattanaan mäyrään voimakas yläviisto sen sijaan kasvattaisi osuma-alaa, mutta silloinkin aiemmat riskit pätisivät.
Suurempi ero kuin ampumamatkasta voi tulla lentoradan suoristumisesta.
Lentoradan suoristuminen ja siitä seuraava ylemmäs osuminen on tosiaan puupassista ampumisen ensimmäinen oppitunti. Pitää tähdätä alemmas kuin matka edellyttäisi.
Olen jo vuosia pitänyt joltiseenkin alamäkeen lähteviä riistalaakeja kaikista otollisimpina: lyhyen selffarin nuolet eivät lennä litteästi, joten alamäki kasvattaa ikään kuin “suoran tulen” kantamaa kivasti. Joku 25 metriä ei ole oikeastaan pitkäkään matka noissa oloissa.
