Aloittelin viime keväänä kriikuna jännejousta. Onko kriikuna sama kuin luumu? No joka tapauksessa kun mulla on projektina tehdä samantyllisiä B-profiilisia jännejousia rekurveilla maamme puustosta, selvittääkseni että mikä on hyvä ja mikä taas ei kyseiseen jousimalliin.
Kaadoin puun sukutilamme alati leviävästä kriikunapuskasta ja käsiini osui erikoiskappale muutaman kipattuani.
Kyseisessä yksilössä oli ikään kuin neljä sivua joista käyttökelpoisia oli kolme. Pinnat vieläpä koveria… Voikohan tämä onnistua…
Paksuutta oli sen verran että vejin röheesti moottorisahalla halki, kolmeen osaan.
Selkäpinnan koveruus ei järin hyvin kuvassa näy, mutta kyllä se on kovera. Suunnitelmani oli täyttää koveruus jänteillä. Tietysti.
Vuoden miltei puu oli hyllyssäni odottamassa jatkotoimenpiteitä. Helmikuussa alkoi homma mittoihin tarkkaan raspaamisella ja selän valmistelulla jännekerrosta varten. Alempana kuvaa jossa jänteillä täytetty selkä. Se on tuiki suora siinä. Jänteet liimasin taas neljässä-viidessä vaiheessa ja tuli uusi erikoinen ilmiö koveruudesta johtuen. Jännekerros kuivuessaa repi aukon jänteiden keskelle, eli se imi itseään enempi reunoille kuin kuperassa pinnassa tapahtuu. Jos sitä vähän ajattelee niin onhan se päivänselvää että näin käy. Vaikka laitoin ain atuplasti enemmän jänteitä keskelle, koveruus ei kaikonnut heti. Liimasinkin sitten pari kertaa jännekerroksia vain keskelle saadakseni koveruuden tasaiseksi.
Nyt jousi on kuivumisvaiheessa ja tuntuu kirivän pinnelangan löysäksi parin päivän välein. Huhtikuussa jatkuu tiedustelu tämän palikan ominaisuuksista.
Kriikunaprojekti etenee kun lomat alkoivat. Oikein kiinostavaa on ollut tehdä tätä, nyt 123cm pitkää ja minulle epätyypillisen leveälapaista (levein kohta 39mm) jousta. Kriikuna on jotenkin ovelasti samaan aikaa kovaa ja oudosti jauhoontuvaa työstettäessä… Myös syykylut kääntyilevät yllättävästi myötäisestä vastaiseen. Tielleröintiä ei ole helpottanut toisessa lavassa oleva mutka ja se että toisessa lavassa oli pinta- ja sydänpuuta kun toisesa vain sydänpuuta. Jälkimmäisessä pintapuu oli kummallisesti “kadonnut” kuoren alta ja se mitä oli jäljellä oli hötöä. Poistin kaiken silloin kovaan syyhyn asti. Kahden erilaisen pintapuun jakauma osui sopivasti kädensijan kohtaan ja päätin ottaa riskin että josko tästä jotain tulisi. Tilleri on edennyt hiljakseen jännejouselle tyypillisellä hitaudella. Nyt näyttää vaaka enää 38lbs 23 tuuman vedolla. Oikein pehmeä vetää tämä jousi ja osasyynä varmasti se että jännettä on aikasen runsaasti koverissa selkäonteloissa ja puuta verrattain vähän. Ei metsälle siis tämän kanssa ja jousi onkin hieman löllerö makuuni, mutta aika erikoinen rimpula kuitenkin.
Tilleri 23 tuuman vedossa näyttää tältä. Vasemman lavan rekurvi antaa hieman enempi myöden tai oikeastaan se onkin hieman loivemmassa kulmassa aina. Olen ampunut tällä hieman yli 24 tuumankin vedolla, mutta ei se paljoa kiukkuisemmaksi siitä muutu. Taisi tulla semmonen 20y taulujousi…
Kriikuna tuntuu soveltuvan puuna siltä osin jännejouseen, että pienintäkään merkkiä puristusmurtumista ei ole näkynyt koko projektin aikana. Toki paunatkin ovat vaatimattomat. Lähtöpalikka oli sikäli erikoinen että nyt tiedä onko tämä vertailukelpoinen jousi jännejousiprojektissani…
