Olen tehnyt aina jousiini flaamilaiset jänteet, eli punotuilla kaksinkertaisilla silmukoilla. Nyt viimemmäksi turkkilaisten kanssa on saanut tuskailla näiden jänteiden kanssa.
Käytännössä ongelma on venyminen muodossa tai toisessa, joko flaamilaisen kierteen muodossa tai dacronin ominaisuutena venyä.
Vähän sekava soppa mutta lyhyesti, vaikka teknisesti flaamilaisen jänteen voi tehdä komposiittijouseen, on se todella hankalaa ja turhauttavaa.
Siksi aloin tekemään päättymättömiä jänteitä toistaiseksi kiinteillä silmukoilla. Alkuperäisestihän silmukat oli solmulla jänteen päissä kiinni, näin ne voitiin vaihtaa käyttökuluman jälkeen.
Heräsi kysymys, että eikö tämmöinen päättymätön jänne ole huomattavasti heikompi silmukoista kuin flaamilainen? Runko on esim. 10 säikeinen, mutta silmukat vain 5. Vaihdettavilla silmukoilla silmukoista voisi tehdä juuri haluamansa paksuiset.
Ei ole. Ota köysi, kierrä se puun takaa ja vedä köyden päistä - miksi se puun takaa kiertävä osuu olisi yhtäkkiä puolet heikompi kuin käsissä olevat päät? Eikä niin olekaan, vaan lujuus on täysin sama vaikka näennäisesti silmukoissa on vain puolet säikeistä. Eri asia on sitten kulutuskestävyys, sekä nokkien kestävyys. Siksi tuplasilmukkajänteet päät tehdään paksummiksi.
Onko tuo esimerkin köysi siis mielestäsi kaksinkerroin? Minun mielestä siinä on vieläkin vain yksi köysi, eli yksinkertainen kestävyys. Kulutuskestävyys on selvä, mutta kyllä mun mielestä flaamilaisen punos pitää ja lenkki on täten kaksinkerroin vahvempi.
Flaamilainen ei yksinkertaisesti kuitenkaan komposiitteihin sovi, joten sen voi unohtaa. Joko tästä eteenpäin jatkuva tai erillisillä silmukoilla.
Huomatkaa muuten tuon kuvan toinen lenkki on selvästi isompi, toinen nokki on vähän pidempi niin oli pakko ottaa huomioon.
Edellinen esimerkki olikin vähän huono. Mutta voit kokeilla seuraavaa pientä testiä:
Ota joku sopiva lanka ja mittaa sen vetolujuus. Seuraavaksi tee niin, että taita lanka kaksinkerroin (älä kierrä tai puno) ja laita muodostunut lenkki jännevaa’an, tms. koukkuun ja vedä kaksinkerroin taitetun langan päistä - huomaat, että nyt vetolujuus onkin kaksinkertainen. Mikä on toki selvää, koska lankoja on kaksi rinnakkain.
Mitä tiukempi mutka silmukassa on, sitä enemmän se vaikuttaa tulokseen, eli pienentää vetolujuutta, samalla tavalla kuin solmu pienentää lähes minkä tahansa langan vetolujuutta jopa puolella.
Okein!
Ja yksi lisä huomautus minkä olen saksassa sekä tanskan museossa näynyt on, että tuota keski jännettä on ainakin kahta tyyppiä.
Tanskan kansallis museon Mongoli jousessa oli silkki jänne jonka keskellä olevat jänteet olivat erillisiä ohkasia kaksinkerroin kierrettyjä lankoja vierekkän ja koko jänteen päällä oli tiukkaan kierretty lanka.
Saksan museon (olisiko ollut tatar vai joku muu?..) oli jänne tehty varmaankin isosta loomista joka näytti vain siltä, että se oli pyöritelty vain tiukkaan kiinni ja päihin oli laitetty tuo nahkainen lenksu.
Loomi on siis stä kun iso kasa raaka aivinaa on kerällä tappien välissä ja siitä syötetään kehruuseen aivina joka taas käsillä pyöritetään langaksi.
Näissä oli jotain uskomuksia että jänne aukeaa laukaisussa liikaa ja ilmanvastus hidastaa jänteen matkaa, siksi vedettiin harva punos koko matkalle. Tai lyhyitä punoksia pienin väliajoin.
Eläimen jänteistä on Adamin mukaan helppo tehdä silmukat. Lankasilmukoihin oli jotain ihme tököttejä millä niitä käsiteltiin, langoista tuli kestävempiä kulutukselle ja jäykempiä.
@TuomoReiniaho Tuo varmaankin vaatii vetolujuus testejä, koska en vieläkään usko. Tuossa esimerkissäsi vain yhden langan tarvitsee katketa ja tämä “kaksinkertainen” lanka katkeaa, mikä kaksinkertainen semmoinen on?
Niin, se on joko dacronia tai filamentti silkkiä millä onnistuu, koska jänteen pitää venyä hieman. Pellava- tai dyneemajänteet rikkoo jousen. Ainakin näin Adamin mukaan.
Ehkä mä tuota filamenttisilkkiä hommaan, mutta ei ihan vielä. Pellavajänteitä tai jännejänteitä olen jo käyttänyt 20-30kpl jousessa, mutta silkkiä en vielä.
Kerrohan sitten mittaustulokset. Mittaa tietty metrimäärä ja punnitse se. Siitä voi laskea tex-luvun, joten voin verrata sitten tulosta kätevästi omiin mittauksiini. Kuinkahan paljon värjäyksellä on vaikutusta lujuuteen?
Lujuuteen on vaikutusta millä värjää.
Tanniinit vahvistaa, metallipuretteet heikentää.
Jos taas ostat vitivalkoista niin SE on ”värjätty” eli optinen harha.
Vitivalkoinen silkki on valkaistu vetyperoksilla (sen takia puhutaan niistä ”vetyperoksidiblondeista”)
Siinä toimii hapete ja mitä vahvempi sen valkoisempi, Mutta! Se vasta haurastuttaakin.
Se avaa kuidun suomut ja hius kuivaa - eli katkeaa
Luonnon värinen silkki on vaaleiden hiusten värinen.
Värjäyksen paino vaikutus on taas nano grammoissa koska värjäys on kemiaa eli väri kiinnittyy lankaan mut itse väriaine ei, koska ei lankaan tartu sitä väriä fyysisesti vaan se pestään pois.
Ja jänteistä senverran että omissa jousissani olen käyttänyt 90% päättymättömiä jänteitä.
Laukausmäärät "useita"tuhansia, katkennut ei ole vielä koskaan…vaihdan jänteen sitten kun
se alkaa muistuttaa enemmän vappuhuiskua.
Flaamilaista en ole kokeillut mutta muut viritykset on rasahdelleet sieltä täältä?
Kaikki punotut tuntuu elävän maaliman tappiin asti?
Olen käyttänyt lähinnä 10-12 lankaisia, Talven aikana siirtynyt 14-16lankaisiin muuttujien eliminoimiseksi.
Sormituntuma oikein mukava mutta tietysti syö lähtönopeutta paljon…
Siinä pähkinäpökäleessä (75paunaa) millä olen pituutta ampunut on 10lankaa.
Ja yleensä koetan mitoittaa jänteen tulevaan jouseen niin että myötäpäivän kierroksia
kierrän n.10, silloin ei lepata ja muutenkin ampuminen tuntuu “pehmeämmälle”.
Silkki, jota itse olen käyttänyt, on luonnonvalkoista, värjäämätöntä. Tiedossa on toki, että valkaisu on haitaksi, olipa sitten kyse oikeastaan mistä tahansa asiasta. Mutta, millä tavoin tanniinit vahvistavat kuituja? Ja kuinka paljon? Tuloksia? Pitääkö tässä ruveta vielä värjäämään kuitujakin…
Luonon valkoinen on juuri sitä valkaistua. Jos sinulla on oikeaa luonnon valkoista niin olet maksanut siitä pari sataa hunttia (tai muutaman kympin ). Sitä kun ei myydä ihan missä vain.
Mää vietin eilen muutaman minsan erään johtavan kasvivärjärin kanssa juttua tästä mutta en saanut ihan lujuus vahvuuksia vielä. Voin vielä kysyä jos olisi kirjallista dataa tarjolla. (pitäisi kyllä olla kun aiheesta on lukuisia kirjojakin painettu jo useita vuosia)
Ja siis kaikki vaaleat värit mitä hyllyllä näkee on suurella todennäköisyydellä ensi vaalennettu ja sitten värjätty. Tummat värit värjätään sellaisenaan.
Krista Vajanto väitteli tohtoriksi (2016) Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineessa aiheesta ”Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland” (Värit ja värjäysmenetelmät Suomessa rautakauden lopulla). Väitöskirjasta on myös elektroninen julkaisu https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159210
Juuri tuolta Silkkikaupasta omat silkkilankani olen tilannut. Nyt näyttäisi olevan Jutaka filamenttisilkkiä vain värjättynä mutta silloin, toista vuotta sitten oli vielä erikseen värjäämätön valkoinen Jutaka filamenttisilkki. Taisi olla muutaman euron kalliimpi.
Mikähän on tuon värin autenttisuus 1500-1700 luvun turkkiin sijoittuen? Pienien värigooglailujen jälkeen tulin johtopäätökseen että varsin yleinen väri ottomaaneilla. Valkoisilla pellavapunoksilla myös aika nätti.
Joo mutta silloin pitää olla 100+ kiloa ylimääräisiä painoja. Harvalla on. Tuolla saat jännityksen juuri halutuksi ja samalla voi mitata jänteen parametrejä, kuten pysyvän viruman ja virumisen jälkeisen toistuvan venymisen. Nämä ovat tärkeitä parametreja, kun teet kaksisilmukkaista jännettä, jonka pitää olla täsmälleen (±10 mm) oikean mittainen. Silkki nimittäin viruu ensin melko paljon mutta palautuu osittain. Vaikka silkkijänne olisi hyvin esijännitetty, niin se venyy aina hieman jokaisen jänteellelaiton yhteydessä, aivan kuten Dacronkin.
Itselläni ei ole vielä tuollaista mutta pitäisi kyllä tehdä!
