Komposiittien urituksia (uusia ja vanhoja)

Nyt puhutaan urittamisesta! Taas?? Olis nimittäin huolia… Samat saamarin tietopankit tyhjennetty (atarn.net, Karpon kirja, facen “hornbowyers”) ja jotain meediota tarvitsisi että mitä noiden jousien sisällä lymyää, kun aina tulee uusia pulmia eteen. Aikaisemmin oli muunlaisia ongelmia, mutta nyt siirryttyä tuohon koveraan/kuperaan pintaan, ei olekaan kaikki mennyt leppoisasti sarvien liimauksen kanssa kuten aikaisemmin.

Olen kaikenkaikkiaan tehnyt kolmenlaisia urituksia jousiini:

  • 2mm suora
  • 1mm suora
  • 1mm kovera/kupera

Nämä on myös muiden tekijöiden joukossa yleisimmät tavat urittaa.

No nyt on nuo viimeisimmät koverat liimaukset nasahtelemaan irti. Talvi on ollut pirun kuiva, joten jouset on on kokeneet 20-25% ilmankosteudet sisällä - kuiviksi on siis päästy. Nyt olen viimeiset 2 viikkoa pitänyt jousia kosteammassa, 45-55% kosteudessa jonka jälkeen alkoi availut. Ja eikös 5 jousesta rapsahda sarvi irti! Tämän jälkeen kaikki on nyt liimattu uusiksi ja uutta toivoa yritetään herätellä.
Monen asian summiahan nämä on ja jälkikäteen on hankala arvioida, mutta mietityttää vaan että laittaako tuo 40% -> 20% -> 40% ilmakosteuden vaihtelu liimapinnan elämään niin rajusti että tulee repeämisiä? Eli vammat olisi tullut siinä, että corepuu ei olisi käynyt ennen 20% kosteudessa, vaan nyt sinne asti kuivaessaan olisi repinyt liimapintaa irti?
Sivusta katsottuna sarvi-puu liimapinta oli priimaa, MUTTA jännekerroksen jälkeen kuivatellessa huomasin että jännekerros oli irtaantunut hieman reunoilta, sarvien päällisiltä osin. Eli siellä oli halkeamia, jänne oli lähtenyt vetäytymään poispäin. Voiko olla että jännekin on kuivanut liikaa, entä puun kipristyminen kohti keskikohtaa?
Verrokkina: kaksi jousta ei ole tehnyt tätä, manchu ja toinen turkkilainen jotka sai kuivaa core-puu muodossa pidempään ennen jänneselkää. Eli olivat tuossa 20% ilmankosteudessa eri vaiheessa. Nämä myös taipuvat aivan mukisematta ja naksumatta.
Onko @JMenna ollut vastaavia tilanteita jännejousien kanssa?

Ei tästä varmaan selkoa tule, mutta sainpa tuulettaa ajatuksia. Yksi jousi on kasassa ja kohta jo ampuu, muita keventelin vähän, liimasin uudelleen ja laitoin strategisia punoksia. Odotetaan kuivumista ja taivutellaan sitten rauhassa.

Tuomolla oli kanssa aika hassu halkeama sarvi-puu linjassa, ei sekään ihan normaalia…

Kolme ensimmäistä on kovemman kohtalon kokeneesta jousesta. Eikä muuten ole yhtään puuta jäänyt sarveen kiinni… Joku tuossa urittamisessa voi mättää myös. Vielä on opittavaa.
Ja entäpä sitten liima, ei muuten varmana uponnut sarveen kuten pitäisi. Liimalla ja urituksilla on kikkailtava lisää jatkossa että tulee tietoa.





Tässä pituusjousi, joka saadaan paikattua.

Nämä poikkileikkaukset on vanhoista urituksista, 1mm ja 2mm harjanteilla. Aika varmatoimisia.

2 tykkäystä

Tein pieniä testikappaleita, vanhoja valmiiksi uritettuja paloja samalla 1mm konkaaviurituksella, uunissa lämmitys 70 asteeseen ja noin 90 asteinen 10% liima pintaan. Kyllä muuten imeytyy nahkaliimakin!
Pitäisi olla iso leiviuuni missä lämmittää pitkiä sarviliuskoja… Varmasti saisi parannettua liimapintaa kun saisi hyvän lämmityksen. Ensimmäisen kerroksen jälkeen lämmitys vain 40-50 asteeseen, sitten jonkun 10 kerroksen jälkeen voisi lopettaa lämmittämisen, hyvälle liimapinnalle tarttuu lämmittämättäkin.

Muuten, eilen tilleröin yhden jousen ja taas rikoin yhden. Tosin siis sarvi vaan delaminoitui säleiksi. Yhtään jousta ei ole lopullisesti pilalla joten taidanpa vaan liimata noihin kahteen uudet sarvet.

Tuli muuten mieleen, että pyöreä liimapinta (kovera/kupera) aivan loogisesti mietittynä vaatii suuremman paineen puristukseen kuin tasainen pinta. Onhan liimapinta-alaa enemmän. Eli vaikka metodit oli samat näissä kuin edellisissä, tuossa olla paikka missä homma on kusahtanut.

Siihen myös kaipaisin ideaa että mistä syystä mulla on lähtenyt jänneselät irtoamaan laidoilta, sarviosuuden päälle menevältä osalta. Minun mielestä näin ei pitäisi tapahtua vaikka jousta refleksoitaisiinkin. Voiko olla että refleksi pitäisi lämmittää, kuten turkkilaiset teki?
Mulla on 2 jousta joissa ei ole niin paljon refleksiä pakotettu ja niissä jänneselät pysyy hienosti liimattuna sarvellekin menevältä osalta. Core-sarvi liimapinta on myös näissä kertaluokkaa luotettavampi.
Voisiko tuo olla yksi syy rikoille…

Olen tehnyt noita liimatestejä lisää pienille sarvikappaleille ja huomasin nahkaliimalla, että heti kun kappaleet jätti lämmittämättä uunissa ennen liimausta alkoi tulla 10% liimaliuoksella ilmakuplia urien pohjaan! Tämä on vähän arveluttava ongelma, varsinkin kun nämä ongelmat näkyvät noin 36h kuivamisen jälkeen täysin. Mikäli liimaa 12h välein kerroksia ja ei anneta läpi asti kuivaa, voi ongelma mahdollisesti näkyä vasta todella myöhään, koska liimakerros kosteutuu aina uudelleen ja uudelleen.
Pitää seuraavaksi testata 5% seoksella. Periaatteessa voisi olla ihan mahdollista lämmittää ennen jokaista kerrosta sarvet 50 asteen lämpöön, tästä tuskin haittaa tulisi vaikka toistaisi 20 kertaakin.

Mikäs tämä efekti taas oli nimeltään kun kuperaa pintaa taivutetaan pituussuuntaan, niin se pyrkii litistymään? Kuten esim. kun taivuttaa polkupyörän lokasuojaa tai rullamittaa. Voisiko johtua tälläisestä?

2 tykkäystä

Tuo poissonin efekti voisi selittää sarvivatsan osalta, refleksille kuivatessa sarvivatsa pyrkii suoristamaan itseeä, nostamaan reunoja irti puucoresta. Jos liimapinta on huono niin…
Vähän mietin että voiko vaikuttaa että jos laittaa jänteitä paljon reunalle ja kuivaa refleksille pakottaen, tämä vetää eritoten jänneselkää keskemmäs kutistumisen takia, mutta ei poissonin efektin takia.

1 tykkäys

Jere: Talvi on ollut pirun kuiva.

Epätosi. Talvi on ollut poikkeuksellisen kostea. RH on heilunut ulkosalla 90 paikkeilla ja se on epänormaalin outoa joulu-tammi-helmikuuta. Muutama pakkaskeli kuivasi ilmaa väliaikaisesti.
Jos asut keskuslämmitetyssä talossa niin siellä sisällä on eri prossat kuin tässä talvessa muutoin.

Onko @JMenna ollut vastaavia tilanteita jännejousien kanssa?

Joo, samantyyppisiä talvikuivaustapahtumia, sikäli kun ymmärsin oikein. Niin sarvi- kuin jännejousissakin. Tarkka mittaaminen osoitti että jänteet kuivuvat kaikkiin suuntiin: pituus, paksuus, leveys. Tämä on tehnyt sen että jänteet ikäänkuin “kerääntyvät” jousen selän keskelle jos taipuva lapa on aika ohut. Eli jänteet kuivuessaan vetivät vatsaa pyörämmäksi lisää. Vaikka jänteet mitattuna ovat ohentuneet reunoilta, niinoheneminen oli paljon vähäisempää keskeltä jousen selkää.

Kattelin noita kuvia… Kiinnostaisiko Jere kokeilla kalanrakkoliimaa?

Sitten on vaan ollut täällä meidän kerrostalokämpässä kuiva, nimittäin 25%-30% kosteus on ollut aivan normaali pidemmän aikaa. Mutta tässä ongelmia puntaroineena en usko kuitenkaan että koko ongelma on kosteus.

Itseasiassa täytyy myöntää, mentiin jo tilaamaan samalta bulgarialaisjannulta kalanrakkoliimaa Tuomon kanssa. Joku puol kiloa yhteensä. Mutta voisihan sitä silti jossain vaiheessa sulta ostaa jos liiaksi on. Mikäli päästään hinnasta ymmärrykseen!

Kalanrakkoliimalla liimatessa olisi hyvinkin saattanut jouset pysyä kasassa. Mysteeri vaan on että miksi juuri nyt liimasauma hajoaa? Liima ja uritus on ollut edellisissäkin jousissa sama, ainoa ero on tuo kovera/kupera liimapinta. Jostain syystä nyt ei liima ollut imeytynyt ja täyttänyt tarpeeksi uria. Tätä olisi ollut lähes mahdoton arvata, joten jos joku ketku tulee jälkiviisastelemaan niin… :smiley:

Liimatestailut jatkuu, tästä lähtien alan laittamaan pohjaliimat kalanrakkoliimalla. Ja pohjakerroksia tulee rutosti enemmän. Myös suorempia sal-osia jousiin, ei kikkailla core-refleksin kanssa.

Kiitettävää sitkeyttä Jere.
Myönnän, en ole perehtynyt kalanrakkoliiman erilaisiin ominaisuuksin verraten muihin eläinpohjaisiin liimoihin, joten en tiedä syytä sen koostumuksessa jonka vuoksi sitä vaahteran ja sarven saumaan käytetetään/ on käytetty. Syy että on käytetty on kuitenkin jokin sen ominaisuus. Todella joustavaa kalanrakoliima ainakin on. Siihen melkein jääkin ulkomuistinen tietoni liman ominaisuuksista.
Jotenkin en usko että kämpän kuivuus sinänsä on haitaksi. Maat joissa noita jousia on tehty, omaavat ilmaston, joka on ainakin välillä kuiva kuin se kuuluisa beduiinin sandaali… Joten ei kai se kuivuus haitaksi olisi siinä määrin että hajosivat.
Mysteeristä.
Tuo on tosi että kaarevien pintojen puristuspaineen tasaisuus on vaikea tehdä… Puristitko vinkoilla vai köydellä?
Jos vinkoilla, niin pitäisiköhän olla jousen muotoinen (pituus kuin leveyskaarevus täsmälliset sapluunapalassa) sapluunapala paineen tasaamiseksi vinkan ja jousen välissä. (?) Tämä on vain ajatus…

Kiitti, pitää löytyä, muuten ei pääse mihkää…

Puristuksessa käytin puristimia, joka oli varmasti virhe. Silloin en vielä oikein ollut perehtynyt köysitekniikkaan. Sehän näissä konkaaveissa liimapinnoissa on että paljoa ei näistä ole vielä näytetty, tekijöitä on mutta jonkin verran tietoa näyttäisi varjeltavan.
Jatkossa käytän tasantarkkaan sitä originelliä köysipuristusta, sillä saa sarviliuskan pysymään suorassakin ja 360 asteen tasaisen puristuksen. Eikä tarvitse miljoonaa puristinta.

Kalanrakkoliiman edut on:

  • elastisuus
  • geeliytymispiste matalampi (huoneen lämmössäkään ei joidenkin mukaan geeliydy)
  • säilyttää vahvuutensa ikääntyessäänkin verrattuna nahkaliimaan

Miinuspuolena on herkempi reagointi kosteuteen, tämän takia kuulemma korealaiset pitää jousiaan lämpölaatikoissa jatkuvasti.

Käytännössä siis juokseva kalanrakkoliima saa pidemmän ajan vaikuttaa sarven pinnassa ennenkö geeliytyy, joten imeytyminen on parempi. Ei myöskään synny ilmakuplia. Ja lopullisessa liimauksessa on aikaa laittaa puristimet/köysi paikoilleen kunnolla ennenkö liima geeliytyy. Mutta koska 100% kalanrakkoliima on vähän jo turhan hidasta, on yleisesti ollut hyvä tapa sekoittaa nahkaliimaan pieni määrä kalaliimaa. Tällä geeliytyminen saadaan tapahtumaan hyvin huoneenlämmössäkin, eikä kallista liimaa kulu niin paljon.

Tässä lueskellessa huomasin tämän…
Miten tuon nahkaliiman kanssa kun luin että sitä ei saa lämmittää yli 70 asteiseksi ? Menettää silloin ominaisuuksiaan ? Onko sulla parempaa tietoa vai voisiko olla osasyynä näille hajoamisille ? Ja tärkein tietenkin että oliko tämä vain testissä ollut lämpötila liimalle

1 tykkäys

On totta että proteiinit ALKAVAT hajota jossain yli 65-70 lämmöissä. Enkä huvikseen yli 70 lämmittelekään. Siinä on vaan se että proteiinien hajoaminen vie aikaa, tunteja ennenkö liima on pilalla.

Tärkein juttu miksi nimenomaan nahkaliimaa minun mielestä kannattaa vetää niin kuumaksi kuin suinkin kehtaa on korkea geeliytymislämpötila, tuo jopa 90 asteinen liima antaa kallisarvoista aikaa liimaamiseen. Jokainen voi kokeilla mitä ninjailua se on liimata sarvijousen sarvet, äkkiä, tarkkaan ja suoraan.
Tätä 90 asteen lämmittelyähän ei tarvitse tehdä jos käyttää kalaliimasekoitetta. Niinkuin lähes kaikki käyttävätkin.

Toki sinällään tuo on yksi kriittisesti katsottava kohta ja jossain määrin alkaa olla ongelma jos samaa liimaa lämmittelee toistuvasti kiehuvaksi. Kun vanhan kerran lämmitetyn liiman käyttöäkin välttää tarkimmat jousentekijät.

1 tykkäys

Tai siis kaikki lämmittäminenhän tuhoaa liimaa. Vahvimmillaan liima on rakeena kun se ostetaan.

Mutta se on totta että kun ongelmia tulee eteen, pitäisi viat pystyä eristämään, sopivasti muuttamalla toimintatapoja. Selväksi on ainakin sarviliimauksissa tullut että sooloiluun ja oikaisuihin ei ole yhtään varaa. :smiley:

Tuota irronnutta liimausta kannattaisi katsoa mikroskoopilla, jotta näkisi mistä välistä halkeaminen on todella tapahtunut. Vaihtoehdothan ovat: irti puusta, irti sarvesta ja liima haljennut tai joissa tapauksissa näiden yhdistelmä. Sen jälkeen voi sitten ryhtyä ihmettelemään mitä ongelmalle pitäisi tehdä.

Itse tulkitsen urittamisen tarkoitukseksi lisätä liimapintaa ja ehkä osittain pehmentää muutosta puusta sarveksi. Molemmat viittaisivat siihen, että itse liiman lujuus ei ehkä aina riitä. Jos näin on niin liiman ominaisuuksien säilyttämiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen.

Jos ei välttämättä halua tehdä kaikkea ihan historiallisesti niin puristuksessa voisi kokeilla alipainetta. Hyvä tapa saadaa aikaan täysin tasainen puristus. Teoriassa sitä olisi voitu käyttää jo satoja vuosia sitten, mutta ei sitä kyllä käsittääkseni tehty.

1 tykkäys

Onko muuten kukaan nähnyt vanhojen liimojen analyysiä? Saattaisi olla, että joku olisi todennut, liiman kosteuden hyväksi jos ympäristö kuivaa ja kokeiltuaan erilaisia yhdistelmiä päätynyt salaiseen hygroskopointiaineeseen siis suolaan. Saattaisi säilyttää liiman kosteuden korkeampana pidempään.

1 tykkäys

Noita mun irtoamisia kommentoi tämän hetkisen maailman huipputekijät ja sanoi heti että ei ole tarpeeksi liimaa. Eli ilmakuplia oli jäänyt. Toki hälyyttävän vähän jäi sarveen liimaa kiinni, että voi olla monen asian summa.
Mikroskooppi voisi olla kova sana, mutta tuli niin roppakaupalla kritiikkiä, että noita virheitä korjaamalla ollaan jo ihan eri vesillä…

Aikalaiskirjoituksia on, että turkkilaiset olisivat pitäneet jousiaan kallion sisällä ja siis kuivattaneet jousia kosteammassa.

Mukava kun Taihki liityit foorumiremmiin, sulla on selvästi hyviä pointteja annettavana tästä teknisemmästä puolesta!

2 tykkäystä

Joskus aikanaan kun tein liimakokeita niin tuli todistettua sellainen laskemalla esiin saatu asia: tietyllä liimalla on käyttökohteesta riippuen optimipaksuutensa. Yleissääntö tässä on, että kovalla liimalla ohut kerros ja joustavalla paksumpi.

Jos liimassa oli paljon ilmakuplia niin ne on kyllä saatava pois, mutta jos se on irronnut jommastakummasta pinnasta niin myös sitä pitäisi miettiä. Vaaditaanko lisää ja/tai toisenlaista puhdistusta.

Urat eivät ole olleet perinteisesti yhteensopivia, eli liimapinta-ala sinänsä ei kasva. Jälkimmäinen asia voi ehkä olla se olennainen. Joku idea urituksessa on varmasti, koska se tuo sen verran paljon lisää työtä, sitten urituksen taustalla on ollut joku käytännöllinen asia? Ehkä tasaiset, yhteensopivat liimapinnat eivät ole niin helppoja tehdä? Urituksella saadaan pinta keskimäärin tasaiseksi ja harjanteet antavat sen verran periksi, että liimapinnasta tulee hyvä. Lisäksi uritus pakottaa laittamaan saumaan niin paljon liimaa, että sitä on varmasti riittävästi hyvän sauman saavuttamiseksi.

2 tykkäystä

Eikä uritetut pinnat lipsu liimauksessa! Ja tosiaan, esim. nykyaikainen hammashöylä on mitä paras väline saada suoraa, käyttää terää sitten höylänä tai siklinä. Saa kokeilla suoralla siklillä, tuleeko tasaista - ei tule.