Koleaa kytistä, kuuseen kurkottamista

Jousimetsästys ja erätaidot Jousimetsästys
1

Syksyn-talven jousijahdit eivät tuloksellisesti ole suhteessa satsaukseen, aivan. Eli eivät ole sitä miltä saalistilastoni näyttää. (yksi sorsa) (8 laakia)
Olen ollut jousen kanssa metsässä enemmän kuin koskaan. 90% jousiajasta passissa ja tavoitteena oli saada kauris joulukuun loppuun mennessä. Jackpot tyyppinen satsaus siis. Kuuseen kurkoittamista…
Työkiireiden takia varsinainen satsaus alkoi vasta marraskuun alusta ja ajattelin n.60 vuorokauden riittävän. Rakensin jousipassin ruokinnan viereen josta kauriit käyskentelivät. Maillamme on kauriita nelikko, yksi pari ja yksi yksinäinen pukki. Satunnaisemmin vierailee kolmikko ja isompi pukki. Eli 11 yhteensä, joista 7 vakituisempaa. Verrokkina peuroja kulkee maiden läpi ainakin tuplasti enemmän. Suurin lauma syksyn ajalta kerralla nähtynä 11 peuraa!!!

Olen istunut/seissyt passissa noin 20 settiä. Iltapäivän hämäriä, klo 17-20 settejä, myöhän illan settejä klo 20-24 ja aamuvarhaisia klo 5-9 välillä. Kauriilla kun ei ole aikatauluja toisin kuin peuroilla jotka saapuvat kuin viisari kellossa samaan aikaan, samaan paikkaan. Kokonaista passituntimäärää en tiedä, mutta yksi passi 2-3 tuntia tai hieman enemmän, tarkenemisesta riippuen. Passaamista on vaikeuttanut lumen sulaminen ajoittain ja täten yöpasseissa ei ole nähnyt mitään. Silloin vain aamu- ja iltapäiväpassit mahollisia. Passini ovat olleet kahdessa paikassa. Joulukuun alussa siirsin sen syvemälle metsään, joskin se on aika lähellä pellon reunaa, joten pientä yövalon kajoa sinne tulee jos on lunta maassa.

Ne tilanteet sitten? Muutamia. Toinen umpipimeässä alta lyllertänyt rusakko, ei laukausta kun juuri ja juuri näin eläimen. Puolisokkolaakeihin en ala. Kolmesti olen tähdännyt peuraa 11m matkalta vitaaleille, mutta purkanut kun lupaa ei ole. Pari kertaa rusakko liian kaukana tai niin takana ettei ole pystynyt laakeihin. Kerran sitten viimein saapui kaurispari ja sain laakin tehtyä. Osuma oli huono. Ammuin säkän kohdalle turkkiin nuolen kiinni, eli 20cm liian ylös ja nuoli irtosi eläimestä verettömänä ja jäi ensimmäiseen ryteikköön katkenneena. Jäljitimme silti kahden kauriskoiran kera kolme tuntia ja pisaraakaan hurmetta eikä eläintä löytynyt. Vain se heti ryteikköön katkennut nuoli löytyi. Haavakosta ei hyvä mieli heilu, siksi aina varmistus. Onneksi olen nähnyt kyseisen parin useasti sen jälkeen. Elukka on voimissaan. Kauriita näkeekin miltei päivittäin pelloilla laiduntamassa. Alle 60m ne eivät päästä, lähestyy tuulen alta tai ei. Tarkkaivaisuudessaan kauris on huikea muutenkin.

Kun on monia kertoja ja monia tunteja odottanut laukaisupaikkaa, niin sen tössiminen vei mielen maahan. Toisaalta siitä alkoi uusi tarmokas yläviistosta alas treenaaminen. Sitä sitten tein monena päivänä ihan keskipäivällä tunnin siivuja. Kyllä 11 metristä pitää omenan kokoiseen kohtaan osua. Toista samanmoista tunarointia ei tule.

Olen ollut tornissa haulikon kanssa kettupassissa myös pari kertaa ja sinne kauriit ovat tulleet. En ole ampunut koska tällöin jousella kauriinsaanti mahdollisuudet taas vähenisivät. Myös kerran rusakkoajossa kauris tuli ihan liki, mutta en laukaissut koska jousella sitä haen.
Ajankäytöllisesti vertailua vielä haulikkometästykseen. (hallitus saa editoida pois jos tämä häiritsee.) Lyhin haulikkometästys on ollut alle 15min ja kaato. Kettupasseja lukuunottamatta 7 haulikkometästyskerrasta kerran ollaan tultu tyhjin käsin metsästä pois. Toisaalta 2 kertaa on tullut tuplat. Haulikon teho jahdissa on kirkkaasti yli kymmenkertainen näiden ajankäyttötilastoiden valossa. Toki sekin että jousimetsällä olen yksin, haulikkojahdit on tiimityötä. Olihan syksyllä yksi jousijahtikin porukalla ja saimme koittaa useasti täysivauhtisiin elukoihin.

En pidä passimetsästystä mitenkään huikean tilanteita antavana. Maa on ollut sula ja elukat ovat käyneet ruokinnalla todella satunnaisest kun ruokaa saa muualtakin. Tämä varma syy osaltaan marras-joulukuun hiljaiseloon passipaikalla. Homma jatkuu kuitenkin.

Nyt edessä on ampumakoe koska lakimuutos kauriin jousimetsästykseen tuli voimaan vuoden vaihteessa. Primijousella ja nuolilla se koe tietenkin. Niillähän sitä kaurista haen. Onhan tammikuun lopun jälkeen tulossa uusi kausi syksyllä. Tästä jatketaan.

Kuva1784
Kuva1784.jpg1536×2048 1.19 MB

Passipytinki

Kuva1785
Kuva1785.jpg1536×2048 1.1 MB

Näkymä ruokinnalle

4 tykkäystä
2

Hyvä kooste talvenmittaisesta yksinäisestä puurtamisesta, mitä tämä jousijahti pitkälti on, ja sitä rakastan. Jousen kanssa siis 90 % ajasta passissa, ja haulikolla kuinka monta prosenttia? Et varmaankaan ampunut pupuja ja sorsia passitornista käsin? Sen ohella, että haulikkojahti oli ryhmätyötä, niin vertailulla ei ole mitään pohjaa.

Pointtini ja huoleni on se, että kun tekijämies poustaa vertailun primijousen ja haulikon välillä, missä haulikko vie 6-0, niin se luo mielikuvia jousella metsästämistä suunnittelevien ihmisten keskuudessa. “Jos jousella pyynti on kovillakin jätkillä ja hyvilläkin mailla nollahommaa, ei kannata edes aloittaa.”

Olen itse ollut jousen kanssa passissa tällä kaudella jonkun tusina sessiota. Riistalaukauksia 0. Hiivintäjahdissa (90 % ajasta) olen ampunut kymmeniä riistalaukauksia ja saanut 14 saaliseläintä, tai kiloina ilmaistuna 28 kiloa riistaa pöytään (elopaino). Hiivintäjahti jousella on siis tuottanut rutosti elämyksiä ja tulosta.

3

Kovaa homman pitääkin olla, muutenhan sitä tekis kaikki ja irtoisivat sohviltaan sipsipussinsa äärestä perinnejousitoimintaan… hah. Helppo ei ole ikinä mua kiinnostanut eikä aidan matalin kohta. Tästä jatketaan kun selkä ja ammuntatesti hoidetut kuntoon.

arvion välineaikaa jotenkin näin: 90% jousen kanssa passissa ja n.10% hiivintää tai ajoja jousi ajasta. Jousiaika suhteessa haulikkoaikaan syksyllä arvio Jousi 90%/ Haulikko 10%. Voi mennä ylikin 90% jouselle. Haulikon harjoittelukin elo-joulukuussa oli kokonaista 3 kertaa (kaikki kerrat elokuussa) ja sen yli kertyy mulla jousella joka viikko. Välinehuoltoa haulikolle ei käytännössä ole kuin muutama minuutti koko syksylle kun jousivermeiden kanssa se on joka viikottaista teroittelua, sulitusta, vahaamista…
Se on totta että vertailu on osin turhaa, on niin eri välineet. Ja toisaalta ei se haulikkokaan aina helppo ole tai hommaa helpoksi tee.

Passissa olo tosiaan huikeasti elämysköyhempää kuin hiivintä tai ajometsästys. Kauriille se tuntuu ehkä ainoalta saanti vaihtoehdolta. Olen toki koittanut hiipimälläkin ja koitan vastakin. Se olisikin huikea kun onnistuisi siinä. Pitäisi tuulen ja maaston ja taitojen vaan kulkea paremmin/suotuisammin ja ehkä kohteeksi osua yksi yksilö. Lauma on ollut niin herkkä hiivinnälle.

4

Onkohan mitään riistaeläintä, joka ei olisi vaikeampi saada saaliiksi laumasta / parvesta / ryhmästä? Sehän on ryhmääntymisen motiivi, että aina joku huomaa vaaran. Joulun jälkeisinä viikkoina olen saanut pyytää tyhjää kerta toisensa jälkeen, kun aiemmasta poiketen samaan puuhun nippuun asettuvat kukot lähtevät poikkeuksetta haneen ennen kuin nuoli ehtii lähteä. Ryhmässä on aina joku hermoheikko, joka pärähtää siivilleen, ja se on välitön merkki kaikille muillekin paeta välittömästi. Yksittäislintua pääsee naakimaan laakiin asti olennaisesti useammin.

Tulee mieleen, kun kerran teininä olin koivujousineni yrittämässä kynnetylle pellolle laskeutuneita kalalokkeja. Olin metsänrajassa jemmassa camot päällä ja odotin sopivaa hetkeä, kun yhtäkkiä yksi lokeista lensi uukkarin ylitseni, ja päästi palatessaan suustaan pienen naukaisun. Siinä samassa kaikki 50 lintua ehkä 50 metrin päästä paukahtivat siivilleen ja lensivät karkuun. Ei voi kuin ihailla eläinten puolustustaitoja.

1 tykkäys