Minkälaista koivu on nuolimateriaalina? Löysin varastojen kätköistä 11 kpl 10mm koivurimavarsia, pituus 31,5 - 29,5 tuumaa. Olis niitä metson sulkiakin ja ostin erehdyksessä 11/32 kärkiä 3 pussillista ja niitä ei parane 8mm varsiin kiinnittää, irtoavat liian helposti. Jos varret barreloisi vaikka pirun jäykkiä varsia taitaa tulla. Koetin juuri 120 hiekkapaperilla ja akkuporakoneella ohentaa mutta oli liian hidasta tuolla paperilla. Kunhan kuume vähän laskee niin pitää käydä hakemassa rautakaupasta 40 tai 60 paperia vai onko kukaan koettanut ihan viilalla painaa varteen siinä pyöriessä?
Mä ammuin viime vanhalinnan kisan koivunuolilla lyhärillä. Kyllä koivu pelittää, mutta hieman ongelmia suoruuden kanssa. Eli suoristetutkin nuolet tuntuvat käyristyvän uudelleen käytössä - tästä tuli juteltua Tuukan kanssa, kun samaa mieltä oli. Eli kannattaa huolella valita aihiot, ellei halua olla oikomassa.
Jos viila tai pieni käsihöylä pysyy hyppysissä, tekee niillä karkean barreloinnin ilman porakonetta. Sitten hiomapaperilla ja porakoneella viimeistelee.
Pommin kestäviä ja painavia nuolia koivusta tulee. Makuasia toki, mutta itse tykkäsin painosta ratakärjen kanssa. Omat nuolet oli 9mm~ paksuja barreloimattomia/taperoimattomia, 22" pitkiä, 100gr kärjellä ja paino noin 500gr.
Noita ammuin 47# 20" vedolla lyhäristä jossa matala jänneväli.
Tuossa vain esimerkki sopivasta nuolen mitoituksesta. Jonkin verran löyty eri jäykkyyksisiä varsia joukosta, vaikka materiaali oli samasta halosta.
Kyllä käsihöylä lienee kätevin vaihtoehto, ellet sitten tee karkean hiomapaperin hiomajigiä, jolla nuolet saa kätevästi barreloitua. Tähän tyyliin:
http://www.archers-review.com/arrows-and-arrow-making/easy-taper-tool-basic/
Toki voit kokeilla, miten nuo nuolet toimivat ihan sellaisenaan. Nokki ja kärki paikoilleen ja ammut yhden tai pari sulattomana. Pitkä, jäykkä ja painava nuoli voi toimia yllättävän hyvin ilman sen kummempaa säätöä. Kokeilemalla se selviää. Nuo voivat tosin olla jo liiankin painavia vähänkin pitemmille ammuntamatkoille.
Käytin alkuaikoina paljon koivunvesanuolia. Paitsi oksakyhmyisiä ja siksi hankalatyöstöisiä, koivunvesavarret käyristelivät ärsyttävän paljon. Vesavarret nyt ovat labiilimpeja kuin lohkovarret, mutta jätin koivun sikseen vuosikymmeniksi.
Viime jahtikaudella eniten käyttämäni eli paras leikkurinuoli oli koivuvartinen. Totesin silloin koivunuolia tehdessäni, että niiden massa ja spine vaihtelevat paljon vähemmän kuin männyllä tai kuusella, mikä on ihan merkittävä etu (ks. kuitenkin viestin loppu!)
Viime kauden hyvän kokemuksen innoittamana aloin tehdä tällekin kaudelle koivunuolisettiä, mutta tähän tarkoitukseen varaamani, noin 10 vuotta asettunut suorasyinen koivubilletti tuotti pettymyksen: varsiaihiot käyristyivät ihan käteen ja koivu lensi romukoppaan.
Tämän kauden olen metsästänyt kuusinuolilla, kun niitä kerran oli ja kiire tuli. Olen nyt todennut, että extrajäykistä kuusivarsistakaan ei ole jahtinuoliksi: ne paukkuvat palasiksi lähes joka kerta, kun osuman saanut eläin lähtee liikkeelle ja jopa puunrunko-osumat ovat usein kohtalokkaita. Eipä kuusinuolia tunnetakaan muinaisuudesta.
Koivunuolia käytettiin aboriginaalisesti laajalti havumetsävyöhykkeellä, mesoliittiselta kivikaudelta 1900-luvulle. Onkin ilmeistä, että koivusta on käyväksi nuoleksi, täytyy vain oppia valitsemaan ja työstämään koivupuunsa oikein. Puutieteen mukaan koivun tiheys ja siten ollen kaikki ominaisuudet vaihtelevat dramaattisesti, tyypillisestä männystä vahvaan tammeen. Jossain siellä luontaisen vaihtelun sisällä ovat myös ne hyvät, stabiilit koivunuolipuut.