Pitkään on jo tehnyt mieli kokeilla koivusta tehdä jousi. Siksi, että sitä löytyy kaikkialta, ja paljon, ja koska sitä on käytetty ugrijousen selässä, jollaisen aion tehdä tämän vuoden aikana. TBB kertoo koivun olevan hyvä jousipuu jopa metsästyspaunoille jos leveyttä riittää, mutta ameriikkalaiset koivut ovat tiettävästi kaikki lujempia lajikkeita kotimaisiin hies- ja rauduskoivuun verrattuna. PaleoPlanetin keskusteluissa Tuukka kertoi suomalaisista koivuista tulevan kevyitä ja helposti myötäkäyristyviä jousia. Ja myöskin, että koivun kasvupaikka vaikuttaa melko dramaattisesti koivun kuitujen pituuteen ja täten puun lujuuteen. Näiden tietojen perusteella on mielenkiintoista etsiä sopivaa puolukkakankaalla kasvavaa sileäkylkistä rauduskoivua.
Oli vain mukava veistää ja kuivattaa tätä jousta. En pannut merkille kumpaa koivua tämä oli kun hankin aihion valmiiksi kaadettuna ja karsittuna. Luulisin, että raudusta, mutta en ole varma. Sileäkylkinen ei ainakaan ollut, muttei toisaalta aivan rosoinenkaan. Tuohet otin toki talteen tököttihommia varten.
Säilytin jousta humidorissa noin 50% kosteudessa tilleröinnin ajan, kun täällä on sisäilma muuten niin kuivaa. En tiedä onko koivu niin herkkää kuivumiselle kuin esim. pihlaja, mutta varmuuden vuoksi. Puristusmurtumat pääsi hieman yllättämään tilleröinnin loppuvaiheessa, huomasin kun yksi kohta ylälavassa alkoi taipumaan
yhtäkkiä hiukan enemmän ja hetken sadattelun jälkeen paikkasin kohtaa pellavalangalla ja puuliimalla. Lustothan tässä on niin penteleen tiheässä, etten saanut laskettua ikääkään. Settiä on jumppailun jälkeen pari tuumaa. Luulin tekeväni lavoista samanmittaisia, mutta myöhemmin hoksasin, että ylälapa on 3,5cm pidempi. Ei olisi taaskaan pitänyt luottaa huonoon päässälaskutaitoon… Alalavassa oli luonnostaan myötäkäyryyttä, joten se päätyi alalavaksi. Pituutta jousella on 153cm nokista nokkiin ja leveyttä maksimissaan reilu viisi citymarkettia.
Kuten sanoin niin oli tarkoitus tehdä lavoista samanmittaiset ja tilleröidä jousi niin, että keskisormi vetää kutakuinkin jousen geometrisen keskipisteen kohdalta, jolloin nuoli lähtisi nätisti ja hyvin balanssiin tilleröitynä lapojen ajoitus olisi kohdallaan. Jousen “suunnittelu” eli nuolen liikeradan hahmottelu tilleröinnissä on kiinnostanut kovasti tätä jousta tehdessä. Ennen en ole hoksannut kiinnittää koko asiaan huomiota, on riittänyt että jousi on näyttänyt ja tuntunut olevan balanssissa täydessä vedossa. Tähän liittyen alalapa näyttää vieläkin liian jäykältä…
Avaatko tätä kasvupaikan valintaa hiukan ? Onko tämä faktaa että puolukkatyypin kankailla kasvaa kestävin koivu ? En ole itse perehtynyt asiaan mutta aihe kyllä kiinnostaa nimenomaan ugrijousen vuoksi. Omalla takapihalla kasvaa nätti sileä kylkinen suora koivu jota olen katsellut sillä silmällä että pötkäytän sen nurin jousitarpeiksi. Kasvupaikka on vanhaa merenpohjaa.
Ensimmäinen koivujousi tällä foorumilla! Mikä jottei, koivun vois kokasta itsekin…
Rauduskoivua, kuivalta kasvupaikalta ja leveillä lavoilla. Siinä olisi parhaan koivujousen ainekset. Ymmärtääkseni märkä kasvuympäristö tekee koivusta löysää.
Koivusta voisi aivan hyvin tehdä luokkaa 10cm leveillä lavoilla - jos löytyy materiaalia. Siinä kun pitää kärjet silti kapeina, tulee aivan hyväheittoinen jousi. Niin hyvä kun koivusta voi toivoa, tietenkin.
Vatsan paahtaminen voisi koivulle erityisesti tehdä terää.
Tuukka kirjoitti vanhalle foorumille ugrijousiketjun sivulle 12 näin:
"Koivun kasvupaikan vaikutusta puuhun on tietenkin tutkittu Suomessa. Eroja on: puolukkakankaalla kasvavan koivun kuiva-tuoretiheys on keskimäärin noin 50 kg / m3 suurempi kuin suolla kasvavan koivun, mustikkakangaskoivu jää näiden väliin.
Vanhalla kansalla oli omat näkemyksensä tiukan koivupuun lähteistä: valkokylkinen, lyhytrunkoinen lehtomaassa kasvanut rauduskoivu tuotti parhaan puun. Mielenkiintoista on, että Ruotsissa on ihan samanlainen perinnekäsitys. Puutiede ei sano lehtokoivuista mitään, on sen verran marginaalinen kasvupaikka. Puutieteen tulos kuitenkin on, että koivulla sileä (siis valkoinen) kuori indikoi puukuitujen suurta pituutta.
Oma kokemukseni on, että lehtomaassa kasvaneesta rauduskoivusta tulee huomattavasti parempia jousia kuin mustikkakankaalla kasvaneesta hieskoivusta. Jälkimmäiset puristusmurtuilee ihan käsiin. Täytyypä ottaa koivuasiakin uudelleen käsittelyyn."
Noita tutkimuksia en ole lukenut itse eikä ole linkkiä heittää. Täytyy yrittää jossain välissä etsiä.
Kunhan lumet sulaa, niin pääsee kankaita tutkimaan. En muista, olenko ikinä tätä ennen odottanut lumien sulamista.
Kiitos. Tämä valaisi asiaa. Tuo takapihan koivu on valkokylkinen suht sileä runkoinen ja suorahko. Kasvupaikka on vanhaa merenpohja lehtoa joten saattaisi tässä ollakin ihan kelpo puu, reilut 30cm on savipitoista muraa ensin ja sitten hienoa hiekkaa alla ties kuinka syvästi. Pakkohan tuo on näillä tiedoilla ja tässä valossa kaataa ja katsoa millaista materiaalia se on. Saapahan samalla tuohta tököttiin, varsijousiin tukki matskua, uusia halkaisukiiloja ja pääsee kokeilemaan miten saa leikattua tuohta jousen päällystämiseen.
