Siitä on nyt vuosia kun olen viimeksi jousta yrittänyt veistää, mutta nyt kun sain käsiini hyvännäköisen koivupalikan nin ajattelin taas yrittää jotain kivaa siitä veistää. Kuvia aihiosta (punainen viiva kuvaa suunniteltua jännelinjaa):
Eli muutama huomio: selkäkuvasta erityisesti näkee että jousessa on jonkin verran kierteisyyttä, ja jos haluan laittaa jännelinjan niin (punainen linja), että se olisi kahvan selkään nähden noin 90º kulmassa, lavat olisivat erityisen pahasti kierteessä. Kärjet ja lavat olen jättänyt vielä sen verran leveiksi, niin voisin myös laittaa jänteen kulkemaan vähän eri kautta, niin että kierteisyyttä jäisi vähemmän, jolloin kahva olisi vähän vinossa pituussuunnassa ja kahva ehkä vähän vinossa myös pituusakselin suhteen. Jos taas veistän lavat seuraamalla puun syitä, niin jännelinja kulkee selvästi kahvasta sivuun. En tässä vaiheessa osaa sanoa miten sen jännelinjan olisi paras laittaa kulkemaan, apuja?
Jos ihmettelette jousen muotoa tässä vaiheessa, niin johtuu siitä että se oli isolla metsäkoneella kaadettu, ja puuhun jäi siitä pahoja jälkiä. Tuo on siis se, mitä siitä jäi jäljelle kun vaurioituneet kohdat veistin pois.
Mitä olen lukenut, niin 163cm pitäisi olla ihan hyvä pituus jäykällä kahvalla sille 26" vetopituudelle, mutta kun sitä leveyttä ei kovin paljoa ole, ja kun puu on koivua, niin mietin että uskaltaako siitä yrittää saada 30#? Tämä liittyy osittain nuoliaihioihin mitä olen Suomesta löytänyt. Kevyimmillään niitä saa 20-25# jäykkyydellä (mikä ilmoitetaan käsittääkseni 28" vetopituudelle), ja kun niistä nipistää se 1-2" pois, niin todellinen jäykkyys olisi 30-35# 125 grainin kärjillä. Lisäksi aihiossa on jo valmiiksi myötäkäyryyttä, 25# on aika kevyt, enkä tiedä miten paljon ne 125 grainin kärjet vielä nuolen lähtönopeutta hidastaisi. Jousi (jos onnistuu) menee siis täydelliselle aloittelijalle, eikä sen siinä mielessä tarvitse olla loppuun asti optimoitu, muttei nyt ihan täyttä lelujoustakaan kehtaa antaa. Myönnän jo valmiiksi että ehkä murehdin näitä turhan paljon, mutta mitä itse tekisitte?
Siis: nuoliaihiot kevyimmillään 20-25#, nuolen kärjet voisivat olla 70 tai 125 grainia painavat, jouselle koetan saada jotain 20-25# (30#?) väliltä, ja vetopituus 26".
Koivujousta en ole koskaan tehnyt, mutta vähän voisin sanoa kommenttia.
Paahtamalla vatsan saat koivujousen kestämään paremmin puristusta, jolloin toiveet paunamäärästä ovat lähempänä mahdollista. Paahtamisen voi tehdä lieden päällä tai avotulella, mutta helpoimmin kuumailmapuhaltimella.
Pieni kierous/vinous ei haittaa jousessa juurikaan. Yhtään jousta en ole kierouden takia saanut säpäleiksi, huonon syykulun takia kylläkin. Eli ei kannata veistää luonteikkaasta puusta lankkutavaraa, vaan antaa syykulun mennä ja seurata huolella.
Jos jousen jännelinjaa haluaa kahvasta kuitenkin oikaista höyryttämällä, helpottaa tätä mikäli kahva on kapea.
Mä sanoisin että 25lbs on ihan ok jousi aloittelevalle ampujalle/tekijälle. Koivu materiaalina on melko haastava, ei kannata pettyä jos kosahtaa. Tekee vaan uuden sitten vaahterasta tai pihlajasta.
Mä siirtäisi kuvan jännelinjaa piirun verran pystysuorempaan, sahaisin haluttuun mittaan ja nokit pikkurillin leveyteen. Lavat 3,5 cm leveyteen ja kaksi kämmenen leveyttä kavennus nokkeihin. Propelli ei kuvassa näytä kauhean pahalta joten ei tarvi välittää.
Nuoliksi tekisin 8mm Cello pyörölistaa k-raudasta, mäntyä. 76,2 -senttinen olis 30" . Raakaspinetys digivaa’alla joka mittaa gramman tarkkuudella. Metodina toi Jeren täällä mainitsema nurjahdus. Toteutus varsi pystysuoraan vaa’alle, painat nokista suoraan alas ja kun varsi nurjahtaa niin lukema ylös varteen ja seuraava. Jos vaikka parisenkymmentä nurjauttaa niin saanee kuutisen vartta kutakuinkin samoilla arvoilla. Kärjiksi laittaisin kevyemmät 100 greinin tai jopa 75. Onnea matkaan!
Kiitos vinkeistä. Koetin syykulkuja seurata ja jännelinjaa vähän suoristaa, mutta loppujen lopuksi vatsaan tuli pahoja (~lavan keskelle asti yltäviä) puristusmurtumia räsähdyksien säestämänä ja jousi taitaa olla entinen. Murtumat ilmestyivät jousta jänteelle jännittäessä, ilmeisesti ei tykännyt siitä että väänsin sitä reittä vasten. Jatkossa yritän muistaa käyttää narua jousen jännittämiseen.
Harmi. Ei olisi kyllä 35mm leveällä kepillä uskonut, että puristusmurtumia tulee noilla paunatavoitteilla. Oliko saranaa ja/tai oliko liian jäykkä kun yritit virittää jänteelle? Mitä tarkoitat tuolla reittä vasten vääntämisellä?Erillisen viritysjänteen käytöstä tuskin on mitään haittaa, mutta ei sellaista tarvi tuon pituisella ja noin kevyellä jousella.
Mahtavaa kun olet tarttunut uudestaan harrastukseen kiinni! Koivu on kyllä mielenkiintoinen jousipuu, ainakin itseä kiinnostaa tällä hetkellä kovasti koivu jousipuuna, erityisesti urgijjousen selässä ja paahtamisen kanssa yksipuisena.
Oliko puu varmasti kuivaa? Kerrotko kuivatustavastasi ja ajoista?
Eihän koivu mitään tiukkaa ole, eikä aloittelijalle siten helpoin ensipuu. Pientä hakemista tillerissä ja väärä viritystapa niin se on siinä.
En usko että jousi olisi kokonaisuudessaan ollut liian jäykkä, oli ollut jänteellä aiemminkin ja olin sitä kymmeniä senttejä jänteellä venyttänytkin paunojen jäädessä ~20lb luokkaan. Siinä on varmaan ollut tillerissä aika heikko kohta, puu näytti luonnottoman ohuelta ennen kuin se tuntui siitä taipuvan ollenkaan (juuri kahvan yläpuolelta). Reittä vasten vääntämisellä tarkoitan että jousen nokki lepää vasenta jalkaa vasten, kun pidän vastakkaisesta lavasta kiinni ja painan reidellä jousen keskeltä että saan sen taipumaan. Muistan että se oli jostain syystä hankalaa sillä kertaa kun niitä murtumia tuli, en tiedä teinkö jotain hölmöä sitä huomaamatta, mutta siinä kohtaa se tuli.
Kuvittelisin että puu oli kuivaa, mutta en kyllä varma ole. Oli lunta maassa silloin kun se kaadettiin, minkä jälkeen se on lähinnä kuistilla ollut lepäämässä. Enpä nyt osaa sanoa miten paljon kosteutta puu imee ulkona kostealla kelillä, mutta keli on ollut kuivaa viikkojen ajan enneen kuin sitä aloin työstää.
Tuota taivuttelua kutsutaan lattiatilleröinniksi, eli ihan normipuuhaa.
Ulkona säilytetty puu imee itsensä aivan liian kosteaksi ja tässä on ilmiselvästi yksi syy jousen rikkoutumiseen. Jousipuun paikka on sisällä 35-50% ilmankosteudessa, jossa puu säilyttää itsensä 8-11% tuntumassa (karkeasti). Tämä on aika tarkkaa, ihan siksi että puu menettää merkittävästi elastisuuttaan ja puristusmurtuilee yli 12% kosteuksissa. Lonkalta sanoisin että ulkona ollut puu on näinäkin aikoina 15-20% kosteaa, eikä sen alemmaksi pääse.
