Klopster 44#@21"

Olen tässä ottanut haltuun uutta metsästysjousta, jonka nimesin Klopsteriksi. Kuten mun jahtijouset jo vuosien ajan, tämäkin jousi on isotuomipihlajaa, mutta malliltaan toisenlainen kuin aiemmat: jäykkäkahvainen ja pyramidinen.

Syy muutokseen on se, että haluan lisää heittoa metsästysvälineisiini. En tehdäkseni nuolten lentoradoista litteämpiä, sillä osun hyvin pitkillekin metsästysmatkoille melko hitailla nuolilla, vaan vähentääkseeni riistan reaktiointiaikaa nuolen lentoaikana ja varmistaakseni läpäisyn keskisuuren riistan ammunnassa.

Heiton lisäys ei saa tulla jousen pituuden hinnalla – yli 50-tuumaista jousta en suostu ottamaan maastohommiin. Siispä leveämmät, ohuemmat lavat ja pyöreämpi tilleri kuin ellipsisissä, kapeissa läpitaipuvissani.

Klopster on 126 cm (49,6”) pitkä nokista nokkiin ja vetää 44#@21”. Se ampuu 360-greinisiä nuolia 156 fps ja 426-greinisiä nuolia 141 fps. Kevyempi nuolipaino vastaa kevyimpiä leikkurinuolia mitä minulla on, ja raskaampi nuolipaino tyypillisiä mäntyvartisia 27-tuumaisia barreloimattomia leikkurinuolia.

Kevyemmät nuolet kantavat 26,5 J, raskaammat 25,7 J liike-energiaa, mikä on kunnon siivu enemmän kuin Saska II sai aikaan. Tämä on ensimmäinen kerta testaamissani primijousissa, kun kevyemmät nuolet ohittavat raskaammat liike-energiassa.

Nimensä Klopster sai siksi, että se on pyramidinen jousi, jonka leveys, leveyssuipistus ja vetosuhde vastaavat Paul Klopstegin 1940-luvulla määrittämiä mittoja, jotka arvioni mukaan sopivat myös näin kevytvetoiselle tuomipihlajalle: suurin leveys 38 mm.

Ollaan kaukana Bakerin 55–75 mm leveistä pyramidijousista, jotka peittäisivät tähtäysnäkymän riistatilanteissa ja hälyttäisivät riistaa valtavalla pinta-alallaan liikkeessä. Kun pintapuuselkäinen luonnonaihio on ehtona, olisi bakeriaanisen leveä lapa ylipäätään hyvin hankala toteuttaa, tuomipihlajan tapauksessa mahdotonta.

Klopster myötäkäyristyi sisäänajossa selvästi enemmän kuin olisin toivonut: työsetti on peräti 37 mm, mikä on puolet enemmän kuin Saska II ikinä myötäkäyristyi, vaikka se on kymmeniä prosentteja kapeampi jousi. Näin vaikka pidin huolen, ettei Klopsterin sisälavat myötäkäyristy yhtään. Niinpä Klopsterin alkuveto on laiha ja loppuveto kiristyy enemmän kuin haluaisin.

Vähemmän myötäkäyrä jousi toisi muutaman fipsin ja parantaisi vetotuntumaa. Tämä taitaa olla viimeinen tuomipihlajajousi vähään aikaan minulle, kun mukaan lasketaan uunituoreen Pilskan räjähtäminen riistatilanteessa viime jahtikauden lopussa.

Klopsterissa on lonkkarityyppinen ¾ kahva, jossa jousen pituuskeskipiste on tuuman kahvan yläreunan alapuolella ja kahvan feidit ovat voimakkaan epäsymmetriset. Tilleri on tarkoituksella voimakkaan positiivinen. Ylälavan keskivaiheilla ollut myötäkäyrä vinkkelimutka ajoi tätä tavoitetta, mikä näkyy kuvissakin selvästi.

Klopsterin kahva on niin matala (22,9 mm), että jousesta tuli eräänlainen testi mun jäykkäkahvaisten jousten minimipaksuudelle. 25 mm leveä kahva ei taivu havaittavasti. Se on vuorattu korkkisuikaleilla, jotta kahvan mitat sopivat käteeni. Kahva on äärimmäisen mukava ja Klopster ei potki yhtään edes 360-greinisiä nuolia ammuttaessa.

Tähän mennessä kämmenenkokoiset kasat 13 metristä uudella jousella kertovat, että jousi ja mies toimivat yhteen.

13 tykkäystä

Lähdin tavoittelemaan viime vuoden puolella 22 tuuman vetoa, joka olisi taannut huomattavan heiton korotuksen. Allely metsästää 22 tuuman vedolla, niin myös Gill, niin myös menneet Martin ja Hoffman. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut.

22 tuuman veto on mulle niin pitkä, että se sotkee mun ampumatekniikan täysin. Tuntuu kuin nuolen perä pitäisi vetää kauas tähtäävän silmän taakse jne. Niinpä aloin ottaa haltuun 21 tuuman vetoa, ja se on toistaiseksi toiminut: veto on pitkä muttei liian pitkä.

Klopsterinkin kronotuksessa kävi selväksi, ettei yksittäisillä kronolukemilla tee mitään. Aina välillä koneeseen tulee huomattavan alhainen tai huomattavan korkea lukema. Kyse on todennäköisesti nuolen oudosta lentoasennosta anturien yli, mutta muitakin syitä on. Nämä on vielä helppo pyyhkiä yli virheinä, mutta sitten on lukemia, jotka voisivat teoriassa pitää paikkansa, kuten Klopsterilla kevyen nuolen kanssa tullut 176 fps.

Kun 10 - 20 fps odotusarvoa suurempi lukema tulee näyttöön, kriitikitön korkeimman luvun metsästäjä toteaisi: no nyt tuli hyvä laaki ja julistaisi maailmalle jousensa heittoa. Kriittinen kronottaja sen sijaan toteaa, että ei tehnyt mitään sellaista tällä laukauksella, että korkealle lukemalle olisi katetta.

Kolme yhtäläisen korkeaa lukemaa kronotussarjassa on minimi sille että tulosta voi pitää todellisena. Kunkin jousen ja nuolen kronolukema seuraa laajassa kuvassa johdonmukaisesti vetopituutta ja laukaisun puhtautta. Ei ole olemassakaan ”yllättävän kovaa lukemaa”, kun kronolaukauksia ammutaan riittävän monta, kriittisellä otteella.

Takavuosina itse kunkin ampumat korkeimmat yksittäiset kronolukemat ovat kaikki epäilyksenalaisia ja vähintään huomattavalta osin pelkkää pötyä.

1 tykkäys

Aiheesta on keskusteltu aiemminkin. Mittaustekniikan perusasioita.

Hyvä tapa on ampua vähintään tusina tulosta, poistaa pienin ja suurin ja laskea lopuista keskiarvo. Lisäksi keskihajonta olisi hyvä lisä. Sitten mittausolojen opyimointi ja vakiointi, esimerkiksi sisällä lisävalojen kanssa. Kronoissakin on eroja, olisi hyvä olla kaksi kronoa peräkkäin.

Tietenkin, jos vain vertaillaan omia tuloksia aiempiin omiin tuloksiin, niin silloin riittää vähän vähempikin, kunhan mittaukset toistetaan täsmälleen samalla tavalla.

Olennaista on myös mitata oikeita asioita. Tuukan mittaustulokset ovat tavallaan turhia muille, koska nuolen massaa ei ole vakioitu suhteessa jousen jäykkyyteen. On vain joku nopeus satunnaisella nuolen massalla. Siksi on vaikeaa ottaa kantaa tuloksiin, että ovatko ne hyviä vai huonoja, kun vertailukelpoisuus puuttuu. Tosin, tässähän oli tärkeää vertailla tuloksia nimenoman aiempaan vastaavaan jouseen, ei mihin tahansa jouseen.

On totta, että Klopsterin kronotuksessa minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, miten Klopster ampuu verrattuna joihinkin satunnaisiin jousiin maailmalla. Fokus oli siinä, miten se ampuu minun käyttämiäni metsästysnuolia verrattuna minun aiempaan / aiempiin metsästysjousiini.

Menee semantiikan puolelle, mutta on vaikea pitää satunnaisena nuolen massana nuolen massoja, jotka ovat täsmälleen niitä nuolen massoja joita ammun vuoden ympäri, vuodesta toiseen.

Eikö vakiointi kulje molempiin suuntiin? Mun käyttämä kevyt nuoli oli 8,18 gr. / #. Siitä vaan ampumaan 8,18 gr./# nuolia. Se on esimerkiksi Hickmanin (1931) mukaan keskipainoisten nuolten alueen alapuoliskolla, käypä elävän elämän ammus.

Miten nuolen massa pitäisi vakioida suhteessa jousen jäykkyyteen? 10 gr. / # etc. ei toimi kaikenlaisilla jousilla. Ei riitä että nuolen massa vakioidaan suhteessa jousen jäykkyyteen, sillä myös vetopituudet vaihtelevat suuresti.

Bakerin ja vaikkapa MoJamin käyttämä 500 greinin nuolivakio sorsii lyhyitä vetopituuksia, eikä siten toimi kaikenlaisten jousten arvioimisessa. David Dewey muotoili joskus 2018 nuolenpainokaavan, joka ottaa huomioon sekä jousen jäykkyyden että vetopituuden:

10gpp x draw/28

Tuolla kaavalla Klopsterin testinuolen pitäisi painaa 330 gr. (7,5 gr./#), mutta esimerkiksi samanjäykkyisen, 24 tuumaa vetävän jousen nuolen 377 gr., ja 28 tuumaa vetävän jousen nuolen tietenkin 440 gr.

Joskus takavuosina Tuomo laskit minun tekemistäni metsästysjousten kronotuksista tehokkuuksia, joiden dataksi riitti useammalla eri nuolenpainolla (olivat ne mitä hyvänsä) ammutut kronotulokset. Nytkö ne ovatkin vain joitain nopeuksia joillain satunnaisilla nuolen massoilla, joista ei saa mitään irti? Olen yllättynyt.

Tarkoitin tietenkin jousen testauksen näkökulmaa, jossa käytetään tiettyä yleisesti käytettyä nuolen massaa suhteessa jousen jäykkyyteen. Jos nuolen massa on 8,2 gr/# ja nopeus jotain, niin se ei kerro minulle paljoakaan. Jos taas nuolen massa on 10 gr/# (28" veto), niin silloin nopeus on huomattavasti helpompi hahmottaa suhteessa muihin jousiin. Tuosta 10 graania per pauna nopeustestinuolen massasta on muodostunut de facto -standardi perinnejousipuolella. ATA on luonut taljoille omat standardinsa (5 gr/#, 30" veto) mutta se ei oikein perinnepuolella toimi.

On totta, että 10 gr/# ei toimi aina, varsinkaan jos jousen vetopituus vaihtelee. Voidaan toki laskea vaikkapa hyötysuhde tai määritellä jonkinlainen nuolen nopeuteen sekä muihin muuttujiin perustuva kaava jousen “hyvyydelle” mutta onko se tarkoituksenmukaista, onkin eri asia.

Viite Deweyn ehdotukseen (vuodelta 2012) löytyy täältä, viesti #5:

Täällä myös hyvää keskustelua aiheesta (Deweyn viesti #12):

Jos tunnetaan vähintään kahdella (mieluummin useammalla) eri painoisella nuolella mitatut nopeudet, niin tuloksista voidaan laskea minkä tahansa painoisen nuolen nopeus. Mutta laskennalliset tulokset eivät välttämättä ole tarkkoja, virhemahdollisuuksia on aina, kyse on arviosta. Lisäksi halutun tuloksen (esimerkiksi 10 gr/# -nopeus) vaatii laskemista, mikä hankaloittaa nopeaa vertailua. Itse luotan enemmän mitattuun tulokseen kuin laskettuun tulokseen, eikä laskettua tulosta voi käyttää luotettavana tietopisteenä. Joten ei kannatta olla yllättynyt.

Lyhyesti, hyvä, että on erilaisia mittaustuloksia erilaisista jousista. Jousi on nätti, toimii ilmeisesti paremmin kuin vanha, joten toivotaan, että tulosta tulee!