Simo tuossa taannoin kysyi silmäiltyään minun “Made in finland II” joustani, että tämäkö on jousi jolla olet kisasi ampunut? Jani V. kysyi taannoin samaa.
Olen ampunut kyseisellä jousella vasta kolmet kisat. Kaikki tänä vuonna: Preeria, AR ja Petikon Vaisto. Viime kesänä jousi oli jo ammuttavissa, mutta vieraan tuntuinen ja uutuuttaan jäykkä ja viimeistelemätön. Uutta oli jousessa voimakkaampi B-profiili kädensijassa sekä kädensijan paikan muuttaminen hieman alemmas keskikohdasta. Eli jousi on hieman epäsymmetrinen. Poikkileikkausprofiili lavoissa on myös litteämpi kuin monissa jousissani. Pituutta jousella on 129,5cm ja paunoja 23# vedolla 52-54lbs.
Jousen vaihtaminen kisasta toiseen on huono juttu tuloksellisesti, silti en ole kavahtanut tehdä niin. Viime keväänä en ollut AR kisassa ja Petikon ammuin Orapihlaja jännejousella. “Oras” on aika lailla yhtä voimakas kuin yllä oleva jousi. Tuntuma vedossa aivan eri.
Viime kesän Turun Vanhanlinnan ammuin taasen jännejalavalla, joka on näistä jousista kahdella tapaa kevyin. Noin 46lbs 23# vedollani. “Jänejalava” on massaltaan myös kevyin. Jännejalava on huippupehmeä ammuttava ja tosiaan, kuten Petikon vaistossa tänä vuonna, niin Turussa viime vuonna jäin voittajasta sen 3p, eli yksi vitaalilaaki minulta jäi puuttumaan.
Kisakauden 2015-2016 (Petikot, Turut, HMlinnat, Hikiät, Pärnu…) ammuin pääsääntöisesti “Made in finland I” jousellani. Jousen nimi tulee marjakuusijännejousen jänneselystyksen päällä käyttämästäni mateennahasta. Vastaava II tuolla ylhäällä on tästä viritetty versio.
Jousi on lyhyin 129,5-124cm sarjassani. Ehkä kaikkein kiikkerin myös, mutta tällä jousella olen tehnyt parhaat metsästyslaakini.
Nyt en oikein muista 2014 kisajoustani. Joku suht samanpituinen jännejousi se oli. Petikon taisin ampua “Classic i” jousella. Saarnijännejousi. Jonkun kisan taisin ampua puujousellakin.
2013 ammuin “Kukka/ Classic II” jousella. Kevyempi, saarnijänne 44lbs 23# vedollani. Tällä tuli Turussa mestaruus. Saatoin ampua tällä myös 2012 kisat. Mestaruus siitäkin.
2012 Petikon ammuin taasen “Classic I” jousella.
Kriikuna- ja syreenijännejousillani tai jalava-syreenijännejousellani en ole ampunut kisoissa kertaakaan jos pituuskisoja ei lasketa.
Jos jousia katsoo, voi ne ensisilmäyksellä olla aika samasta puusta veistettyjä. Tarkempi tiirailu osoittaa että kisajousissa (ainakin 7 eri jousta aikavälillä 2012-2018 ja aiemmin oli mitä lie saarnijousia ja räkävaahteroita) on neljää eri puulajia ja jokaisen pituus ja profiili hieman erilainen. Jänteiden määrä vaihtelee, paunat vaihtelee ja jousien viimeistely on aina uniikki. Melkein joka jouseen on oma nuolisetti. Tietty hyvää nuolisettiä on jatkettu 15 nuolesta joskus yli 30 nuoleen.
Kaikki nämä erilaisuudet tekevät vaikeutta tulosten tekemiseen. Yhdellä tai kahdella jousella ampuminen oikaisisi myös nuolisetit ehkä noin kahteen settiin. Olen tutkimusmatkalla tämän jousiharrastuksen kanssa ja nuljutan jännerekurveilla jotka ovat aika liki toisiaan. Että mikä toimii mielestäni ja mikä ei. Koetan aistia että miltä tuntuu ja miksi. Tämä on tämä meikän: “jännerekurveja suomalaisista jousipuista projekti”.
Jokainen joka on puusta jousen tehnyt tietää että vaikka kuinka kopioisi millilleen mitat samasta puulajista olevasta jousesta niin tuntuma on eri. Jos pituudet paksuudet ja jänteiden määrät vielä vaihtelee niin muuttujia on hitokseen.
Eli olen pitänyt kisajouseilun raikkaana, kausi tai kaksi yhdellä jousella vaikka tuloksien tekeminen hankaloituisikin. Ammun ehkä neljällä- viidellä jousella samalla kaudella ja yksi valikoituu lemppariksi tai vain jouseksi jolla nyt mennään kisoihin tai metsälle.
Tietty olen miettinyt että ottais käyttöön jousen jolla menestyin jo joskus mutta… plaaah, uutta päin ennemmin! Uteliaisuus vie voiton.
Kyllä nää on täällä niin nähty, mutta kerta vielä, uudella otsikolla. Vastaus kavereille kisajousestani: ammun eri jousilla aika lailla.
