Kuluvan talven aikana ikänäkö iski toden teolla, mutta sitä visvaisempi fysiikan muutos on mun oikeaan olkaan pesiytynyt kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Kaikki mihin liittyy olan loitonnus ja kuormitus, tuntuu kipuna olkapäässä, kaikki ruumiilliset suoritukset pitää tehdä se mielessä ja sitä välttäen.
Äskettäinhän uutisoitiin kuvantamistutkimuksesta, jonka perusteella kaikilla 40 vuotta täyttäneillä on kulumistyyppisiä vaurioita olissaan, niilläkin, joilla ei ole mitään oireita. Monilla on, kuten nyt mulla jo kuukausien ajan.
En ole ampunut jousella kuukausiin, tai nyt viikkoihin siitä kun pakkashanki loppui ja piha-aktiviteeteille suotuisat olot palasivat. Tänään päätin kokeilla miten homma sujuu. Ammuin Klopsterilla (44#@21”) kolmen nuolen sarjoja, tunnustellen. Ainakaan lyhyillä vedoilla oikea olka ei älähtänyt, mutta tuntui jo 15 laakin jälkeen lievästi ärtyneeltä. Saa nähdä miten jatko menee, mutta kyllähän tämä huolettaa.
Onko muilla täällä kokemuksia kiertäjäkalvosinoireyhtymästä ja jousiammunnasta sen kanssa?
Ei ole kokemusta tuollaisesta kroonisesta oireilusta.
Joskus on ollut pientä heikentymistä kiertäjänkalvosin lihaksissa. Olenkin tehnyt siksi ajoittain uloskiertoja kuminauhalla tai käsipainoilla. Aikaisemmin kuului aina alkulämmittelyihin ennen penkkipunnerrusta tehtäväksi.
Sain äskettäin olkapäässä kummallisen muljahduksen aikaan jäykemmällä jousella joten aloin taas tekemään uloskiertoja kuminauhalla varuiksi.
Oletko tehnyt näitä uloskiertoja hoitona tuohon vaivaan? Nopealla googlauksella suositellaan fysioterapiana tuohonkin. Sisäkiertopuoli on yleensä vahva, koska arjessa tulee niin paljon enemmän liikettä siihen suuntaan
Eipä ole olkapäiden kanssa ollut koskaan ongelmia sinä aikana, kun olen jousiammuntaa harrastanut. Ilmeisesti teen jotain oikein… johtuneeko jousistani, joilla on pakkoa ampua ”oikealla tekniikalla”, ettei paikat hajoa. Ainoa ongelma, joka minua joskus hetken vaivasi, oli ns. tenniskyynärpää vasemmassa kädessä. Se johtui siitä, kun alkuun ammuin ns. ”knuckles white” -tekniikalla, eli puristin jousta kourassa melko tukevasti. Kipu katosi noposaan, kun vaihdoin otteen enempi ranne suorana vedon alussa ja jousi löyhästi etusormen ja peukalon muodostamassa lenkissä. Sen jälkee liki 20 vuoteen ei ongelmia.
Jos joku paikka jousiampujalla aiheuttaa ongelmia, niin kiertäjäkalvosin. Itse olen käyttänyt kuminauhaa, sillä jumpaten, sekä toki käsipainoilla myös, voi vahvistaa kiertäjäkalvosimen alueen lihaksia.
Sanoisin, että googlaa termeillä “archery rotator cuff exercises” ja etsi sopivat harjoitukset, niin toivon mukaan auttaa.
Toivotaan, että paranee! On viheliäistä, jos ei voi ampua kipujen takia.
Ite huomaan että jos oon liikkunut vähemmän, ts. istunut ja maannut enemmän, niin hartiat tuntuu jäykemmiltä ja jousella ampuminen tuntuu epämukavammalta olkapäissä. Mielestäni rintarangan treeni on oleellista olkapäiden toiminnalle. Jos on niskan tai alaselän ongelmaa, on luultavasti myös rintarangassa. Ja minulla ollut kaikkia jossain määrin tähän ikään mennessä.
Linkissä mielenkiintoinen tutkimus, jossa oli selvästi enemmän kiertäjäkalvosinrepeämiä niillä, joiden selän ryhti oli puoleen tai toiseen heikompi.
Kiitos vastauksista. Täytyy paneutua noihin uloskiertoihin ym. fyssahoitoihin.
Sehän tässä on ihmetyttänyt, että olen 20 vuotta puntannut monipuolisesti eikä mulla ole koskaan ollut tällaista riesaa. Vielä kolme kuukautta sitten tein esim. dippejä lisäpainojen kanssa (mun lempiliikkeitä, ns. “ylävartalokyykky”) ja tein vastaliikkeenä yhden käden kulmasoutua 52 kilolla, mutta nyt en voi tehdä yhtäkään dippiä edes ilman painoja, ilman helvetillistä kipua.
“Olkapään ja kiertäjäkalvosimen vaivojen ehkäisemiseksi tulee etenkin keski-iässä välttää olkanivelen toistoliikkeitä varsinkin loitonnussuuntaan.”
Helppo se on lääkärin sanoa. Tuo merkitsisi mun tapauksessa sellaista elämänrajoitusta, jousiammunta vain yhtenä lukuisista (vaikkei se “puhdasta” loitontamista olekaan) aktiviteeteista, että kadottaisin suunnilleen identiteettini.
Ammuin äsken Klopsterilla kuusi kolmen nuolen sarjaa. Olka ei kipuillut tehdessä, mutta on arka näin jälkikäteen.
Veikkaan että muutama harjoituskerta uloskiertoa poistaa oireet kokonaan.
Oma fyssari vasta mainitsi että vastaanotolle tullut voimanostaja (240kg penkkipunnertaja) ei saanut pienelläkään kuormalla tehtyä uloskiertoa. Ja punnerrus silti kulki.
Tuota liikettä olen joskus 10 vuotta sitten tehnyt kevyen käsipainon kanssa, kyljelläni. Kuminauhassa on tietysti toisenlainen “voimakäyrä”, ja sitäkin täytyy kokeilla.
Holy mama: tein äsken keskipitkät sarjat L-flytä kahden kilon pikkupuntilla ja heti sen jälkeen mun oikea olka loitontui ilman kipua!
Ei tämä vaiva tietenkään vain tällä ole ohi, vaan L-flytä tehdään vielä monesti ja kuulostellaan kehoa, mutta raskaan sarjan toiveikkuuteen sekoittuu lievää pöljystymistä: miksi mä en tätä tajunnut?
Kyllähän nuo niin sanotut vastaliikkeet ovat hyödyllisiä ja tehokkaita. Esimerkiksi kiipeilyhallilla suunnilleen kaikki kiipeilijät tekevät lämmittelyssä tuota Jeren kuvaamaa uloskiertoharjoitetta.
Itselläni vaivasi joskus aikoinaan golfkyynärpää, tuntui leuanvedossa todella ikävältä. Samoihin aikoihin aloitin kiipeilyn ja vähän oli pelko, että ongelmia luvassa. Aikani kun kaivoin tietoa, niin löytyi hyvä harjoite: rannekääntö mahdollisimman isolla painolla mutta niin, että liike tehdään hitaasti päästäen alas ja ylösnosto avustetaan toisella kädellä. Helpotus golfkyynärpään suhteen oli lähes välitön ja aikani kun tuota tein, niin eipä tuntunut leuanveto enää lainkaan kyynärpäässä. Nykyään riittää, kun viikoittain muistaa tuota tehdä.
Sama jousiammunnassa, oikeat vastaliikkeet ja kiertäjäkalvosinta vahvistavat liikkeet ovat erittäin hyödyllisiä, mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyssä sekä hoitamisessa.
Vaikka Duodecim on arvovaltainen yhdistys julkaisuineen, niin tuo lainaus on turhan yksioikoinen, kyllä vaihtoehtoja on. Ei keski-iässä tarvitse vielä mitään vältellä!
