Tällainen kevyempi yksipuinen, jolla olisi tarkoitus alkaa treenailemaan nipistysotetta.
Pituutta jousella 110 cm ja leveyttä 23 mm. Paunoja 20 tuuman vedolla 28. Alalavassa nokki kiinteälle silmukalle ja ylhäällä jännetappinokki tukkikytkylle. Kahvassa saman puun nilaosasta väännettyä narua, josta piti aluksi tehdä jänne tälle jouselle. Päädyin kuitenkin kahvanaruun, kun taitaa siitä noin olla enemmän iloa. Ainakin pidemmällä aikavälillä.
Vetokuva on kyllä hirveätä pikselimössöä, pahoittelut siitä.
Taas on niin namua pulikkaa että huhhuh! Kuusaman raskaan sarjan tiheyteen ja elastisuuteen nähden kaari on jopa ylileveä, mutta erityisen alhainen pituusssuhde (2.15) selittää, ja ainakin leporefleksi on imakka.
Miten on tuoresettiä? Onko refleksi luontaista vai tehtyä? Kuusamanvarsissa on yleensä aina ensin mainittua, kasvutapansa ansiosta.
Levossa näytti olevan 50 mm refleksiä. Vireessäolon ja täyden vedon pumppailujen jälkeen käyttörefleksiä suunnilleen puolet tuosta.
Aihio oli joka suuntaan hyvin mutkainen ja suoristelin sitä kuivumisen aikana. Tilleröinnin jälkeen sitten jousi väärinpäin vireeseen ja lämpöä vatsaan.
Ensimmäinen kuusama oli juurikin sellainen tasaisesti kaareva ja kasvoi valoisalla paikalla. Tämä taas oli eri paikasta, paljon syrjemmällä paikalla kuusien lomassa ja se näkyikin. Runkoa olisi ollut vaikka kuinka, muttei siitä jousentekijälle irronnut kuin yksi keppi eikä välttämättä helposta aihiosta voinut puhua, ainakaan kaatovaiheessa.
