Onkos tähän mitään viitetietoa? Siis oikeasti käytettiin tuntoaistiin perustuvaa vetopituusmerkkiä nuolessa?
Hienoa, kiitos Tuomo. Eli homma menee näin: heitä joku väärä väittämä -> Tuomo avaa kirjan ja siteeraa tärkeimmät kohdat oikeaksi, samalla saa tietoa mitä ei mistään muualta tunnu löytyvän! 
Mutta tosiaan Graysonin kokoelman nuolien kärjetkö sitten on tuommoista peltiä, eivät ne minun mielestä niin heikoilta vaikuta.
Jos nyt kuitenkin samanmoista nuolta haluaa imitoida niin tarvitsee kai noita kevyitä kärkiä ja kärkivahvistuksen. Tai sitten 70-90 graanin kärki ja taperoitu varsi?
Pitää alkaa tätä taulunuolten painopistettä alkaa tarkkailemaan. Sen kanssa on kuitenkin helppo pelata kun itse ohentaa perät/barreloi.
Kerkeehän tuossa talvella jonkun 50kpl nipun foottivarsia höyläilemään… Bearpaw ilmottaa tosin että 30 graanin alumiinikärki on varastosta loppu.
Kyllä mun mielestä tasan vedon mittaiset saa siististi lähtemään jousesta, laukaisuvirheet on sitten toinen juttu. Ja metsällä ampuminen on eri kuin tauluun.
Tsekkaapa Western Indian Bows TBB I:stä.
Haastattelin Allelyä kirjaprojektini takia tämän(kin) aiheen tiimoilta ja hänen henkilökohtainen tiedonantonsa laajensi asiaa. Viitetieto tulee sitten julkaisuuni.
“This theory is pure speculation, but it seems to be a logical explanation for the sinew wrapping on solid-shafted arrows.”. (Allely 1992, 182–184).
Mutta hienoa, jos teorialle löytyy lisävahvistusta! Kyseessä on kuitenkin melkoisen harvinainen, ammuntatarkkuuden parantamiseen liittyvä piirre välineissä.
Voisin hyvin kuvitella tuo olevan metsästäessä kätevä, vähän kuin tauluampujat ehdollistavat itsensä klikkeriin näin voi opetella laukaisun kun jousikäsi tuntee jännesidoksen.
En tiedä, miksi siteerasit vain Allelyn tutkijan ominaisuudessa lisäämän “varmuuslausakkeen” po. teeman osalta.
Allelyhän toteaa, että yksipuisiin nuoliin tehdyt vetomerkit täsmäävät käytössä olleiden jousten maksimivetoihin. Sitten hän sanoo käyttäneensä kyseisiä vetomerkkejä metsästysnuolissa ja niiden toimivan erittäin hyvin. Se on paljon enemmän kuin “puhdasta spekulointia.”
1 tykkäys
Aasialaisammunnan piireissä vetomarkkereita kutsutaan nimellä Bow Hand Anchor. Tätä tekniikkaa on puffattu sosiaalisessa mediassa voimalla viime vuosien ajan. Tekniikka perustuu kuulemma 1600-luvun kiinalaiseen ammuntamanuaaliin. Asiaa ajanut amerikkalainen Blake Cole oli riemuissaan, kun kuuli, että olen jo pitkään käyttänyt näitä omassa jousiammunnassani ja vannon niiden nimeen.
Vetopituuteni jousen selkään mitattuna on 27-27,5”, eli noin 70 cm.