Vajaa kuukausi sitten:
Olen jaagannut kolme tuntia vesisateessa polveilevissa rytymaastoissa. Kotiinlähtö kutsuu uitettua miestä ja jousta, mutta sitä ennen käyn vielä vilkaisemassa erästä metsäniemekettä. Leuka loksahtaa, kun bongaan viidakon keskeltä sepelin, joka nakottaa sadetta pitämässä pienehkön raidan oksanhaarassa. Siitä on viikkoja, kun olen nähnyt kyyhkyn viimeksi. Sitä ihmeellisempää on, että lintu on nuori yksilö, tähän kohtaan kautta.
Sumplin, miten leikata matkaa murto-osaan tämänhetkisestä. Tuulinen sade, märän hiljainen askel ja lehdetönnäkin peittävä lehtomaasto auttaa. Pidän hiipiessäni koko ajan puunrunkoa itseni ja linnun välissä. Kurkkaan lopulta ison rungon takaa linnun suuntaan. Siellä se edelleen on. Sepeliin on kohtuu hyvä linja ylös puuta noin seitsemän metrin päähän. Kohotan jousen ja haaranuolen, vedän ja laukaisen. Hämmästyksekseni nuoli vaappuu vasemmalta ohi ja kaartaa korkeassa kaaressa alas jokivarteen. Kastuneet kamat, tuumaan ja lataan jänteelle fp-leikkurin.
Kyyhky pälyilee puussaan kummissaan ja elehtii lähtöä tehden. Jätän uuden vedon lyhyeksi, jotta nuolten muuttunut spine ei sotke linjaa. Nuoli singahtaa. Puusta kuuluu räsähtävä poksahdus nuolen jysähtäessä sepeliin. Kyyhky vajoaa oksanhaarasta, muttei suoraan alas vaan 45 asteen kulmassa oikealle liukuen. Se katoaa näkyvistä viidakon pohjalle. Harpon katsomaan, miten kävi – sepelin kanssa ei ole mitään mieltä odotella osuman vaikutuksia. Kinttupolulla 15 metrissä lojuu kyyhky siivet levällään. Vainaa on.
Fp-leikkuri osui suoraan sivulta kyyhkyn kaksi senttiä korkeisiin vitaaleihin selkälinjan ja rintalasta-lihaspatterin välissä. Nuoli murskasi kylkiluut ja tunkeutui keuhkoihin, mikä johti linnun menehtymiseen sekunneissa. Kolmas jousisepeli plakkarissa! Jälleen kerran sinnikkyys palkittiin.
Seuraavakin aamu on vapaa, joten suuntaan velat nukuttuani maastokierrokselle. Olisipa kiva laittaa nuolta päivämakuupupun suuntaan, pitkästä aikaa. Lyhyestä virsi jne. Pupuja ei löydy, mutta rinteessä tulee oravapaikka. Kausi alkoi tänään, joten antaa palaa.
Jo harmaatakkinen orava kiusaantuu huomiostani, vetäytyy hieman ja nousee pieneen tammeen alempana rinnettä. Rinteen vaikutuksesta orava on edelleen silmän tasalla meikäläiseen nähden. Se asettuu tammenoksan tyveen, kohtisuoraan ja pieneksi tekeytyen. Matkaa on seitsemän metriä, osuma-alana ainoastaan oravan pää. Linjaan raskaan hylsykolkan huolella kohteeseen ja vapautan jänteen.
Kuuluu oksaan raapaisun ääni, sitten lihaisampi kopsahdus. Orava kiepsahtaa oksalta, putoaa kahahtaen alarinteeseen ja jää liikkumatta paikoilleen. Lähestyn paikkonuoli jänteellä. Orava ei reagoi, voin poimia saaliin talteen.
Osuma on oravan oikean silmän alueella. Kolkka iski tammenoksaa hipaistuaan oravaan tappavan päävamman. Karikkeeseen jäi melkoinen veriläntti. Orava on 300-grammainen uros, hyväkasvuinen aikuinen. Täytyy olla tyytyväinen tulitikkuaskikaliiperin tarkkuuteen seitsemästä metristä ja kiikkerästä rinnealustasta käsin.
